maanantai 31. elokuuta 2015

Vaaleaa kamelia vai ripaus hiirtä?


Hurahdinpa minäkin alkukesästä osallistumaan Lankakauppa Kerän järjestämään Lemon-kalisteluun. En ollut osallistujien etujoukoissa, joten siinä vaiheessa, kun vihdoin rupesin valkkaamaan lankaa, värivalikoima oli jo huvennut sangen suppeaksi. Halusin jotain neutraalia ja päädyin tähän, jota kutsutaan sievästi vaaleaksi kameliksi. Kotoisemmin sitä voisi kutsua myös hiireksi. Kotihiireksi.


Isagerin Spinniin olin ehtinyt tykästyä jo aikaisemmin, ja tämä Lemon-paitakin oli houkutellut siitä asti, kun olin Helga Isagerin Finstickat-kirjaa selaillut. Kirkkain silmin siis lähdin liikkeelle, mutta voih, nopeasti selvisi, että paidan toteutustapa ei todellakaan ole niitä neulojaystävällisimpiä. Lipareita kudotaan erikseen, silmukoita poimitaan enemmän kuin laki sallii ja miten ihmeessä se pystylaskoksen poimintakerroksen merkkaavaa ompelulanka kuljetetaan mukana laskososan ensimmäisellä kerroksella? Jos se vain neulotaan työhön mukaan, kuten minä päänsisäisiä hälytyskelloja kuunnellen tein, lanka uppoaa tehokkaasti neuleeseen eikä merkkaa yhtään mitään. Toisella yrityksellä pujottelin langan jälkikäteen muutaman silmukan välein nurjien silmukoiden nypylöihin, mutta ei siitäkään iloa ollut. Lieneekö joku ratkaissut tämän arvoituksen? Minä päädyin laskemaan poimintavaiheessa silmukka silmukalta, kerros kerrokselta, minkä nurjan kanssa se silmukka pitikään yhteen neuloa. Ihan kamalaa hommaa. Ohjeessa on mielestäni myös pari aivan turhaa monimutkaistusta - kuten helman reunuksen kutominen edestakaisin, ei suljettuna - jotka oikaisin niin kuin parhaaksi katsoin. Ohjeessa on myös ainakin yksi virhe, jonka korjaus löytyy tanskaksi täältä.


Vaikka monta kertaa otti pattiin, periksi en antanut, ja valmistuihan hiiripaitani lopulta elokuun alkupuolella, selvästi kalistelukarkeloista myöhässä. Mutta ei se mitään. Siinä se nyt on vinoine raitoineen ja muutenkin vähän omituisena. Ihan kiva kai se on. Ja jos ei muuta, niin opinpa ainakin kivan näköistä pintaa synnyttävän tekniikan, mitä suomennoksessa nimitetään vaakaneuleeksi. Englanniksi se lienee vikkel braid ja melkein luulen, että tekniikalle voisi olla joku suhteellisen vakiintunut suomennoskin, mutta itse puhuisin mieluummin poikittaisesta raidasta tai poikittain asettuvista silmukoista kuin vaakaneuleesta. Vaakasuunnassahan se neulominen joka tapauksessa etenee. Oli miten oli, paita on valmis ja se on kivan ilmava ja kevyt, joten ehkäpä sitä tulee käytettyä syksyn ratoksi. Toivotaan niin!



Ohje: Lemon Helga Isagerin kirjasta Neuleiden neljä vuodenaikaa
Lanka: Isager Strikk Spinni (100 % villa), noin 1,5 vyyhtiä
Puikot: 2,0 ja 2,5 mm