tiistai 27. marraskuuta 2012

Sammaljakku



Tämän jakun synnyn taustalla on ihan silkka pakkomielle. Tunnustan sen nyt heti. Kun Brooklyn Tweedin Shelter-lanka tuli myyntiin, menin ihan sekaisin ja vierailin sivuilla yhtenään tuijottelemassa värejä, nuuskuttamassa ja haaveilemassa. Jared Floodin tapa kuvata lankaa veteli minussa myös juuri oikeita naruja: oli vanhoja lammasrotuja, 100-prosenttista villaa, aitoutta ja historian havinaa.  Monta kertaa olin klikkaamaisillani vyyhtejä virtuaaliseen ostoskoriin, mutta en sitten kuitenkaan tohtinut höntyillä lankaa ilman minkäänlaista näppituntumaa. Kun kävimme viime kesänä Lontoossa, oli pakko päästä myös Loop-lankakauppaan, ja siellä ryntäsin suoraa päätä Shelter-hyllylle. Aikomuksena oli ostaa langat nimenomaan tähän Gudrun Johnstonin Levenwick-takkiin, mutta langat olivat ilmeisesti tehneet hyvin kauppansa eikä kovin monesta väristä ollut tarjolla neuletakillista lankaa. Jouduin sitten vähän rukkaamaan alkuperäistä keltaista väriajatusta ja päädyin sammalen- tai maaston- tai teltanvihreään Tent-väriin.


Kun en aloittanut projektia heti, mieli ehti harhailla ja meinasin jo tehdä langasta jonkin muun Brooklyn Tweedin malliston neuleen, mutta onneksi lankaa oli sen verran vähän että oli pakko palata alkulähteille. Tuntuu nimittäin siltä, että tässä työssä lanka ja malli kohtasivat loppujen lopuksi harvinaisen hyvin.


Neuleohje on ensinnäkin kirjoitettu tosi selkeästi ja miellyttävästi. Itse lanka puolestaan on aika erikoista ja ruodin sitä jo vähän matkaraportissa. Jos oikein olen ymmärtänyt, se on kaksisäikeistä, ilmavaksi kehrättyä karstalankaa, mutta en ole koskaan tavannut yhtä haurasta lankaa (paitsi hahtuvaa, joka on kuitenkin eri juttu). Se on pehmeää höttöä, joka katkeaa ihan pikkuisen vetämällä, mutta kudottu neulos tuntuu  silti jämäkältä. Se ei ole kuitenkaan peltimäistä eikä huopunutta, vaikka vähän näyttääkin siltä, vaan erikoinen yhdistelmä pehmeyttä, ilmavuutta ja tiiviyttä. Kutomisvaiheessa olin kyllä aika skeptinen, koska oikeaan tiheyteen päästäkseni jouduin käyttämään selvästi ohuempia puikkoja kuin suositeltiin. Lanka ei myöskään veny piirun vertaa ja se teki varsinkin nurjan kutomisesta vähän vaivalloista. Hihoissa ratkaisinkin asian niin, että kudoin ne oikein ja käänsin nurjan puolen päälle päin vain hihansuiden i-cord-päättelyä varten.


Lopputulokseen olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Tähän malliin ei sopisi mikään unelmanpehmeä merino, josta syntyy laskeutuva neulos. Lopi voisi olla yksi vaihtoehto, mutta kaikki eivät pidä sen tikkuisuudesta. Malli kaipaa myös mielestäni rouheaa tweedmäisyyttä, joten voin nyt olla kaikessa rauhassa iloinen ja tyytyväinen Shelter-hurahdukseeni. Jippii!



Malli: Gudrun Johnstonin Levenwick Brooklyn Tweedin Wool People vol. 1 -kokoelmasta
Lanka: Brooklyn Tweed Shelter, väri Tent, 6 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt 3,5 & 3,25
Ravelryssä

10 kommenttia:

  1. Kaunis, kaunis jakku. Minustakin tuo mali vaatii rouheaa lankaa, vaikka olen tykännyt myös joistain hyvin erityyppisistäkin versioista. Ja kun nyt ihastelulinjalle lipsahdin, niin ihana hame sulla myöskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia molemmista kehuista! :)

      Hame on minustakin kiva mutta myös vähän murheenkryyni, ja siksi sitä on tullut käytettyä aika vähän. Ostin sen monta vuotta sitten ihastuskiihkon vallassa yhdelta matkalta, se on alpakkaa, mutta kaikki nämä vuodet olen ihmetellyt, miten päin hametta oikein kuuluisi pitää. Myyjän mukaan niin, että helman pisin osuus on takana ja se tuntuisi minustakin muuten hyvältä, mutta kun hameessa on tuo kummallinen neliönmuotoinen kappale, joka näkyy repsottavine lankoineen 3. ja 4. kuvassa. Kun se on takana pehvan päällä, se tuntuu luukkuhousujen luukulta. Höh. :D Tuona päivänä, kun kuvat otettiin, kokeilin hametta eri päin ja se tuntuu luontevammalta, vaikka helmalinja onkin vino.

      Poista
  2. Shelteriä olen itsekin kuolannut. Siitä löytyy kaikkia ihania toteutuksia tuolla Ravelryn puolella. Varsinkin tämä Levenwick. Omasi on erittäin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Jos mitenkään maltat, hanki Shelteriä vasta jos pääset joskus hypistelemään sitä livenä ja vielä senkin jälkeen haluat ostaa. Minä vannoin jossain vaiheessa kutomisen aikana, että ei enää koskaan tätä lankaa, sen verran otti pannuun joustamattoman villalangan kutominen. Valmis neule kuitenkin loivensi tunnetta enkä vanno enää mitään. :)

      Poista
  3. Tosiaan, lanka ja malli kuin luotu toisiaan varten. Ihana! Kuvissa semmonen ihana tiitiäinen metsäläinen meininki :)

    Tuo malli sopis minullekin kun usein meinaa vaivata rakoilu nappien välissä puskureista johtuen. Tuossa siitä on tehty hyve :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai tiitiäinen, hehheh. Minulle luettiin Tiitiäisen satupuuta ahkerasti, kun olin lapsi, ja osasin muutaman vuoden ikäisenä ulkoa mm. juuri sen tiitiäisen, metsäläisen. Ihana runo! Vesirottaa kyllä pelkäsin, olin ihan varma, että se asuu mummulan pihan laidalla olevassa ojassa ja pilkistää sieltä.

      Poista