maanantai 18. tammikuuta 2016

Hulmuava töherrys


Minähän en ole ollenkaan yhteisneulontaihmisiä enkä varsinkaan mysteerineulontafakiireja. Mutta joskus pitää antaa mennä ja käydä reippaana rekkain alle, kuten muinaisen nuoruuteni hittibiisissä karjuttiin. Edellisessä postauksessa mainitsemani hurmostilan vallassa tuli siis liityttyä tähänkin hullutukseen, sillä kalistelun päällepäsmäri oli Stephen West (kuten kaikki varmasti tiesivät muutenkin).


Meininki oli, jos mahdollista, vieläkin pelottavampaa kuin olin kuvitellut. Langan ja värin valitseminen sokkona on todella vaikeaa. Kyllähän Steppe oli kirjoittanut ohjeet langanvalintaan, mutta ne olivat lievästi sanottuna monitulkintaiset: Väri A voi olla roiskevärjätty, muuten vaan monivärinen tai kaunis neutraali. Värin B pitää luoda kontrastia suhteessa väriin A, ja se voi suorastaan hypätä silmille tai ainakin olla tummempi tai vaaleampi kuin A. Värin C sanottiin liittyvän kemuihin muodikkaasti myöhään röyhkeänä ja dramaattisena. Jaahas. Ja siihen se ajatus sitten pysähtyikin. Kummasti helpottaisi, jos tietäisi, mitä on kutomassa, ajattelin, ja päätin tehdä huivin lankanöttösistä, joita löytyy omista varastoista kolmessa omaa silmää miellyttävässä värissä, olivat ne mitä tahansa. Ohjeenmukaista vahvuutta ei löytynyt, joten otin ohuempaa ja kompensoin asian paksuhkoilla puikoilla. Sen jälkeen ei auttanut kuin luottaa ja antaa mennä.



Alusta asti seurasin tiiviisti Ravelryn keskusteluketjuja aiheesta. Todellakin katsoin spoilauskuvat, luin ihmisten arvauksia ja ennsustuksia, tein omat tulkintani ja tikutin menemään. Aikamoisen erilaisia töherryksiä neulojat saivatkin aikaiseksi, ja niitä löytyy tuhansittain täältä. Minun retaleeni on erittäin kesy moneen muuhun verrattuna. Koska lanka oli ohutta, pelkäsin että huivista tulee nenäliina, mutta pelko oli turha. Löysä neulos piti siitä huolen. Neulos on myös ohuena todella kevyttä, mistä tykkään, joten loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen lankavalintaan. Ja mitä siihen dramaattiseen C-väriin tulee, se on tuo tumma viininpunaisen-violetihkonkukertava aaltoilu. Siihen en ole äärettömän tyytyväinen, kontrasti muihin väreihin on niin valtava, mutta ei sitä ainakaan epädramaattiseksi voi väittää. Ei ollut kaikkein rentouttavin projekti tämä, mutta loppujen lopuksi olen iloinen, että tämäkin tuli koettua.



Malli: Stephen Westin The Doodler
Lanka: Isager Strik Spinni (100% merinovilla), värit 2s (vaaleanharmaa), 3 (keltainen) ja erikoisväri Zeitgeist handpainted by Wollsinn
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Ps. Kiitokset kauniille mannekiinille eli poikani tyttöystävälle. :)


9 kommenttia:

  1. Pitäähän sitä varmaan kerran elämässä osallistua yhteishullutuksiin :) Minusta tämä sinun doodleri on kyllä kauneimmasta päästä, joissakin on väriyhdistelmät olleet aikamoisia...

    VastaaPoista
  2. Jees, nyt se on koettu. Hengissäkin selvisin. Seuraavaa villitystä taidan kuitenkin seurailla turvallisen etäisyyden päästä. :D

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja ilmava! Värit ovat mielestäni oikein onnistuneet. :)

    VastaaPoista
  4. Mahtavaa! Mä olen pähkäillyt että voisko tätä ruveta tekemään Madelintoshin ohuesta merinosta vai onko liian ohutta, mutta näemmä toimii ohuellakin! Ja se on kuitenki ehkä vähän paksumpaa kuin tuo spinni. Mä tykkään kun siitä tulee mukavan liruja kaulahuiveja, jotka mahtuu takin alle helposti.

    VastaaPoista
  5. Lopussa kiitos seisoo eli upea huivihan siitä tuli. Oi te rohkeat, jotka uskallatte antautua mysteerin vietäväksi. Oli yhden kerran mukana moisessa ja tunnustan, ettei se ollut minun heiniä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua välillä pelotti ja välillä otti pattiin, mutta hengissä selvittiin ja valmista tuli. Ensi vuonna olen tuskin eturintamassa mysteerihommiin osallistumassa. :9

      Poista