Syksyn satoa & hurmoksenpoikasta

Uusi vuosi on koittanut, joten taitaa olla aika minunkin herätä horroksesta ja päivittää blogi lähemmäs tätä vuotta. Hyvää ja reipasta uutta vuotta vaan kaikille!

Kudoin syys-lokakuussa paidan, jota on siitä asti tullut käytettyä hyvin ahkerasti.

Malli on Ysolda Teaguen Blank Canvas, joka lähtökohtaisesti tuntui aika tylsältä neulottavalta ja tylsältä paidaltakin, mutta samalla juuri sellaiselta perusvaatteelta, jollaiselle perustylsällä tädillä on arjessaan tarvetta. Projektin siivitti liikkeelle Ysoldan (ja Stephen Westin) ensimmäinen Suomen-visiitti ja Kerän ja Titityyn järjestämä yhteisneulontakisa. Kalisteluun en tosin loppujen lopuksi virallisesti osallistunut, koska halusin käyttää lankaa, joka löytyisi omista varastoista eikä sitä sitten ollut kummankaan kaupan valikoimissa.

Tahdoin harmaan paidan, kuinkas muuten. Kun ollaan perus ja blank, ollaan sitten kunnolla. Nyssyköistäni löytyi paidallisen verran useampaakin harmaata laatua, mutta vain tällä kaikkein tylsimmällä, oikein peruslankojen isoäidillä sain aikaan tismalleen oikean tiheyden. Nappasin sitten sen, koska erityisesti kerrostiheydellä tuppaa olemaan iso merkitys näissä yhtenä kappaleena kudottavissa paidoissa, jos ei halua laskeskella miehustaosan muotoiluja uusiksi.

Lanka on DK-vahvuiseksi sangen paksua, ja neulottuna se tiivistyi tukevaksi viltiksi. Olen ostanut langan vuosia sitten Stockan hullujen päivien hullutuskorista, ja nopeasti myös selvisi, miksi lanka on päätynyt halpuutukseen: se höttööntyy ja nukkaantuu jo kutoessa. Jatkoin kuitenkin sinnillä työtä, sillä paita edistyi nopeasti ja halusin saada sen valmiiksi ennen maailmantähtien vierailua.

Ja kuten Ysoldan mallien kohdalla tuppaa käymään, niiden hillitty nerokkuus paljastuu vasta kutoessa. Malleissa ihan kaikki on mietitty loppuun asti, mitään ei hutaista helpon kautta. Ohjeet on myös kirjoitettu hyvin eikä virheitäkään taida juuri löytyä. Tässä paidassa tykkään erityisesti muotoilujen sijainnista edessä ja takana. Sijoittelu on sama kuin istuvassa paitapuserossa, ja sepä toimii tosi hyvin. Pidän myös hihamuotoiluista, joissa yhdistetään raglan ja satulaolkapää. Sekin ratkaisu istuu selvästi nätimmin kuin perusraglan. Hihat ovat suunnilleen 3/4-pituiset (minulla ehkä hieman pidemmät), ja sillekin ratkaisulle on syynsä, sillä paita toimii tosi kivasti ja käytännöllisesti paitapuseroiden kanssa. Minäkin olen tämän paidan myötä kaivanut pitkästä aikaa paitapuserot käyttöön. Tykkään valtavasti harmaasta peruspaidastani, höttöineen päivineen, ja luulenpa että samalla ohjeella tulee tehtyä jatkossa muunkin värisiä peruspaitoja.

Malli: Ysolda Teaguen Blank Canvas
Lanka: Wendy Merino Pure Ultra Soft Wool Double Knitting (100 % merino)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä


Hurmioitunut jälkikirjoitus

Mainitsin, että paidan tekemisen kimmoke oli Ysoldan vierailu Suomessa. Osallistuimme sisareni kanssa hänen Beyond the Raglan -kurssilleen Titityyssä, kummallakin juuri valmistunut Blank Canvas päällä. Ysoldaa vähän nauratti ja ihmetytti moinen hössötys, sillä hän hän kysyi että pukeudummeko aina samalla tavalla. Hah, Saijan paita oli sentään raidallinen! ;-) Kurssi oli joka tapauksessa aivan mahtava tietopläjäys erilaisista olkapäämuotoiluista monistenivaskoineen ja neulomis- ja laskuharjoituksineen. Ysolda oli kärsivällinen ja kiltti ope, ja emmeköhän jotakin kurssilla oppineetkin. Seuraavana päivänä matkustimme Tampereelle hypetysbileisiin, ja kylläpäs sielläkin oli hauskaa. Stephenin live-laulu Baby You're a Knitter -videon ensi-illassa jäi kyllä mieleen ikuisesti. Lisää viikon tapahtumista ja juhlista voi lukea esim. täältä. Aika pitkään kuljin pää pilvissä näiden kohtaamisten jälkeen!

Pellavaa + villaa

Hip hei ja rasti seinään! Monta monituista vuotta olen yrittänyt väkertää pellavaneuleita, ja yksi toisensa jälkeen on mennyt joko purkuun ennen valmistumistaan tai hautautunut blogikuvien ottamisen jälkeen unholaan. Mutta nyt on ihme tapahtunut. Olen saanut aikaan pellavapaidan, jota oli mukava tehdä ja jota tykkään käyttää.

Lanka on nauhamaista ja materiaali sataprosenttista pellavaa, vaikka ei melkein uskoisi. Niin kiiltävää, suorastaan viskoosimaista se on. Mutta kutomistuntuma oli miellyttävä: langasta ei irronnut säikeitä ja melkein tuntui, että lanka jousti, vaikka ei ehkä oikeasti joustanutkaan.

Paidan malli on arkinen, mutta siksi myös tosi helppo heittää päälle milloin vain. Ja kaipa reikäkujat ja pidennetty takahelma tuovat siihen pientä jujua. Mainio alkysyksyn arkineule.

 

Malli: Ankestrickin Holly

Lanka: Lang Yarns Lino (100 % pellava), 9 kerää

Puikot: Addin pyöröt 3,5 ja 3,75 mm

Ravelryssä

Pellavaneule valmistui jo syyskuussa, ja sen jälkeen olen rynnännyt villan kimppuun. TukuWoolilta tuli jokin aika sitten ensimmäinen sähköinen neulemallikokoelma TukuBook, ja siihen kuuluu mm. Kaarna-kämmekkäät. Minun sormeni ovat kuitenkin sen verran palelevaa sorttia, että päätin tehdä suosilla lapaset. Silmukkamäärät menivät minun käsialallani uusiksi, ja pikkuisen jouduin taiteilemaan siinäkin, että sain mallikerran ja kärkikavennukset edes jotenkin ojennukseen. Ja kaipa se ihan ok onnistui, vaikka kärjet eivät taida ihan peilikuvat toisilleen olla.

Lapaset ovat olleet valmistumisestaan asti lähes joka päivä kovassa käytössä, mm. koiralenkkilapasina, ja vaikka lanka on ohutta ja mallikerta herkkä, kylläpä suomenlampaan villa ja siitä tehty mainio lankaa kestää! Olen pessytkin kuraantuneet lapaset jo kerran eivätkä ne menneet miksikään. Tykkään kovasti!

Malli: Pauliina Hurmeen Kaarna lapasiksi muokattuna
Lanka: TukuWool Fingering, väri Auri (11), menekki vajaa vyyhti
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Vaaleaa kamelia vai ripaus hiirtä?

Hurahdinpa minäkin alkukesästä osallistumaan Lankakauppa Kerän järjestämään Lemon-kalisteluun. En ollut osallistujien etujoukoissa, joten siinä vaiheessa, kun vihdoin rupesin valkkaamaan lankaa, värivalikoima oli jo huvennut sangen suppeaksi. Halusin jotain neutraalia ja päädyin tähän, jota kutsutaan sievästi vaaleaksi kameliksi. Kotoisemmin sitä voisi kutsua myös hiireksi. Kotihiireksi.

Isagerin Spinniin olin ehtinyt tykästyä jo aikaisemmin, ja tämä Lemon-paitakin oli houkutellut siitä asti, kun olin Helga Isagerin Finstickat-kirjaa selaillut. Kirkkain silmin siis lähdin liikkeelle, mutta voih, nopeasti selvisi, että paidan toteutustapa ei todellakaan ole niitä neulojaystävällisimpiä. Lipareita kudotaan erikseen, silmukoita poimitaan enemmän kuin laki sallii ja miten ihmeessä se pystylaskoksen poimintakerroksen merkkaavaa ompelulanka kuljetetaan mukana laskososan ensimmäisellä kerroksella? Jos se vain neulotaan työhön mukaan, kuten minä päänsisäisiä hälytyskelloja kuunnellen tein, lanka uppoaa tehokkaasti neuleeseen eikä merkkaa yhtään mitään. Toisella yrityksellä pujottelin langan jälkikäteen muutaman silmukan välein nurjien silmukoiden nypylöihin, mutta ei siitäkään iloa ollut. Lieneekö joku ratkaissut tämän arvoituksen? Minä päädyin laskemaan poimintavaiheessa silmukka silmukalta, kerros kerrokselta, minkä nurjan kanssa se silmukka pitikään yhteen neuloa. Ihan kamalaa hommaa. Ohjeessa on mielestäni myös pari aivan turhaa monimutkaistusta - kuten helman reunuksen kutominen edestakaisin, ei suljettuna - jotka oikaisin niin kuin parhaaksi katsoin. Ohjeessa on myös ainakin yksi virhe, jonka korjaus löytyy tanskaksi täältä.

Vaikka monta kertaa otti pattiin, periksi en antanut, ja valmistuihan hiiripaitani lopulta elokuun alkupuolella, selvästi kalistelukarkeloista myöhässä. Mutta ei se mitään. Siinä se nyt on vinoine raitoineen ja muutenkin vähän omituisena. Ihan kiva kai se on. Ja jos ei muuta, niin opinpa ainakin kivan näköistä pintaa synnyttävän tekniikan, mitä suomennoksessa nimitetään vaakaneuleeksi. Englanniksi se lienee vikkel braid ja melkein luulen, että tekniikalle voisi olla joku suhteellisen vakiintunut suomennoskin, mutta itse puhuisin mieluummin poikittaisesta raidasta tai poikittain asettuvista silmukoista kuin vaakaneuleesta. Vaakasuunnassahan se neulominen joka tapauksessa etenee. Oli miten oli, paita on valmis ja se on kivan ilmava ja kevyt, joten ehkäpä sitä tulee käytettyä syksyn ratoksi. Toivotaan niin!

Ohje: Lemon Helga Isagerin kirjasta Neuleiden neljä vuodenaikaa

Lanka: Isager Strikk Spinni (100 % villa), noin 1,5 vyyhtiä

Puikot: 2,0 ja 2,5 mm

Ravelryssä

Lämpöä maailmassa tarvitaan

 

Tytär toivoi paksua, pehmeää, korkeakauluksista ja isoa villapaitaa. Mallivaihtoehtoja oli monta, mutta lopulta päädyin tekemään omasta päästä. Värit ovat tyttären valitsemat.

Malli on jälleen kerran saumaton raglan kauluksesta helmaan, mutta tällä kertaa muotoilin pääntien pyöreäksi lyhennetyillä kerroksilla ja myös takahelmaa pidensin hieman samalla konstilla. Ja hiphei, tälläkin kertaa lyhennetyt kerrokset onnistuivat nätisti, ja jopa ne lopuksi "väärästä" suunnasta kursittavat kanjonit katosivat näkymättömiin. Nyt myös tajusin, mitä teen, joten enköhän nyt osaa ratkaista ongelman jatkossakin. Ihanaa!

Kun kerran kaivattiin ekstralämmitystä, kudoin hihojen resorit ylipitkiksi kämmekkäiksi ja tein myös peukaloille aukot. Siitä oli iloa kuvia otettaessa, sillä sää oli todella kylmä. Mittari näytti muutamaa plusastetta, mutta navakka itätuuli viilensi tuntuman hyytäväksi. Untuvatakki paksun paidan päällä ei todellakaan tuntunut liioittelulta. Kävellessämme vedin välillä jopa hupun päähän mössykän päälle.

Kuten kuvista varmasti tajuaa, kudoin suurimman osan paidasta kaksinkertaisella langalla. Tummanharmaa on villan ja alpakan sekoitusta ja mohairmaisessa syklaaminpunaisessakin (tai pinkissä, kuten tytär sanoisi) on sekä villaa että alpakkaa ja vahvikkeena keinokuitua. Neulos on paksuudestaan huolimatta sangen ilmavaa ja laskeutuvaa, ja suloisen pehmoista. Jos tytär ei olisi paitaa huolinut, olisinpa ilomielin ottanut sen omaan käyttöön.

Huomaa alaston merenneito vasemmassa yläkulmassa. Onkohan kukaan koskaan tehnyt raukalle villapaitaa tai edes kaulahuivia? 

Malli: Oma sovellus
Langat: Adriafil Lana Naturale Inca (50 % alpakkaa, 50 % villaa), noin yhdeksän kerää tummanharmaata; Lang Alpaca Superlight (54 % alpakkaa, 24 % polyamidia, 22 % villaa), noin neljä kerää pinkkiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 5 ja 6 mm
Ravelryssä

***

Kuvat otettiin Kööpenhamissa juuri sinä surullisena viikonloppuna, jona radikalisoitunut mies iski aseen kanssa sananvapauskokoukseen ja juutalaisen synagoogan tilaisuuteen. Lauantaina kävelimme koko päivän synagoogan tuntumassa ja läheltä piti, ettemme menneet illalla syömään juuri sille alueelle, jossa epäilty majaili. Sunnuntaina kaupungilla oli vaisu tunnelma, poliiseja näkyi kaikkialla ja kaupungin yläpuolella pörräsi helikoptereita. Matkalla lentokentälle taksikuski kertoi koskettavasti surullisista mietteistään. Hän oli Kosovon albaani ja muslimi, joka oli tullut Tanskaan turvapaikanhakijana yli 20 vuotta sitten. Hän sanoi, että pilakuvat ovat loukanneet myös häntä, mutta että henkilökohtaisen loukkaantumisen siirtäminen teoiksi, kostoksi, ei kuulu islamiin.

Rennosti

Keväällä kudoin Isagerin Spinni-langasta ylisuuren, mutta kevyen villapaidan. Tykkäsin siitä kovasti ja halusin kokeilla, miten malli toimisi Holstin Supersoftista neulottuna. No kyllähän se toimi, mutta koska lanka on himpun paksumpaa kuin Spinni, S-koon silmukkamäärillä syntyi astetta isompi paita.

Tehdessäni paitoja ja kirjatessani ylös niiden speksejä mietin samalla, osaisinkohan sarjoittaa paidan useampaan kokoon, laskea eri kokojen langanmenekit ja kirjoittaa oikean ohjeen. Tein hommaa vähitellen silloin tällöin ja opettelin siinä sivussa käyttämään Exceliä. Ravelrystä löysin muutaman halukkaan neulojan testaamaan ohjetta ja kudoin itsekin vielä kolmannen version. Ja lopulta, voilà: tässä on Rento!

Rento on kevyt ja ilmava neule, jossa on vuorotellen yksinkertaisella ja kaksinkertaisella langalla neulottuja raitoja. Paita kudotaan yhtenä kappaleena kauluksesta helmaan, ja vaikka neule on iso, se syntyy nopeasti suhteellisen löyhän tiheyden ansiosta. Paita on sekä rentoa neulottavaa että rento pitoneule!

Koot: XS, S, M, L, XL, XXL

Paidan rinnanympärys: 99 (111) 121 (127) 137 (145,5) cm

Paidan on tarkoitus olla niin löysä, että rinnan kohdalla on noin 25 cm ylimääräistä väljyyttä.

Ohje on saatavissa sekä suomeksi että englanniksi.

4,90 €

Sama mutta eri

Moni on vuosien varrella sekoittanut meidät siskokset, vaikka mehän ollaan ihan erinäköisiä, eikös ollakin? Tämä on siis sisareni Saija. Paidan malli sen sijaan on lähes sama kuin edellisessä postauksessa. Mutta ei ihan sama. Lankakin on eri laatua.

Halusin kokeilla, kuinka kehittelemäni laatikkopaita onnistuisi Holstin Supersoftista, joka on hieman paksumpaa kuin Isagerin Spinni. Tein koetilkun samanpaksuisilla puikoilla (3,5 mm) kuin edellisen paidan "pääpuikot", ja tilkkusessa tiheys osui hyvin lähelle alkuperäistä. Mutta eihän pieni tilkku kesää tee. Tosielämän röijyä tikuttelin sen verran rennolla meiningillä, että löysempää neulostahan siitä rupesi syntymään. Ja samalla vähän vähän isompaa paitaakin, koska olin käyttänyt samoja silmukkamääriä kuin Spinni-versiossa. Hihojen silmukkamäärää pienensin kuitenkin reippaasti. Ekassa paidassa hihojen yläosaan jäi turhaa väljyyttä ja lörpsötystä.

Valmistuihan paita lopulta pienten säätöjen jälkeen, ja ihan kiva siitä tulikin. Olisin hyvin voinut pitää sen itsekin, mutta kun Saijalla on sopivasti synttärit nyt toukokuussa ja malli tuntui miellyttävän pienen tiedustelun perusteella, päätin antaa paidan eteenpäin. Saija, toivottavasti löydät paidalle käyttöä!

Malli: laatikkopaita omasta päästä, versio 2

Lanka: Holst Supersoft (100% villa), yhteensä 324 g; värit Topaz (vaaleampi) 178 g ja Marlin 146 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 3,25 mm

Ravelryssä

Ps. Pahoittelen paidan ryppyjä. Joku oli käynyt pingotuksen aikana siirtämässä alustana toimivan, osiin leikatun jumppamaton palasia, ja kuvat piti silti vaan ottaa juuri silloin, kun satuimme olemaan Saijan kanssa samassa paikassa.