Lämpöä maailmassa tarvitaan

 

Tytär toivoi paksua, pehmeää, korkeakauluksista ja isoa villapaitaa. Mallivaihtoehtoja oli monta, mutta lopulta päädyin tekemään omasta päästä. Värit ovat tyttären valitsemat.

Malli on jälleen kerran saumaton raglan kauluksesta helmaan, mutta tällä kertaa muotoilin pääntien pyöreäksi lyhennetyillä kerroksilla ja myös takahelmaa pidensin hieman samalla konstilla. Ja hiphei, tälläkin kertaa lyhennetyt kerrokset onnistuivat nätisti, ja jopa ne lopuksi "väärästä" suunnasta kursittavat kanjonit katosivat näkymättömiin. Nyt myös tajusin, mitä teen, joten enköhän nyt osaa ratkaista ongelman jatkossakin. Ihanaa!

Kun kerran kaivattiin ekstralämmitystä, kudoin hihojen resorit ylipitkiksi kämmekkäiksi ja tein myös peukaloille aukot. Siitä oli iloa kuvia otettaessa, sillä sää oli todella kylmä. Mittari näytti muutamaa plusastetta, mutta navakka itätuuli viilensi tuntuman hyytäväksi. Untuvatakki paksun paidan päällä ei todellakaan tuntunut liioittelulta. Kävellessämme vedin välillä jopa hupun päähän mössykän päälle.

Kuten kuvista varmasti tajuaa, kudoin suurimman osan paidasta kaksinkertaisella langalla. Tummanharmaa on villan ja alpakan sekoitusta ja mohairmaisessa syklaaminpunaisessakin (tai pinkissä, kuten tytär sanoisi) on sekä villaa että alpakkaa ja vahvikkeena keinokuitua. Neulos on paksuudestaan huolimatta sangen ilmavaa ja laskeutuvaa, ja suloisen pehmoista. Jos tytär ei olisi paitaa huolinut, olisinpa ilomielin ottanut sen omaan käyttöön.

Huomaa alaston merenneito vasemmassa yläkulmassa. Onkohan kukaan koskaan tehnyt raukalle villapaitaa tai edes kaulahuivia? 

Malli: Oma sovellus
Langat: Adriafil Lana Naturale Inca (50 % alpakkaa, 50 % villaa), noin yhdeksän kerää tummanharmaata; Lang Alpaca Superlight (54 % alpakkaa, 24 % polyamidia, 22 % villaa), noin neljä kerää pinkkiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 5 ja 6 mm
Ravelryssä

***

Kuvat otettiin Kööpenhamissa juuri sinä surullisena viikonloppuna, jona radikalisoitunut mies iski aseen kanssa sananvapauskokoukseen ja juutalaisen synagoogan tilaisuuteen. Lauantaina kävelimme koko päivän synagoogan tuntumassa ja läheltä piti, ettemme menneet illalla syömään juuri sille alueelle, jossa epäilty majaili. Sunnuntaina kaupungilla oli vaisu tunnelma, poliiseja näkyi kaikkialla ja kaupungin yläpuolella pörräsi helikoptereita. Matkalla lentokentälle taksikuski kertoi koskettavasti surullisista mietteistään. Hän oli Kosovon albaani ja muslimi, joka oli tullut Tanskaan turvapaikanhakijana yli 20 vuotta sitten. Hän sanoi, että pilakuvat ovat loukanneet myös häntä, mutta että henkilökohtaisen loukkaantumisen siirtäminen teoiksi, kostoksi, ei kuulu islamiin.

Sama mutta eri

Moni on vuosien varrella sekoittanut meidät siskokset, vaikka mehän ollaan ihan erinäköisiä, eikös ollakin? Tämä on siis sisareni Saija. Paidan malli sen sijaan on lähes sama kuin edellisessä postauksessa. Mutta ei ihan sama. Lankakin on eri laatua.

Halusin kokeilla, kuinka kehittelemäni laatikkopaita onnistuisi Holstin Supersoftista, joka on hieman paksumpaa kuin Isagerin Spinni. Tein koetilkun samanpaksuisilla puikoilla (3,5 mm) kuin edellisen paidan "pääpuikot", ja tilkkusessa tiheys osui hyvin lähelle alkuperäistä. Mutta eihän pieni tilkku kesää tee. Tosielämän röijyä tikuttelin sen verran rennolla meiningillä, että löysempää neulostahan siitä rupesi syntymään. Ja samalla vähän vähän isompaa paitaakin, koska olin käyttänyt samoja silmukkamääriä kuin Spinni-versiossa. Hihojen silmukkamäärää pienensin kuitenkin reippaasti. Ekassa paidassa hihojen yläosaan jäi turhaa väljyyttä ja lörpsötystä.

Valmistuihan paita lopulta pienten säätöjen jälkeen, ja ihan kiva siitä tulikin. Olisin hyvin voinut pitää sen itsekin, mutta kun Saijalla on sopivasti synttärit nyt toukokuussa ja malli tuntui miellyttävän pienen tiedustelun perusteella, päätin antaa paidan eteenpäin. Saija, toivottavasti löydät paidalle käyttöä!

Malli: laatikkopaita omasta päästä, versio 2

Lanka: Holst Supersoft (100% villa), yhteensä 324 g; värit Topaz (vaaleampi) 178 g ja Marlin 146 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 3,25 mm

Ravelryssä

Ps. Pahoittelen paidan ryppyjä. Joku oli käynyt pingotuksen aikana siirtämässä alustana toimivan, osiin leikatun jumppamaton palasia, ja kuvat piti silti vaan ottaa juuri silloin, kun satuimme olemaan Saijan kanssa samassa paikassa.

Kevyttä löysäilyä

Kävimme maaliskuun alussa Mian kanssa Wanhan sataman kässymessuilla, ja minulla oli missio: aioin ostaa jotain Isagerin lankaa ja sitten kutoa... jotain. Selvä kuin vesi.

Juutuin heti kierroksen alussa Kerän Isager-pöydän äärelle. Kaikki lankalaadut ja värit näyttivät ihanilta, ja hypistelin ja silittelin, vertailin ja pähkäilin, ja yritin antaa vision tulla, mutta eihän se käskemällä ja kiihkeässä mielentilassa tule. Mia ehti sillä aikaa kiertää TitiTyyt ja muut, mutta ihailtavan kärsivällisesti hän suhtautui päättämättömään retkikumppaniinsa.

Hikisen pohtimisen jälkeen päätin pilkkoa ongelman palasiin ja toteuttaa kauppapöydän ääressä vain ensimmäisen pähkäilykohdan. Annoin käsieni valita laadun ja värit, joita ne eniten hipelöitsivät. Pää yritti pitää huolen, että ostettava määrä riittäisi paitaan, jos toinen pähkäilynaihe sattuisi siihen suuntaan viemään. Ja sinnehän se vei. Juttelimme Mian kanssa messuilun lomassa erilaisten lankojen yhdistämisestä; Mian kokeiluja voi katsella täältä. Minä testasin heti messuiltana pienen tilkun verran, miltä juuri hankitut Spinni-langat näyttäisivät ja tuntuisivat yksinkertaisella ja kaksinkerttaisella langalla neulottuina, ja voisiko yksinkertaista ja kaksinkertaista neulosta yhdistää luontevasti samaan neuleeseen. Siitä syntyi ajatus raidallisesta ja reilun kokoisesta, mutta kevyestä ja ilmavasta paidasta.

Lähdin kutomaan paitaa yksinkertaisella harmaalla langalla kauluksesta alaspäin ja jo heti sangen leveänä, jotta laatikkomainen muoto jatkuisi siitä luontevasti ilman ylimääräistä säätämistä. Sitten rupesin tekemään raitoja harmaalla ja keltaisella kaksinkertaisena ja kummallakin värillä yksinkertaisena. Raitojen ohessa tein raglanlisäyksiä niin kauan, että varmasti syntyisi väljä paita. Helman kudoin aluksi ainaoikeinneuloksella niin, että takaosa oli pidempi kuin etuosa, mutta siitä syntyi höttöinen hännys. Pyrstö. Sen purin äkkiä pois, ja sen jälkeen jatkoin helmaa parilla lisäraidalla, nurjalla reunataitoskohdalla ja nurjalle puolelle jäävällä taitosliepeellä, jotta reuna olisi siisti eikä kiertyisi.

Matkan varrella oli myös jos jonkinlaista epäilystä - keskeneräinen neule sinne tänne sojottavine puikonpäineen kun ei asetu päälle kovin nätisti. Keltainen lankakin loppui kesken eikä sitä löytynyt enää Kerästä. Eikä TitiTyystä. Tähystelin sitten Tanskan suuntaan, ja Kööpenhaminan Sommerfuglen-kaupasta löytyi onneksi juuri oikeaa värierää. Huh helpotus. Mutta kyllä vaan maailma on muuttunut sitten entisaikojen, kun lähes koko maailma on avoinna lankahullun helposti tiedustella ja klikkailla.

Yllättäen paidasta syntyi eri vaiheiden jälkeen juuri sellainen kuin toivoinkin: väljä, mutta kevyt ja ilmava löysäilypaita kevättä varten. Tykkään!

Langat: Isager Spinni Tweed, vaaleanharmaa (nro 2S), noin 168 g + Isager Spinni, sinapinkeltainen (nro 3), noin 136 g.
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0, 3,25 ja 3,5 mm
Malli: omasta päästä
Ravelryssä

Sydämenlämmittäjä I & II

Ystävä kysyi, voisinko kutoa hänelle jonkin ponchomaisen lämmikkeen, ja tottakai suostuin. Malliksi valikoitui loppujen lopuksi Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä, koska se on paitsi kaunis, myös monikäyttöisempi kuin varsinainen poncho. Ohjeen mukainen lanka, Louhittaren luolan Ahti, vaikutti sekin kiinnostavalta, koska se on BFL-lampaan villaa. Kokeilin viime syksynä samaista villalaatua toiselta lankamerkiltä, ja tykkäsin kovasti. Käyttöäkin neuleet ovat kestäneet todella hyvin. Edes kaulurissa ei ole nypyn nyppyä. Siksipä harmitti, kun olinkin sitten liian myöhään liikkeellä Ahtia haalimassa. Sopivaa väriä eli harmaata ei enää löytynyt eikä uuden erän saatavuudestakaan ollut tietoa. Niinpä valitsin toisen suhteellisen jämäkältä tuntuvan langan, ja aloin kutoa. Hyvin sujui, mutta viimeistään siivekkeitä kutoessani tajusin kunnolla, että neuleesta ei ollut syntymässä tarpeeksi laajaa härpäkettä. Pystysuuntainen tiheys oli ihan pielessä. Yritin korjata tilanteen tekemällä siivekkeiden kavennuskerrosten väliin useamman välikerroksen kuin ohjeessa, mutta eipä siivekkeistä sittenkään tullut niin pitkiä kuin ohjeen kuvissa. Päätin luovuttaa ja omia huiviksi sopivan version itselleni.

Ystävän lämmikettä varten hankin uuden langan, josta kauhean viisaana jopa ensin testasin tiheystiedot, ja sillä kertaa vihdoin syntyi sekä laaja että pitkä sydämenlämmittäjä. Neuleesta syntyi itse asiassa niin iso, että se mahtuisi muhkeammallekin tätöselle, mutta onpahan sitten lämpimiä kerroksia kiedottavaksi. Mona, toivottavasti tykkäät!

Malli: Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä Taito-lehdestä 4/2013
Lanka: huiviversiossa Adriafil Regina (100 % merinovillaa, väri 082) ja sydämenlämmittäjässä Cascade 220 Heathers (100 % perulaista Highland-villaa, väri 9546)
Ravelryssä: versio I ja versio II

Ps. Huomenna avautuu Mustikan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Stay tuned. :)

Realistin vappuneule

Tämä olis niinku kevätneule, vaikka Tuijan harmaa senkun tummenee talvesta ja hihatkin ovat pitkät (toisin kuin ohjeessa). Väri tosin sopii yksiin paljaan, keväisen luonnon kanssa ja hihan pituus lämpötilojen kanssa, joten olkoon neule realistin vappuneule. Kyllä se sentään liehuu tuulessa.

Lanka eli Quince & Co:n Finch kuului taas pakko kokeilla -hurahduskategoriaan. Hypistelin viime kesän Lontoon-reissulla Loopissa Quince & Co:n lankoja, mutta jätin ostamatta, koska hyllystä löytyi vain itselleni vieraita pastellisia sävyjä. Kaupassa roikkui kuitenkin kauniista siniharmaasta sävystä neulottu Whisper-takki, ja se jäi mieleen niin, että otin jälkikäteen selvää, mistä lankalaadusta ja värisävystä takki oli tehty, ja tilasin sitä syksyllä heti, kun sitä oli taas tarjolla. Tämän uuden värierän sävy on erilainen kuin kaupassa näkemäni, mutta ei haittaa.

Vyyhdillä Finch-lanka näytti tiukkakierteiseltä ja tuntui pehmeältä, ja  kutoessa se tuntui juuri sopivan joustavalta. Langassa on vyötteen mukaan merino-, rambouillet- ja columbia-lampaan villaa, ja neulos on pehmeää ja ilmavaa. En osaa vielä sanoa, miten se kestää käyttöä, mutta juuri nyt olen tosi tyytyväinen sekä lankaan että takkiin.

Malli: Heidi Kirrmaier Vitamin D
Lanka: Quince & Co. Finch, 100-prosenttista amerikkalaista villaa, 6 vyyhteä
Puikot: Addin pitsipyöröt 3,25 mm ja Addin alumiinipyöröt 3,00 mm
Ravelryssä

Kuoromatkalla Venetsiassa

Kyllä kuorossa on mukavaa, kun saa laulaa ja pääsee joskus matkallekin. Olin viime viikolla kuoron kanssa Venetsiassa. Konsertoimme valtavan suuressa ja jäätävän kylmässä Basilica dei Frarissa ja lähes yhtä isossa ja kylmässä Santi Geremia e Lucia -kirkossa. Lauloimme myös Pyhän Markuksen kirkon jumalanpalveluksessa - se lienee ollut aika harvinainen tilaisuus suomalaiselle kuorolle. Nukuin koko matkan todella huonosti milloin mistäkin syystä, ja naamassani oli sen verran pussukoita (ruotsinkielisen huonekaverini sanoin), että kuorokaverit kävivät kyselemässä, onko kaikki hyvin, mutta kyllä kaikki oli unenpuutetta lukuun ottamatta oikein hyvin. Laulaminen oli mukavaa, seura hilpeää ja Venetsia ja Italia - sitä aitoa itseään.

Laulamisen lomassa ehdin myös piipahtaa Lellabella-lankakaupassa, jonka löysin jo edellisellä Venetsian-vierailulla; kauppaa pitävät tosi viehättävät ja ystävälliset äiti ja tytär. Siellä myydään italialaisia lankamerkkejä, ja nappasin tuliaisiksi kaksi vyyhteä ohuen ohutta huivikashmiria. Ihan epätyypillistä materiaalia minulle, mutta en voinut vastustaa kiusausta, niin pehmeää se oli. Yhdellä vaporettomatkalla bongasin myös japanilaisilta vaikuttaneet tytöt neulekuvauspuuhissa: toppatakkityttö kuvasi pitkään neulemekkoon sonnustautunutta tyttöä.

Minä se en saa tarpeekseni Italiasta.