Vaaleaa kamelia vai ripaus hiirtä?

Hurahdinpa minäkin alkukesästä osallistumaan Lankakauppa Kerän järjestämään Lemon-kalisteluun. En ollut osallistujien etujoukoissa, joten siinä vaiheessa, kun vihdoin rupesin valkkaamaan lankaa, värivalikoima oli jo huvennut sangen suppeaksi. Halusin jotain neutraalia ja päädyin tähän, jota kutsutaan sievästi vaaleaksi kameliksi. Kotoisemmin sitä voisi kutsua myös hiireksi. Kotihiireksi.

Isagerin Spinniin olin ehtinyt tykästyä jo aikaisemmin, ja tämä Lemon-paitakin oli houkutellut siitä asti, kun olin Helga Isagerin Finstickat-kirjaa selaillut. Kirkkain silmin siis lähdin liikkeelle, mutta voih, nopeasti selvisi, että paidan toteutustapa ei todellakaan ole niitä neulojaystävällisimpiä. Lipareita kudotaan erikseen, silmukoita poimitaan enemmän kuin laki sallii ja miten ihmeessä se pystylaskoksen poimintakerroksen merkkaavaa ompelulanka kuljetetaan mukana laskososan ensimmäisellä kerroksella? Jos se vain neulotaan työhön mukaan, kuten minä päänsisäisiä hälytyskelloja kuunnellen tein, lanka uppoaa tehokkaasti neuleeseen eikä merkkaa yhtään mitään. Toisella yrityksellä pujottelin langan jälkikäteen muutaman silmukan välein nurjien silmukoiden nypylöihin, mutta ei siitäkään iloa ollut. Lieneekö joku ratkaissut tämän arvoituksen? Minä päädyin laskemaan poimintavaiheessa silmukka silmukalta, kerros kerrokselta, minkä nurjan kanssa se silmukka pitikään yhteen neuloa. Ihan kamalaa hommaa. Ohjeessa on mielestäni myös pari aivan turhaa monimutkaistusta - kuten helman reunuksen kutominen edestakaisin, ei suljettuna - jotka oikaisin niin kuin parhaaksi katsoin. Ohjeessa on myös ainakin yksi virhe, jonka korjaus löytyy tanskaksi täältä.

Vaikka monta kertaa otti pattiin, periksi en antanut, ja valmistuihan hiiripaitani lopulta elokuun alkupuolella, selvästi kalistelukarkeloista myöhässä. Mutta ei se mitään. Siinä se nyt on vinoine raitoineen ja muutenkin vähän omituisena. Ihan kiva kai se on. Ja jos ei muuta, niin opinpa ainakin kivan näköistä pintaa synnyttävän tekniikan, mitä suomennoksessa nimitetään vaakaneuleeksi. Englanniksi se lienee vikkel braid ja melkein luulen, että tekniikalle voisi olla joku suhteellisen vakiintunut suomennoskin, mutta itse puhuisin mieluummin poikittaisesta raidasta tai poikittain asettuvista silmukoista kuin vaakaneuleesta. Vaakasuunnassahan se neulominen joka tapauksessa etenee. Oli miten oli, paita on valmis ja se on kivan ilmava ja kevyt, joten ehkäpä sitä tulee käytettyä syksyn ratoksi. Toivotaan niin!

Ohje: Lemon Helga Isagerin kirjasta Neuleiden neljä vuodenaikaa

Lanka: Isager Strikk Spinni (100 % villa), noin 1,5 vyyhtiä

Puikot: 2,0 ja 2,5 mm

Ravelryssä

Arvonta suoritettu!

Ensin pistetään Vintageneuleiden arvonta pystyyn. Sitten printataan, leikataan ja taitellaan. Lopuksi kutsutaan abipoika onnettareksi.

Voittaja on numero...

eli TiinaV! Onnittelut!

Tiinan kommentti kuului: "Mukana. Tänään just selailin kirjaa kaupassa."

Tiina, toivottavasti kirjasta löytyy mieleistä neulottavaa!

Vintageneuleet & arvonta!

Tammelta ilmestyi tällä viikolla Madeline Westonin ja Rita Taylorin kirja Vintageneuleet, suomennos by me. Alkuteoksen nimi on Knit Vintage.

Suurin osa kirjan malleista perustuu aitoihin 1930-1950-lukujen malleihin, joita kirjoittajat ovat kaivaneet arkistoistaan ja soveltaneet nykylangoille. Joukossa on myös muutama aivan uusi, vintagehengessä suunniteltu neule. Langat ovat enimmäkseen ohuita, ja monissa malleissa käytetään pitsiä, herkiä palmikoita tai muita pintaneuleita.

Kirjan kuvat ovat mielestäni sangen selkeitä, ja myös yksityiskohdista, kuten napituksista ja kauluksista löytyy lähikuvia.

Kirjan malleista omaan makuuni taitavat sopia parhaiten 30-luvulta peräisin oleva Wallis-neuletakki ja 50-luvun holkkihihainen paita. Takin esikuvana on ollut Wallis Simpsonin hääpuvun jakku, ja voisin kuvitella pitäväni takkia farkkujen tai A-linjaisen hameen kanssa. Holkkihihainen paita puolestaan voisi olla ihan uutta suunnittelua, vaikka sekin perustuu vanhaan ohjeeseen.

Kirjaa suomentaessani jouduin kaivamaan tietoa Fair Isle - kirjoneuletekniikasta ja innostuin valtavasti. Käytin sitä Stasis-paidassa ja kirjoittelen siitä tarkemmin piakkoin.

Arvon yhden Vintageneuleet-kirjan, ja jos haluat saada sen omaksesi, jätä kommentti tähään postaukseen viimeistään sunnuntaina 23. helmikuuta!

Ja voittaja on...

True Random Number GeneratorMin: Max: Result:10Powered by RANDOM.ORG



Hepsi!
Onnittelut sinulle! Toivottavasti löydät kirjasta jotakin mieleistä toteutettavaa. :)
Ps. Lähetin sinulle sähköpostia blogistasi löytyneeseen osoitteeseen.

Kiitokset kaikille muille osallistujille. Oli tosi mukava lukea kommenttejanne.

Uutinen + arvonta!

Minulla on uutinen: olen suomentanut neulekirjan! Alkuteoksen nimi on The Knitted Home, ja sen on kirjoittanut brittiläinen neulesuunnittelija Ruth Bridgeman Ruth Cross -neuleyrityksensä nimissä. Vaikka alkuteos ei ole vielä ilmestynyt, suomenkielinen Sisusta neuleilla ja amerikkalainen Knits at Home ovat jo myynnissä. Hassua.

Käänsin kirjan käsikirjoituksesta, ja siinä oli omat haasteensa. Kovasti tein töitä, että kaikki nippelit ja nappelit olisivat kohdallaan ja selitykset ymmärrettäviä suomalaiselle neulojalle. Jos joku sattuu kirjaa selailemaan, kulmakarvat saattavat kuitenkin kohoilla tekniikkakuvien kohdalla: valokuvissa kudotaan anglosaksiseen tyyliin heittämällä ja vielä niin, että silmukka istuu puikolla eri päin kuin tavallisesti. Siksi kuviin liittyvät tekstitkin oli pakko kääntää alkukielisiä vastaaviksi, mutta muuten pyrin mahdollisimman yleispätevään neulekieleen ja lisäsin sinne tänne huomautuksen, että asiat voi tehdä toisinkin (siis normaaliin tapaan suomalaisesta näkökulmasta). Tekniikkaosaan kirjoitin myös pienen Suomentajan huomioita -kappaleen, jossa selitän olennaisimmat erikoisuudet. Käännöstyö oli kuitenkin mukavaa ja erityisen hauskaa oli keksiä suomalaisia vastineita kirjan neuletermeille ja -lyhenteille. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi omenapiirakkapalmikko (OP), lintupalmikko (LP) tai koripunos oikein ja nurin (KOPUo ja KOPUn)? Saija-sisareni on jaksanut nauraa KOPUlle...

Kirjassa on monenlaisia sisustusneuleita peribrittiläisistä laventelipussukoista ja helpoista maljakonsuojuksista isoihin neuleviltteihin, komeaan nojatuolinpäälliseen, herkkään verhoon ja taiteellisiin seinävaatteisiin. Tärkeitä teemoja ovat kokeileminen, kyseenalaistaminen, soveltaminen ja luovuus, ja on pakko myöntää, että enpä ole ennen nähnyt neulekirjoissa yhtä hienoja sisustusneuleita kuin varsinkin kirjan työläämmät neuleet. Myös kuvat ovat kauttaaltaan kauniita ja tyylikkäitä. Yksi pieni miinus kirjassa kuitenkin on, ja se on se, että vaikka monessa mallissa on läjäpäin palmikoita, kirjassa ei ole kaavion kaaviota, vaan kaikki ohjeet ovat sanallisia. Se voi monesta tuntua raskaalta, mutta se lienee myös makukysymys. Ja jos ei jaksa seurata ohjetta ihan tarkalleen, aina voi soveltaa, kuten kirjassa moneen kertaan mainitaan.

Yksi lempineuleistani kirjassa on Kohoraitamatto. Se on minusta tosi tyylikäs ja mallikerta on helppo, joten haaveilen tekeväni siitä meille ison version olohuoneeseen. Olen jo tehnyt pienen kokeilun puuvillakuteesta.

Sain kustantajalta muutaman tekijänkappaleen, ja arvon niistä yhden täällä blogissa! Jos haluat saada Sisusta neuleille -kirjan omaksesi, kerro kommenttiboksissa, oletko tehnyt joskus jonkin sisustusneuleen tai oletko suunnittelemassa sellaista. Jos olet, kerro myös, mitä olet tehnyt tai aiot tehdä. Arvon kirjan vastaajien kesken ensi* reilun viikon päästä maanantaina 25.3., joten jätä kommenttisi viimeistään sitä edellisenä sunnuntaina. Tattis!

*Edit: Sisar luki haukkana blogitekstiä ja bongasi ristiriidan. Alunperin oli siis tarkoitus arpoa kirja 18.3., mutta kun kerran tuli vahingossa näpsyteltyä 25.3., siirsin homman suosiolla siihen päivämäärään. Anteeksi sekoiluni!