Kuoromatkalla Venetsiassa

Kyllä kuorossa on mukavaa, kun saa laulaa ja pääsee joskus matkallekin. Olin viime viikolla kuoron kanssa Venetsiassa. Konsertoimme valtavan suuressa ja jäätävän kylmässä Basilica dei Frarissa ja lähes yhtä isossa ja kylmässä Santi Geremia e Lucia -kirkossa. Lauloimme myös Pyhän Markuksen kirkon jumalanpalveluksessa - se lienee ollut aika harvinainen tilaisuus suomalaiselle kuorolle. Nukuin koko matkan todella huonosti milloin mistäkin syystä, ja naamassani oli sen verran pussukoita (ruotsinkielisen huonekaverini sanoin), että kuorokaverit kävivät kyselemässä, onko kaikki hyvin, mutta kyllä kaikki oli unenpuutetta lukuun ottamatta oikein hyvin. Laulaminen oli mukavaa, seura hilpeää ja Venetsia ja Italia - sitä aitoa itseään.

Laulamisen lomassa ehdin myös piipahtaa Lellabella-lankakaupassa, jonka löysin jo edellisellä Venetsian-vierailulla; kauppaa pitävät tosi viehättävät ja ystävälliset äiti ja tytär. Siellä myydään italialaisia lankamerkkejä, ja nappasin tuliaisiksi kaksi vyyhteä ohuen ohutta huivikashmiria. Ihan epätyypillistä materiaalia minulle, mutta en voinut vastustaa kiusausta, niin pehmeää se oli. Yhdellä vaporettomatkalla bongasin myös japanilaisilta vaikuttaneet tytöt neulekuvauspuuhissa: toppatakkityttö kuvasi pitkään neulemekkoon sonnustautunutta tyttöä.

Minä se en saa tarpeekseni Italiasta.