Hulmuava töherrys

Minähän en ole ollenkaan yhteisneulontaihmisiä enkä varsinkaan mysteerineulontafakiireja. Mutta joskus pitää antaa mennä ja käydä reippaana rekkain alle, kuten muinaisen nuoruuteni hittibiisissä karjuttiin. Edellisessä postauksessa mainitsemani hurmostilan vallassa tuli siis liityttyä tähänkin hullutukseen, sillä kalistelun päällepäsmäri oli Stephen West (kuten kaikki varmasti tiesivät muutenkin).

Meininki oli, jos mahdollista, vieläkin pelottavampaa kuin olin kuvitellut. Langan ja värin valitseminen sokkona on todella vaikeaa. Kyllähän Steppe oli kirjoittanut ohjeet langanvalintaan, mutta ne olivat lievästi sanottuna monitulkintaiset: Väri A voi olla roiskevärjätty, muuten vaan monivärinen tai kaunis neutraali. Värin B pitää luoda kontrastia suhteessa väriin A, ja se voi suorastaan hypätä silmille tai ainakin olla tummempi tai vaaleampi kuin A. Värin C sanottiin liittyvän kemuihin muodikkaasti myöhään röyhkeänä ja dramaattisena. Jaahas. Ja siihen se ajatus sitten pysähtyikin. Kummasti helpottaisi, jos tietäisi, mitä on kutomassa, ajattelin, ja päätin tehdä huivin lankanöttösistä, joita löytyy omista varastoista kolmessa omaa silmää miellyttävässä värissä, olivat ne mitä tahansa. Ohjeenmukaista vahvuutta ei löytynyt, joten otin ohuempaa ja kompensoin asian paksuhkoilla puikoilla. Sen jälkeen ei auttanut kuin luottaa ja antaa mennä.

Alusta asti seurasin tiiviisti Ravelryn keskusteluketjuja aiheesta. Todellakin katsoin spoilauskuvat, luin ihmisten arvauksia ja ennsustuksia, tein omat tulkintani ja tikutin menemään. Aikamoisen erilaisia töherryksiä neulojat saivatkin aikaiseksi, ja niitä löytyy tuhansittain täältä. Minun retaleeni on erittäin kesy moneen muuhun verrattuna. Koska lanka oli ohutta, pelkäsin että huivista tulee nenäliina, mutta pelko oli turha. Löysä neulos piti siitä huolen. Neulos on myös ohuena todella kevyttä, mistä tykkään, joten loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen lankavalintaan. Ja mitä siihen dramaattiseen C-väriin tulee, se on tuo tumma viininpunaisen-violetihkonkukertava aaltoilu. Siihen en ole äärettömän tyytyväinen, kontrasti muihin väreihin on niin valtava, mutta ei sitä ainakaan epädramaattiseksi voi väittää. Ei ollut kaikkein rentouttavin projekti tämä, mutta loppujen lopuksi olen iloinen, että tämäkin tuli koettua.

Malli: Stephen Westin The Doodler
Lanka: Isager Strik Spinni (100% merinovilla), värit 2s (vaaleanharmaa), 3 (keltainen) ja erikoisväri Zeitgeist handpainted by Wollsinn
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Ps. Kiitokset kauniille mannekiinille eli poikani tyttöystävälle. :)

Villaa villakoiralle

Talvitunnelmilla jatketaan: Tässä on Make, meidän Nallen paras kaveri. Uskollinen keppileikkikaveri, iloinen rosmo ja pikkuveli. Kuten kuvasta näkyy, Make on villakoira (kaksivärinen), ja voisi kuvitella, että jos turkin antaa kasvaa melko pitkäksi lampaanturkiksi, se lämmittää talvipakkasilla, mutta eihän se niin mene. Villakoiran turkki on yksikerroksinen - ehkä kaikki sen tietävätkin - eikä eristävää alusvillaa ole ollenkaan. Tai jos olen ymmärtänyt oikein, sillä ei oikeastaan ole päällysvillaa, vaan pelkästään pehmeää alusvillaa. Niin tai näin, kun turkkia vähän haroo, alta paistaa paljas nahka, ja kylmähän sellaisella turkilla tulee Etelä-Suomenkin talvessa. 

Niinpä kudoin Makelle islanninvillasta paidan. Aika monta yritystä ja erehdystä tarvittiin, että koko ja muoto saatiin sopiviksi, mutta onnistuihan se lopulta. Tosin jos tekisin joskus vielä uuden, säätäisin muotoa lyennetyillä kerroksilla, jotta vältettäisiin selkämakkarat. Ja pyöristäisin peppuläpän kulmat pyöreiksi. Koiran paidan tekeminen on rakettitiedettä.

Ps. Make kävi muutama päivä sitten trimmauksessa, ja nyt se on niin laiha luikku ettei samaksi meinaa tunnistaa. Paitakin kuulemma pyörii päällä. Suosittelin pyöräyttämään paidan pesukoneessa, joten peukut pystyyn, että huovuttuu sopivaksi. Villakoiran paidan tekeminen on vaikeampaa kuin sekä rakettitiede että ydinfysiikka yhteensä. 

Malli: omasta päästä (karvaisen) Maken muotoja noudatellen
Lanka: Istex Lett-Lopi, väri 867, noin 3 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Ja näin ne leikkivät. Nalle: "Kato, mulla on keppi. En varmana anna sitä sulle!" Make: "No en välittäiskään. Tai ehkä vähän välitän. Nyt tulen ja nappaan!"