Talven helpoin

Ompelinpa tunikan keittovillasta. Kaava oli Noshin tunikakaava Suuresta käsityöstä ja siitä vedin vielä mutkat suoriksi: jätin pois selän vetoketjun enkä taittanut tai edes huolitellut helmaa tai muita reunoja. Ihan siisteyden ja pienen mielenkiinnon nimissä ompelin reunoihin pykäpistoja villalangalla.

Tunika oli siis sangen aivoton tekele, mutta sen verran olin hereillä, että lyhensin hihakaavat. Muuten hihat olisivat ulottuneet polviin, suunnilleen. Mutta niin pitkälle ei älli riittänyt, että olisin tehnyt muita muokkauksia. Yläpuolella olevasta kuvasta näkeekin hyvin, mitä olisi kannattanut tehdä. Jep, hartialinja on minulle ihan liian leveä. Noh, näillä spekseillä on menty sujuvasti tunikan valmistumisesta asti. Helppo tehdä, helppo käyttää. Tykkään. :)

Kaava: Noshin tunikakaava Suuri käsityö 5-6/2015, nykyään ilmaiskaavana täällä, koko S
Kangas: Keittovillaa Ottobren kivijalkakaupasta (100% villa)

Hulmuava töherrys

Minähän en ole ollenkaan yhteisneulontaihmisiä enkä varsinkaan mysteerineulontafakiireja. Mutta joskus pitää antaa mennä ja käydä reippaana rekkain alle, kuten muinaisen nuoruuteni hittibiisissä karjuttiin. Edellisessä postauksessa mainitsemani hurmostilan vallassa tuli siis liityttyä tähänkin hullutukseen, sillä kalistelun päällepäsmäri oli Stephen West (kuten kaikki varmasti tiesivät muutenkin).

Meininki oli, jos mahdollista, vieläkin pelottavampaa kuin olin kuvitellut. Langan ja värin valitseminen sokkona on todella vaikeaa. Kyllähän Steppe oli kirjoittanut ohjeet langanvalintaan, mutta ne olivat lievästi sanottuna monitulkintaiset: Väri A voi olla roiskevärjätty, muuten vaan monivärinen tai kaunis neutraali. Värin B pitää luoda kontrastia suhteessa väriin A, ja se voi suorastaan hypätä silmille tai ainakin olla tummempi tai vaaleampi kuin A. Värin C sanottiin liittyvän kemuihin muodikkaasti myöhään röyhkeänä ja dramaattisena. Jaahas. Ja siihen se ajatus sitten pysähtyikin. Kummasti helpottaisi, jos tietäisi, mitä on kutomassa, ajattelin, ja päätin tehdä huivin lankanöttösistä, joita löytyy omista varastoista kolmessa omaa silmää miellyttävässä värissä, olivat ne mitä tahansa. Ohjeenmukaista vahvuutta ei löytynyt, joten otin ohuempaa ja kompensoin asian paksuhkoilla puikoilla. Sen jälkeen ei auttanut kuin luottaa ja antaa mennä.

Alusta asti seurasin tiiviisti Ravelryn keskusteluketjuja aiheesta. Todellakin katsoin spoilauskuvat, luin ihmisten arvauksia ja ennsustuksia, tein omat tulkintani ja tikutin menemään. Aikamoisen erilaisia töherryksiä neulojat saivatkin aikaiseksi, ja niitä löytyy tuhansittain täältä. Minun retaleeni on erittäin kesy moneen muuhun verrattuna. Koska lanka oli ohutta, pelkäsin että huivista tulee nenäliina, mutta pelko oli turha. Löysä neulos piti siitä huolen. Neulos on myös ohuena todella kevyttä, mistä tykkään, joten loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen lankavalintaan. Ja mitä siihen dramaattiseen C-väriin tulee, se on tuo tumma viininpunaisen-violetihkonkukertava aaltoilu. Siihen en ole äärettömän tyytyväinen, kontrasti muihin väreihin on niin valtava, mutta ei sitä ainakaan epädramaattiseksi voi väittää. Ei ollut kaikkein rentouttavin projekti tämä, mutta loppujen lopuksi olen iloinen, että tämäkin tuli koettua.

Malli: Stephen Westin The Doodler
Lanka: Isager Strik Spinni (100% merinovilla), värit 2s (vaaleanharmaa), 3 (keltainen) ja erikoisväri Zeitgeist handpainted by Wollsinn
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Ps. Kiitokset kauniille mannekiinille eli poikani tyttöystävälle. :)

Tyttöystävälle kans

Loppusyksystä tein pojalleni Liuskeen Veeran Huivileikki-kirjasta. Sen jälkeen tyttöystävä toivoi itselleen samanlaista, joten eiku kutomaan. Huivi valmistui jo tammikuun alussa ja kuvat on otetu helmikuun alussa, joten maisema on nyt aika erilainen kuin kuvissa. Voi tätä etelän talvea, sanon vaan. Huivi lienee kuitenkin ollut ahkerassa käytössä. Kiva juttu.

Malli: Veera Välimäen Liuske
Lanka: Pirtin kehräämön kampalanka (100 % suomenlammasta), väri 3 (keskiharmaa) 140 g ja väri 2 (vaalea) 36 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt varmasti, mutta oisko olleet nelimilliset?
Ravelryssä

Lisää huiveja

Poikani on yhtäkkiä kasvanut niin isoksi, että siitä on tullut teekkari ja se on muuttannut tyttöystävänsä kanssa opiskelijakämppään. Apuva! Onneksi se sentään pyytää äidiltä neuleita. Tällä kertaa oli vuorossa uusi kaulaliina, sillä ikävä äiti oli heittänyt vanhan ja jo reikäiseksi kuluneen roskikseen. Kuvat otettiin juuri ennen lumitalven tuloa. Vain kylmä tuuli ja jäätyneet lätäköt enteilivät talvea.

Malli on Liuske Veeran Huivileikki-kirjasta. Tutkailin monia malleja, mutta päädyin pojan hyväksynnän jälkeen tähän, koska kirjan kuvissa kaposelta kolmiohuivilta näyttävää huivia on kivempi kutoa kuin kapoista mutta kaamean pitkää kaulaliinaa. Yritin aluksi kyllä yhtä tosi tyylikästä kaulaliinamalliakin, mutta jo alkumetreillä rupesi tuskastuttamaan hidas tikuttaminen edestakaisin kaikkine mallikerta- ja suuntavaihteluineen. Tai itse asiassa purin tekeleen atomeiksi ennen kuin edes pääsin siihen ensimmäiseen suunnanvaihdoskohtaan.

Ihan tuskitta ei tämäkään syntynyt, sillä ohjeessa on muutama virhe, mutta Veeralta sain onneksi nopeasti vahvistuksen epäilyilleni. Korjaukset löytyvät täältä.

Käytin paksumpia lankoja kuin ohjeessa, joten huivista tuli iso. Pelkäsin, että huivi on liian iso jopa 187-senttiselle pojalleni, mutta ei. Hänpä tykkää siitä, että huiviin voi kietoutua kunnolla. Pientä asettelua se toki vaatii. Äiti olisi tietysti voinut vähän säätää lopputulosta edes kuvaa varten, heh, mutta tärkeintä on, että huivi on pojalle mieleinen. Ja on se mieleinen tyttöystävällekin, sillä hän on tilannut itselleen oman kappaleen. Kiva!

Malli: Veera Välimäen Liuske Huivileikki-kirjasta
Langat: Harmaa: Dansk Pelsuld 5,5/2 (100 % gotlanninturkislammasta), 2 vyyhteä; valkoinen: Woolgreyn Alku (100 % kainuunharmasta), 1 vyyhti
Puikot: Addin pyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

Pikkuruinen

 

Tämän huivin piti mennä synttärilahjaksi ystävälle, mutta en ehtinyt tikuttaa sitä määräpäivään mennessä. Ja koska juhla oli sen verran tärkeä, että en kehdannut antaa keskeneräistä, sain huivin myöhemmin ikään kuin itse lahjaksi.

Huivia oli tosi mukava kutoa. Ohje oli todella selkeä - Ysolda Teaguen taattua laatua - ja reunan pintaneule rakentui virkistävän jänskällä tavalla. Olisi jäänyt minulta moinen keksimättä. Huivin pieni koko kuitenkin hieman yllätti. Tai yllätti ja yllätti. Yllätti samaan tapaan kuin talvi yllättää autoilijat, sillä kyllähän ohjeessa annetaan huivin mitat, ja langan vahvuus oli hyvin lähellä ohjeessa annettua... Eli minä en vaan hahmottanut tai edes ajatellut asiaa tosissani. Mutta ei se mitään. Tämä on kiva pieni huivi pienten huivien tilanteisiin.

Malli: Ysolda Teaguen Marin
Lanka: Hedgehog Fibres Sock Yarn (90 % superwash merino, 10 % nylon), väri Pilgrim, noin 350 m
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm (tai sinne päin)
Ravelryssä

Pitkitettyä sijaistoimintaa

Tämä on taas näitä. Langasta piti tulla yhtä, sitten toista, mutta tulikin jotain kolmatta. Tai neljättä.

Ostin langan kesäkuumalla, ja mielessä oli hihaton kesäpaita matkaneuleeksi kuumiin olosuhteisiin. Ensin yritin omasta päästä, sitten ohjeesta, mutta hyvin pian selvisi, että reilusta metrimäärästään huolimatta lankaa ei kannata kutoa tiheäksi neulokseksi, koska tuloksena on peltiä. Sitten yritin nättiä neuletakkia, mutta ei sekään pelittänyt, koska kerrostiheys oli pielessä. Niinpä valitsin huivimallin, jonka piti taata lomaneulontarauha. Mutta ei sekään ihan rennosti sujunut, koska bongasin ohjeesta virheitä tai ainakin epäloogisuuksia... Puuh.

Neule lähti silti etenemään nopeasti, mutta valmistumista hidastivat välityön välityöt tai ne varsinaiset, miten vaan. Mutta maaliin päästiin lopulta. Ja huivista tuli iso ja pehmeä ja simppeli, kuten nimi lupaa. Mukava lämmike etelän pitkiin syksyihin.

Ohje: Maanelin Simple Lines
Lanka: Isager Strik Merilin, 4 kerää
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

Sydämenlämmittäjä I & II

Ystävä kysyi, voisinko kutoa hänelle jonkin ponchomaisen lämmikkeen, ja tottakai suostuin. Malliksi valikoitui loppujen lopuksi Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä, koska se on paitsi kaunis, myös monikäyttöisempi kuin varsinainen poncho. Ohjeen mukainen lanka, Louhittaren luolan Ahti, vaikutti sekin kiinnostavalta, koska se on BFL-lampaan villaa. Kokeilin viime syksynä samaista villalaatua toiselta lankamerkiltä, ja tykkäsin kovasti. Käyttöäkin neuleet ovat kestäneet todella hyvin. Edes kaulurissa ei ole nypyn nyppyä. Siksipä harmitti, kun olinkin sitten liian myöhään liikkeellä Ahtia haalimassa. Sopivaa väriä eli harmaata ei enää löytynyt eikä uuden erän saatavuudestakaan ollut tietoa. Niinpä valitsin toisen suhteellisen jämäkältä tuntuvan langan, ja aloin kutoa. Hyvin sujui, mutta viimeistään siivekkeitä kutoessani tajusin kunnolla, että neuleesta ei ollut syntymässä tarpeeksi laajaa härpäkettä. Pystysuuntainen tiheys oli ihan pielessä. Yritin korjata tilanteen tekemällä siivekkeiden kavennuskerrosten väliin useamman välikerroksen kuin ohjeessa, mutta eipä siivekkeistä sittenkään tullut niin pitkiä kuin ohjeen kuvissa. Päätin luovuttaa ja omia huiviksi sopivan version itselleni.

Ystävän lämmikettä varten hankin uuden langan, josta kauhean viisaana jopa ensin testasin tiheystiedot, ja sillä kertaa vihdoin syntyi sekä laaja että pitkä sydämenlämmittäjä. Neuleesta syntyi itse asiassa niin iso, että se mahtuisi muhkeammallekin tätöselle, mutta onpahan sitten lämpimiä kerroksia kiedottavaksi. Mona, toivottavasti tykkäät!

Malli: Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä Taito-lehdestä 4/2013
Lanka: huiviversiossa Adriafil Regina (100 % merinovillaa, väri 082) ja sydämenlämmittäjässä Cascade 220 Heathers (100 % perulaista Highland-villaa, väri 9546)
Ravelryssä: versio I ja versio II

Ps. Huomenna avautuu Mustikan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Stay tuned. :)

Kesänkevyttä

Brooklyn Tweedin Wool People 5 -mallisto ilmestyi jokunen aika sitten, ja kun olin juuri sillä hetkellä ristiriitaisissa tunnelmissa seuraavan neuleprojektin suhteen, päätin selvittää pääni kutomalla "jotain ihan muuta". Langan kaivoin kaapin uumenista (matkamuistolankaa Italiasta muutaman vuoden takaa) ja niiden kaverina käytin paksuhkoja puikkoja, jotta lanka varmasti riittäisi. Muuten louskuttelin ohjeen mukaan, mutta pitsiosuuksien alapuolelle tarkoitetut luuppihässäkät jätin tekemättä: tälle perinnöllisyystieteilijälle tuli liian elävästi mieleen monikertaisesti kiertyneet kromatiiniloopit. No se siitä.

Kukas se siinä...

Hus, linssilude.

Lanka riitti hyvin ja huivista tuli iso, kevyt ja pehmoinen, mutta nyt on taas edessä se sama dilemma, mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina on omaa sovellusta tai valmiin ohjeen säätämistä, kun vaan saisin päätettyä tai rohjettua tai jotain. Ei voi olla näin vaikeaa.

Malli: Hiroko Fukatsun Frida

Lanka: Aufburg Alpaca Fina (100-prosenttinen vauva-alpakka), noin 2,7 kerää

Puikot: Addin pitsipyöröt 4,0 mm

Ravelryssä