sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Koiran hampaista pelastettua




Valmistuihan paita vihdoin kommellusten jälkeen! Veera latasi elokuussa Ravelryyn kuvia uudesta, kivasta paidastaan, ja minä ryntäsin heti kommentoimaan, että onpas kiva ja että ollut koko kesän mielessä kutoa samantyylinen neule, mutta aikomukseksi on jäänyt. Samantien Veera kysyi, haluaisinko koeneuloa paidan ja tottakai halusin. Uusi, kiinnostava projekti tuli sopivaan saumaan, kun olin ihan turhautunut kesän kutomisprojektien takia. Koko kesän kudoin sen, minkä koiravauvan hoitamiselta ehdin ja jaksoin, mutta mitään esittelykelpoista en saanut aikaiseksi. Yhdestä omasta päästä kudotusta paidasta tuli tyhmä ja se jäi odottamaan purkamista. Sitten aloitin neuletakin ohjeen mukaan, mutta sekin jymähti, kun olin posottaessani unohtanut tehdä napinläven 4 cm aikaisemmin, ja taas olisi pitänyt purkaa. Purkuintoa ei vaan löytynyt, ei sitten millään.


Aloitin siis toiveikkaana uuden projektin. Hitaasti työ toki eteni, koska kovin monta hetkeä en päivässä ehtinyt kutoa, mutta eteni kuitenkin. Kun olin omien sähläysteni takia kutomassa toistamiseen selän lyhennettyjen kerrosten osuutta, tapahtui se, mitä ei ainakaan pitänyt tapahtua. Olimme syömässä keittiössä ja Nalle-pentu oli siirretty eteiseen koiraportin taakse miettimään tekosiaan (pöydältä olisi ollut niin kiva nappailla ruokaa). Hetken se puuhaili eteisessä, mutta lähti pian olohuoneeseen. Oli sellainen aika, että odotin sen käyvän pian päiväunille. Hetken luulinkin ruusunpunaisesti, että Nalle tosiaan onkin käynyt kiltisti nukkumaan ja että kylläpäs se onkin ihanan hiljaa... Tai kamalan hiljaa, ajattelin seuraavaksi, ja menin olkkariin tutkimaan tilannetta. Nalle on kahdella tassulla seistessään todella ulottuvainen koira, ja iik, villahulluna se oli onnistunut nappaamaan olohuoneen ruokapöydän keskeltä sekä tämän neuleen tekeleen että purkamista odottavan tekeleen, ja natusti tyytyväisenä yhteen kietoutunutta lankamyttyä. Voi itku!



No nyt tuo hetki on enää muisto vain, ja neule on vihdoin valmis. Tykkään kovasti mallista, ja naisellinen pääntie tuo siihen mukavaa ekstraa verrattuna omaan A-linjaisen neuleen ideaani. Koska talvi on tulossa, tein neuleeseen pidemmät hihat kuin ohjeessa. Myös helma on hieman pidempi, jotta paita tuntuisi aavistuksen tunikamaisemmalta. Merinovillainen neulos myös laskeutuu mielestäni kauniisti ja tuntuu ihanan pehmeältä. Tämä on mahtava paita talven odotukseen. Kiitos, Veera, että sain koeneuloa tämän!



Malli: Veera Välimäen Flare, koko S
Lanka: Madelinetoshin Tosh Merino Light, väri composition book-grey, n. 3,5 vyyhtiä
Puikot: 2,75 ja 3,0 mm
Ravelryssä

Ps. Jos joku sattuu ihmettelemään monivärisestä tukkaani, kerronpa vaan, että true colors are coming through. Alkuperäinen värini on tummanruskea, mutta päähäni alkoi ilmaantua harmaita hiuksia todella nuorena. Kolmekymppisenä harmaata oli jo sen verran paljon, että kun entinen työkaveri sanoi, että oletpa harmaantunut kauniisti, ajattelin että en todellakaan halua vielä olla kauniisti harmaantunut ja rupesin värjäyttämään tukkaani. Nyt olen kuitenkin allergisoitunut yhdelle värien perusaineelle niin pahasti, että värjäämnen oli pakko lopettaa. Tämä poiskasvatusvaihe ottaa aika koville ja pohdin, josko leikkauttaisin hiukseni ihan lyhyiksi. Ei yhtään huvittaisi, mutta katsotaan, kuinka käy.

11 kommenttia:

  1. Onpa kaunis. Bongasin ohjeen myös heti sen ilmestyttyä, mutta vielä en ole puikoille saanut! Ihanan värisen langan olet valinnut.

    VastaaPoista
  2. Kaunis neule! Hyvä että sait sen pelastettua koiran hampaista. =)

    VastaaPoista
  3. Ai niin unohtui sanoa, että miekään en oo enää värjännyt hiuksiani yli vuoteen ja oon jo aika harmaa. Alkoi mietityttää ne värien kemikaalit ja se, että juurikasvu tuli aina niin nopeasti näkyviin.

    VastaaPoista
  4. Paita on tosiaan kaunis tuollaisena hieman pidempänä versiona. Tykkään. Ja onneksi sait sen pelastettua "pedon" hampaista.

    VastaaPoista
  5. Kuule Tuija, tuo paita on ihana. Oma tukanvärisi on myös ihana. Minusta lyhyt tukkakin on aika ihana, ja luulen että sopisi sullekin hyvin, vaikka ymmärrän kyllä etten raskisi nois pitkistä kutreista luopua.

    VastaaPoista
  6. Krisse, kiitos! Omista varastoista löytyi lanka, joka olin perin tarkoitettu yhtä toista Veeran neuletta varten. Tähän se sopii kuitenkin ehkä vielä paremmin.

    Hepsi, kiitoksia sinullekin. Kohtalotoveruudestakin. :)

    Saija, tattis systeri. Kun peto ei saanut tätä villaa, se syö nyt laastia betoniportaiden pinnalta. Hienoa. ;C

    Minna, kiitoksia.kauniista sanoista. En pysty itse vakuuttumaan mistään, mutta kaipa tähän tottuu ajan myötä. Minulla on ollut lyhyet hiukset n. 13-vuotiaana BRC-fanina, kun leikkautin Eric-tukan. :D Aikuisenakin on ollut jossain vaiheessa lyhyehkö tukka, mutta parhaiten viihtyisin pitkätukkana. Tää on vaikeeta, mutta ei auta kuin porskuttaa..

    VastaaPoista
  7. Kaunis, edelleen! Minä kiinnitin huomiota hiuksiisi jo ravelryssa, mutta vain siksi kun ne olivat kiinni, en edes katsonut väriä. Tuttavapiirissäni on viime aikoina ollut paljon keskustelua harmaista ja värjäämisestä (tää ikäkö vaikuttaa?), puolesta ja vastaan. Sä olet rohkeasti valinnut luonnollisen värin, hienoa! Ja lyhyt tukka varmaan sopisi sulle hyvin, tuosta viimeisestä kuvasta voisi melkein kuvitella jo miltä näyttäisit samassa mallissa kuin mikä mulla on ollut jo pari vuotta :D

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia, Helena. :) Rohkeudesta en tiedä, kun värjäämättömyys on nyt pakko allergian takia. Kokemuskesta tiesin toki asian jo aiemminkin, mutta kävin keväällä allergiasairaalassa testeissä ihan muun asian takia, mutta tämä tuli selkeästi esiin. Olen kokeillut myös kasvipohjaista väriä ja ensin vaikutti ok:lta, mutta kun väri haalistui, se muuttui harmaissa kohdissa violetiksi. Hienoa. :/

    VastaaPoista
  9. Onpa kaunis neule ja vaiherikas syntytarina :)

    Katsoin ensin, että onpas jännästi värjätyt hiukset. Minusta harmaa on kaunis väri eli kanna vaan ylpeästi uutta sävyä. Tästäkin päästä puskee jo kovasti harmaata ja antaa tulla vaan. Minoon varmaan joku outolintu kun en ole kuin kerran eläissäni värjännyt hiukseni :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos, AnniKainen! Ole vaan onnellinen, että et ole lähtenyt värjäysrumbaan. Eipä sinulla kyllä ole ollut siihen mitään syytäkään, niin kauniit hiukset sinulla on. :)

    VastaaPoista
  11. Kivan näköinen neule! Kirjavuuskin menee nätisti. Alkaa ihan houkutella tuo lankalaatu.

    Vai noin upeata omaa väriä olet piilotellut! Leikkaa ihmeessä "omaan väriin" heti kun suinkin raskit (vai joko olet). Hiukset kasvavat kyllä taas pituutta. Saatat yllättyä, värjätyissä hiuksissa ei ole läheskään yhtä hienoa värinvaihtelua ja sävykkyyttä kuin luonnonvärisissä.

    Kuvista päätelleen oma värisi on hieno hopeainen sävy, joka on edelleen kontrastinen väri, vaikkakin vaaleammasta päästä. "Blondiksi" heittäytyminen on tietysti totuttelua vaativa muutos. Tuollaista hopean väriä yritetään jäljitellä värjäämällä :-)

    VastaaPoista