Piposamikset

Jatketaan samoissa tunnelmissa kuin viime kerralla. Ysoldan Knitworthy 2 -kokoelmassa ilmestyi syksyllä kaunis pipomalli, josta tuli heti hitti meidän huushollissa. Ensiksi tein pojalle sinisen, sitten tyttärelle vihreän (tytär ei ehtinyt kuvaussessioon). Sitten oli tarkoitus tehdä pojan tyttöystävän versio, mutta langan valinta oli vaikeaa ja tulin tehneeksi yhden piposen itselleni. Lopulta löytyi sopiva lanka tyttöystävän myssyyn ja sekin valmistui.

Tätä mössykkää on kiva kutoa, mutta sopivan langan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ohjeen versiossa on käytetty Brooklyn Tweedin Shelteriä, jota ei tietääkseni myydä Suomessa. Olen tehnyt siitä aikaisemmin Sammaljakun, ja kuvittelin, että lankaa olisi jäänyt jäljelle edes pieni nöttönen, mutta eipä sitä löytynyt mistään. Kaivoin sitten varastoista sitä sun tätä suurin piirtein sopivaa, ja kikkailin kokovalinnalla ja puikkokoolla sen mukaan, oliko syntymässä liian löysää tai tiheää neulosta tai liian pientä tai isoa mössykkää. Minkään pipon tiheys ei vastaa ohjetta ihan tismalleen, mutta eipä sillä väliä. Riittävän hyviä ja saajansa päähän sopivia näistä silti tuli.

Malli: Ysolda Teaguen Cúram
Langat: Silke by Arvier Peo 30, Rowan Felted Tweed DK ja Riihivillan Aarni
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 ja 3,5 mm

Ravelryssä:

Tyttöystävän pipo

Pojan pipo

Minun pipo

Villaa villakoiralle

Talvitunnelmilla jatketaan: Tässä on Make, meidän Nallen paras kaveri. Uskollinen keppileikkikaveri, iloinen rosmo ja pikkuveli. Kuten kuvasta näkyy, Make on villakoira (kaksivärinen), ja voisi kuvitella, että jos turkin antaa kasvaa melko pitkäksi lampaanturkiksi, se lämmittää talvipakkasilla, mutta eihän se niin mene. Villakoiran turkki on yksikerroksinen - ehkä kaikki sen tietävätkin - eikä eristävää alusvillaa ole ollenkaan. Tai jos olen ymmärtänyt oikein, sillä ei oikeastaan ole päällysvillaa, vaan pelkästään pehmeää alusvillaa. Niin tai näin, kun turkkia vähän haroo, alta paistaa paljas nahka, ja kylmähän sellaisella turkilla tulee Etelä-Suomenkin talvessa. 

Niinpä kudoin Makelle islanninvillasta paidan. Aika monta yritystä ja erehdystä tarvittiin, että koko ja muoto saatiin sopiviksi, mutta onnistuihan se lopulta. Tosin jos tekisin joskus vielä uuden, säätäisin muotoa lyennetyillä kerroksilla, jotta vältettäisiin selkämakkarat. Ja pyöristäisin peppuläpän kulmat pyöreiksi. Koiran paidan tekeminen on rakettitiedettä.

Ps. Make kävi muutama päivä sitten trimmauksessa, ja nyt se on niin laiha luikku ettei samaksi meinaa tunnistaa. Paitakin kuulemma pyörii päällä. Suosittelin pyöräyttämään paidan pesukoneessa, joten peukut pystyyn, että huovuttuu sopivaksi. Villakoiran paidan tekeminen on vaikeampaa kuin sekä rakettitiede että ydinfysiikka yhteensä. 

Malli: omasta päästä (karvaisen) Maken muotoja noudatellen
Lanka: Istex Lett-Lopi, väri 867, noin 3 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Ja näin ne leikkivät. Nalle: "Kato, mulla on keppi. En varmana anna sitä sulle!" Make: "No en välittäiskään. Tai ehkä vähän välitän. Nyt tulen ja nappaan!"

Tulihan lunta eteläänkin

Toivotan lämmintä joulua!