tiistai 27. marraskuuta 2012

Sammaljakku



Tämän jakun synnyn taustalla on ihan silkka pakkomielle. Tunnustan sen nyt heti. Kun Brooklyn Tweedin Shelter-lanka tuli myyntiin, menin ihan sekaisin ja vierailin sivuilla yhtenään tuijottelemassa värejä, nuuskuttamassa ja haaveilemassa. Jared Floodin tapa kuvata lankaa veteli minussa myös juuri oikeita naruja: oli vanhoja lammasrotuja, 100-prosenttista villaa, aitoutta ja historian havinaa.  Monta kertaa olin klikkaamaisillani vyyhtejä virtuaaliseen ostoskoriin, mutta en sitten kuitenkaan tohtinut höntyillä lankaa ilman minkäänlaista näppituntumaa. Kun kävimme viime kesänä Lontoossa, oli pakko päästä myös Loop-lankakauppaan, ja siellä ryntäsin suoraa päätä Shelter-hyllylle. Aikomuksena oli ostaa langat nimenomaan tähän Gudrun Johnstonin Levenwick-takkiin, mutta langat olivat ilmeisesti tehneet hyvin kauppansa eikä kovin monesta väristä ollut tarjolla neuletakillista lankaa. Jouduin sitten vähän rukkaamaan alkuperäistä keltaista väriajatusta ja päädyin sammalen- tai maaston- tai teltanvihreään Tent-väriin.


Kun en aloittanut projektia heti, mieli ehti harhailla ja meinasin jo tehdä langasta jonkin muun Brooklyn Tweedin malliston neuleen, mutta onneksi lankaa oli sen verran vähän että oli pakko palata alkulähteille. Tuntuu nimittäin siltä, että tässä työssä lanka ja malli kohtasivat loppujen lopuksi harvinaisen hyvin.


Neuleohje on ensinnäkin kirjoitettu tosi selkeästi ja miellyttävästi. Itse lanka puolestaan on aika erikoista ja ruodin sitä jo vähän matkaraportissa. Jos oikein olen ymmärtänyt, se on kaksisäikeistä, ilmavaksi kehrättyä karstalankaa, mutta en ole koskaan tavannut yhtä haurasta lankaa (paitsi hahtuvaa, joka on kuitenkin eri juttu). Se on pehmeää höttöä, joka katkeaa ihan pikkuisen vetämällä, mutta kudottu neulos tuntuu  silti jämäkältä. Se ei ole kuitenkaan peltimäistä eikä huopunutta, vaikka vähän näyttääkin siltä, vaan erikoinen yhdistelmä pehmeyttä, ilmavuutta ja tiiviyttä. Kutomisvaiheessa olin kyllä aika skeptinen, koska oikeaan tiheyteen päästäkseni jouduin käyttämään selvästi ohuempia puikkoja kuin suositeltiin. Lanka ei myöskään veny piirun vertaa ja se teki varsinkin nurjan kutomisesta vähän vaivalloista. Hihoissa ratkaisinkin asian niin, että kudoin ne oikein ja käänsin nurjan puolen päälle päin vain hihansuiden i-cord-päättelyä varten.


Lopputulokseen olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Tähän malliin ei sopisi mikään unelmanpehmeä merino, josta syntyy laskeutuva neulos. Lopi voisi olla yksi vaihtoehto, mutta kaikki eivät pidä sen tikkuisuudesta. Malli kaipaa myös mielestäni rouheaa tweedmäisyyttä, joten voin nyt olla kaikessa rauhassa iloinen ja tyytyväinen Shelter-hurahdukseeni. Jippii!



Malli: Gudrun Johnstonin Levenwick Brooklyn Tweedin Wool People vol. 1 -kokoelmasta
Lanka: Brooklyn Tweed Shelter, väri Tent, 6 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt 3,5 & 3,25
Ravelryssä

maanantai 26. marraskuuta 2012

Uusi alku



Kuinkahan monta kertaa blogeissa on käytetty otsikkoa "uusi alku"? No monta ja tässä tulee yksi kaupan päälle. Sisareni eli Mustikan ja tyrnin Saija halusi siirtyä blogihommista takavasemmalle ja minä jatkan kutomista ja jutustelua tässä blogissa. Blogin nimesta voi tulla mieleen, että marjaroolit olisivat olleet kovinkin fiksattu juttu siskosten kesken, mutta ei se ihan niin mennyt. Nimi syntyi itse asiassa opiskeluaikoina tosielämän tilanteesta, kun joku jälleen kerran päivitteli, kuinka samanlaisia me siskokset olemmekaan. Kuin ne kuuluisat kaksi marjaa. Meitä ärsytti ja vastasimme että juu, kuin mustikka ja tyrni. Päivittelijältä taisi mennä vitsi ohi hilseen, mutta meitä nauratti. Kai meitä siis ainakin outo huumorintaju yhdistää. :)

Aion jatkaa Mustikassa tuttuja latuja eli tiedossa on neuleita ja muitakin käsitöitä, musiikkia sekä satunnaisia sivupolkuja. Saattaapa Saijakin täällä joskus kummitella. Jatkan myös joulukalenteriperinnettä. Tervetuloa!