sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Melekomoinen hurtuuki!


Minäkin liityin Mesa-huumaan. Peruslangaksi valitsin vaaleaa kainuunharmasta ja mahdollisiksi raitalangoiksi ison kasan eri laatuisia puna-, oranssi-, ruskea- ja keltasävyisiä nöttösiä. Niistä sitten valikoin matkan varrella mieleiset itse neuleeseen, lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta.


Aika monta kertaa jouduin purkamaan ja tekemään uudelleen: välillä värivalinta ei näyttänytkään kivalta ja joskus lanka oli laadultaan liian haperoa (angora) tai suorastaan sekundaa, kun aivan iskemättömän kerän säikeet olivat katkeilleet muutaman metrin välein. Tosi kivaa.


Myös helmaa jouduin nysväämään sekä väriasioiden että lyhennettyjen kerrosten takia. Yritin päästä helpolla, ja kokeilin pariin kertaan sellaista, että vain käännän työn ilman kietomisia tai mitään. Reikiähän siitä syntyy, mutta syntyköön, ajattelin. Yhden puolen reiät olivatkin ihan nättejä, mutta toisella puolella lörpsötti löysää lankaa. Kokeilin myös saksalaisia lyhennettyjä ja varjotekniikkaa, mutta eivät toimineet nekään. Varjotekniikkaa kokeillessani tajusin ja Hepsi asian vielä vahvisti, että tekniikka ei edes voi toimia ainaoikeinneuleessa. Huoh. Kokeilujen jälkeen tuhlaajatyttö palasi perusasioiden äärelle ja aloitti vielä kerran uudelleen vanhalla kunnon kiedo ja käännä -tekniikalla. Ja ihme tapahtui, siitä versiosta syntyi sellainen, jonka kanssa pystyn elämään. Halleluuja.


Kuten kuvista näkyy, kauluksen tein ainaoikeinneuleella. Syy oli yksinkertaisesti se, että arvelin tykkääväni siitä enemmän kuin alkuperäisestä sileästä löpsykästä, ja näin on. Helman kudoin myös pikkuisen pidemmäksi kuin ihan ohjeen mukaan tehtynä olisi syntynyt.


Hihat lienevät huolenaihe tässä mallissa, ja aika moni on asettanut ne keskenään suunnilleen samalle korkeudelle (yksi kaunis toteutus löytyy täältä). Minä halusin kuitenkin kokeilla, miten epäsymmetrinen paita toimii käytössä, ja eihän se hassummalta tunnukaan. Jos käsiä kovin nostelee ja heiluttelee, paidan helma toki nousee, mutta enimmäkseen tuntuu ihan mukavalta. Salaisuus lienee, että hihat ovat melko pitkät ja että alhaaltakin alkavasta hihasta tehdään täyspitkä, jotta kainalo-osan voi nostaa ylemmäs takkia pukiessaan.


Tyytyväinen olen uuteen hurtuukiini*. Eikä ole harmaa!


Malli: Stephen Westin Enchanted Mesa
Langat: Kauluksen, helman ja toisen hihan vaalea lanka Kehräämö Christinan 2-säikeinen Harmaslanka, muut tiedot löytyvät Ravelrystä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 4,0 mm

*Kiitokset Hurtuuki-sanamuistutuksesta menevät yhdelle Facebookin Neulonta-ryhmän ihmiselle, joka käytti sitä omasta Mesa-versiostaan. Sana kuuluu myös isäni kieleen ja sitä kautta omaan passiiviseen sanavarastooni.