Vihdoinkin tweediä

Kylläpä aika kuluu nopsasti. Mekko valmistui jo huhtikuun alussa ja kuvatkin otettiin lähes kuukausi sitten, ja vasta nyt sain istutettua itseni blogihommiin. Shame on me.

Mitäpä tästä sanoisin muuta kuin, että VIHDOINKIN TWEEDIÄ! Mekko on siis ohuempi versio talvimekosta, ja tarkoituksena oli korjata paitsi tweedin puuttuminen, myös pääntien muoto ja yleinen käytettävyys, sillä Dropsin Nepalista tehty mekko on kieltämättä ihan kamalan kuuma. Silmukkamäärät tuli tietysti myös rukattua uuteen uskoon, mutta muuten noudatin jumpperimekon reseptiä.

Ja ihan kivahan tästä tuli. Rowanin Felted Tweedistä syntyy mukavan tuntuista ja mukavan laskeutuvaa neulosta, joka sopii väljään mekkoon oikein hyvin. Ja väri sopii piiiitkääään kevääseen. Kai se kesäkin sieltä vielä tupsahtaa.

Ohje: omasta päästä

Lanka: Rowan Felted Twee DK, väri avocado (161), 10 kerää

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm ja HiyaHiyan teräspyöröt 2,75 mm

Ravelryssä

Villaa villakoiralle

Talvitunnelmilla jatketaan: Tässä on Make, meidän Nallen paras kaveri. Uskollinen keppileikkikaveri, iloinen rosmo ja pikkuveli. Kuten kuvasta näkyy, Make on villakoira (kaksivärinen), ja voisi kuvitella, että jos turkin antaa kasvaa melko pitkäksi lampaanturkiksi, se lämmittää talvipakkasilla, mutta eihän se niin mene. Villakoiran turkki on yksikerroksinen - ehkä kaikki sen tietävätkin - eikä eristävää alusvillaa ole ollenkaan. Tai jos olen ymmärtänyt oikein, sillä ei oikeastaan ole päällysvillaa, vaan pelkästään pehmeää alusvillaa. Niin tai näin, kun turkkia vähän haroo, alta paistaa paljas nahka, ja kylmähän sellaisella turkilla tulee Etelä-Suomenkin talvessa. 

Niinpä kudoin Makelle islanninvillasta paidan. Aika monta yritystä ja erehdystä tarvittiin, että koko ja muoto saatiin sopiviksi, mutta onnistuihan se lopulta. Tosin jos tekisin joskus vielä uuden, säätäisin muotoa lyennetyillä kerroksilla, jotta vältettäisiin selkämakkarat. Ja pyöristäisin peppuläpän kulmat pyöreiksi. Koiran paidan tekeminen on rakettitiedettä.

Ps. Make kävi muutama päivä sitten trimmauksessa, ja nyt se on niin laiha luikku ettei samaksi meinaa tunnistaa. Paitakin kuulemma pyörii päällä. Suosittelin pyöräyttämään paidan pesukoneessa, joten peukut pystyyn, että huovuttuu sopivaksi. Villakoiran paidan tekeminen on vaikeampaa kuin sekä rakettitiede että ydinfysiikka yhteensä. 

Malli: omasta päästä (karvaisen) Maken muotoja noudatellen
Lanka: Istex Lett-Lopi, väri 867, noin 3 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Ja näin ne leikkivät. Nalle: "Kato, mulla on keppi. En varmana anna sitä sulle!" Make: "No en välittäiskään. Tai ehkä vähän välitän. Nyt tulen ja nappaan!"

Talvimekko!

Syksyllä sain vision ja päähänpinttymän: tahtoo ison ja paksun neulemekon. Kuin jättimäisen villapaidan, joka onkin mekko! Ajatusta siivittivät Toastin ja Cabbages & Rosesin jumpperimekot, ja hepo meinasi karata jopa nettishoppailun puolelle, mutta eipäs sentään.

Visiossani mekko oli tehty rouheapilkkuisesta tweedlangasta, ja aikamoisen tovin vietin selaillen eri firmojen lankavaihtoehtoja ja sitä, mistä saisi mitäkin ja mihin hintaan. Jonkun testikeränkin ostin, kun kohdalle sattui. Mutta kun en löytänyt mieleistä yhdistelmää spekseistä a) saatavissa lähiseudun kivijalkakaupasta (hypistely ja värivertailu), b) 100-prosenttista villaa (näitä on yllättävän vähän isojen firmojen valikoimissa) ja c) kohtuullinen hinta, päädyin hieman pitkin hampain Dropsin Nepaliin, jossa täyttyivät kaikki muut ehdot paitsi se muka ehdoton eli tweedin rouheus. Just. Mutta koska Nepal oli hyvässä tarjouksessa, tuntui miellyttävältä ja olin jo pitkään halunnut kokeilla, millaista neuletta siitä syntyy, hankin sitä ja annoin palaa. Tolkutin myös itselleni, että koska jättimekon onnistumisesta ei ole mitään takeita, on ihan hyvä tehdä eka versio edullisesta langasta.

Halusin tehdä mekon yhtenä kappaleena pääntiestä alaspäin. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja kuin raglania, mutta siihen päädyin ihan silkan helppouden takia. Pääntiestä piti tulla pyöreä eikä missään tapauksessa venepääntie - juu, ei ihan onnistunut. Tajusin asian kuitenkin vasta niin myöhään että en jaksanut lähteä purkamaan. Siirretään sekin korjauslistalle seuraavaa versiota varten.

Niskaosaa muotoilin lyhennetyillä kerroksilla, jotta sain takahelman hieman etuosaa pidemmäksi. On ihan pakko hehkuttaa, että lyhennetyt kerrokset onnistuivat tällä kertaa ihan älyttömän hyvin. Jopa se viimeinen ärsyttävä väärästä suunnasta kudottava inhotus istahti kiltisti paikalleen. Kiskaisin joustamattoman langankierron ilmeisesti eri kohdasta kuin aikaisemmin ja se sai sen joustamaan nätisti. Olispa kiva tietää, mitä tein. :D

Taskut halusin mekkoon myös ihan välttämättä. Nappien valitseminen oli kuitenkin vaikeaa ja vieläkin vähän epäröin. Luonnonväriset puiset ovat hollilla odottamassa, mutta en ainakaan ihan heti vaihda.

Neuloksen tiheys on 16 s/10 cm ja neule painaa noin 750 g. Aika raskasta kamaa mekko siis on, mutta samalla se on tosi lämmin ja pehmoinen. Kuvatulva kertokoon, kuinka paljon jättimekostani tykkään! Saattaapa se tweedversiokin vielä syntyä.

Malli: omasta päästä

Lanka: Dropsin Nepal (65 % villaa, 35 % alpakkaa), 75 m/50 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 ja 4,5 mm

Ravelryssä

Rennosti

Keväällä kudoin Isagerin Spinni-langasta ylisuuren, mutta kevyen villapaidan. Tykkäsin siitä kovasti ja halusin kokeilla, miten malli toimisi Holstin Supersoftista neulottuna. No kyllähän se toimi, mutta koska lanka on himpun paksumpaa kuin Spinni, S-koon silmukkamäärillä syntyi astetta isompi paita.

Tehdessäni paitoja ja kirjatessani ylös niiden speksejä mietin samalla, osaisinkohan sarjoittaa paidan useampaan kokoon, laskea eri kokojen langanmenekit ja kirjoittaa oikean ohjeen. Tein hommaa vähitellen silloin tällöin ja opettelin siinä sivussa käyttämään Exceliä. Ravelrystä löysin muutaman halukkaan neulojan testaamaan ohjetta ja kudoin itsekin vielä kolmannen version. Ja lopulta, voilà: tässä on Rento!

Rento on kevyt ja ilmava neule, jossa on vuorotellen yksinkertaisella ja kaksinkertaisella langalla neulottuja raitoja. Paita kudotaan yhtenä kappaleena kauluksesta helmaan, ja vaikka neule on iso, se syntyy nopeasti suhteellisen löyhän tiheyden ansiosta. Paita on sekä rentoa neulottavaa että rento pitoneule!

Koot: XS, S, M, L, XL, XXL

Paidan rinnanympärys: 99 (111) 121 (127) 137 (145,5) cm

Paidan on tarkoitus olla niin löysä, että rinnan kohdalla on noin 25 cm ylimääräistä väljyyttä.

Ohje on saatavissa sekä suomeksi että englanniksi.

4,90 €

Sama mutta eri

Moni on vuosien varrella sekoittanut meidät siskokset, vaikka mehän ollaan ihan erinäköisiä, eikös ollakin? Tämä on siis sisareni Saija. Paidan malli sen sijaan on lähes sama kuin edellisessä postauksessa. Mutta ei ihan sama. Lankakin on eri laatua.

Halusin kokeilla, kuinka kehittelemäni laatikkopaita onnistuisi Holstin Supersoftista, joka on hieman paksumpaa kuin Isagerin Spinni. Tein koetilkun samanpaksuisilla puikoilla (3,5 mm) kuin edellisen paidan "pääpuikot", ja tilkkusessa tiheys osui hyvin lähelle alkuperäistä. Mutta eihän pieni tilkku kesää tee. Tosielämän röijyä tikuttelin sen verran rennolla meiningillä, että löysempää neulostahan siitä rupesi syntymään. Ja samalla vähän vähän isompaa paitaakin, koska olin käyttänyt samoja silmukkamääriä kuin Spinni-versiossa. Hihojen silmukkamäärää pienensin kuitenkin reippaasti. Ekassa paidassa hihojen yläosaan jäi turhaa väljyyttä ja lörpsötystä.

Valmistuihan paita lopulta pienten säätöjen jälkeen, ja ihan kiva siitä tulikin. Olisin hyvin voinut pitää sen itsekin, mutta kun Saijalla on sopivasti synttärit nyt toukokuussa ja malli tuntui miellyttävän pienen tiedustelun perusteella, päätin antaa paidan eteenpäin. Saija, toivottavasti löydät paidalle käyttöä!

Malli: laatikkopaita omasta päästä, versio 2

Lanka: Holst Supersoft (100% villa), yhteensä 324 g; värit Topaz (vaaleampi) 178 g ja Marlin 146 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 3,25 mm

Ravelryssä

Ps. Pahoittelen paidan ryppyjä. Joku oli käynyt pingotuksen aikana siirtämässä alustana toimivan, osiin leikatun jumppamaton palasia, ja kuvat piti silti vaan ottaa juuri silloin, kun satuimme olemaan Saijan kanssa samassa paikassa.

Kevyttä löysäilyä

Kävimme maaliskuun alussa Mian kanssa Wanhan sataman kässymessuilla, ja minulla oli missio: aioin ostaa jotain Isagerin lankaa ja sitten kutoa... jotain. Selvä kuin vesi.

Juutuin heti kierroksen alussa Kerän Isager-pöydän äärelle. Kaikki lankalaadut ja värit näyttivät ihanilta, ja hypistelin ja silittelin, vertailin ja pähkäilin, ja yritin antaa vision tulla, mutta eihän se käskemällä ja kiihkeässä mielentilassa tule. Mia ehti sillä aikaa kiertää TitiTyyt ja muut, mutta ihailtavan kärsivällisesti hän suhtautui päättämättömään retkikumppaniinsa.

Hikisen pohtimisen jälkeen päätin pilkkoa ongelman palasiin ja toteuttaa kauppapöydän ääressä vain ensimmäisen pähkäilykohdan. Annoin käsieni valita laadun ja värit, joita ne eniten hipelöitsivät. Pää yritti pitää huolen, että ostettava määrä riittäisi paitaan, jos toinen pähkäilynaihe sattuisi siihen suuntaan viemään. Ja sinnehän se vei. Juttelimme Mian kanssa messuilun lomassa erilaisten lankojen yhdistämisestä; Mian kokeiluja voi katsella täältä. Minä testasin heti messuiltana pienen tilkun verran, miltä juuri hankitut Spinni-langat näyttäisivät ja tuntuisivat yksinkertaisella ja kaksinkerttaisella langalla neulottuina, ja voisiko yksinkertaista ja kaksinkertaista neulosta yhdistää luontevasti samaan neuleeseen. Siitä syntyi ajatus raidallisesta ja reilun kokoisesta, mutta kevyestä ja ilmavasta paidasta.

Lähdin kutomaan paitaa yksinkertaisella harmaalla langalla kauluksesta alaspäin ja jo heti sangen leveänä, jotta laatikkomainen muoto jatkuisi siitä luontevasti ilman ylimääräistä säätämistä. Sitten rupesin tekemään raitoja harmaalla ja keltaisella kaksinkertaisena ja kummallakin värillä yksinkertaisena. Raitojen ohessa tein raglanlisäyksiä niin kauan, että varmasti syntyisi väljä paita. Helman kudoin aluksi ainaoikeinneuloksella niin, että takaosa oli pidempi kuin etuosa, mutta siitä syntyi höttöinen hännys. Pyrstö. Sen purin äkkiä pois, ja sen jälkeen jatkoin helmaa parilla lisäraidalla, nurjalla reunataitoskohdalla ja nurjalle puolelle jäävällä taitosliepeellä, jotta reuna olisi siisti eikä kiertyisi.

Matkan varrella oli myös jos jonkinlaista epäilystä - keskeneräinen neule sinne tänne sojottavine puikonpäineen kun ei asetu päälle kovin nätisti. Keltainen lankakin loppui kesken eikä sitä löytynyt enää Kerästä. Eikä TitiTyystä. Tähystelin sitten Tanskan suuntaan, ja Kööpenhaminan Sommerfuglen-kaupasta löytyi onneksi juuri oikeaa värierää. Huh helpotus. Mutta kyllä vaan maailma on muuttunut sitten entisaikojen, kun lähes koko maailma on avoinna lankahullun helposti tiedustella ja klikkailla.

Yllättäen paidasta syntyi eri vaiheiden jälkeen juuri sellainen kuin toivoinkin: väljä, mutta kevyt ja ilmava löysäilypaita kevättä varten. Tykkään!

Langat: Isager Spinni Tweed, vaaleanharmaa (nro 2S), noin 168 g + Isager Spinni, sinapinkeltainen (nro 3), noin 136 g.
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0, 3,25 ja 3,5 mm
Malli: omasta päästä
Ravelryssä