Pellavaa!

Piipahdimme pääsiäisenä pohjoisessa. Matkustimme junalla Rovaniemelle ja siitä jatkoimme autolla, mutta koska meillä sattui olemaan luppoaikaa, päätin vihdoin käydä tutustumassa Ottobren kauppaan. Pellavat siinsivät mielessä.

Mutta enpä arvannut, millainen pellavataivas puoti todellakin on! Siis ihan uskomaton! Oli ohutta ja paksua, yksiväristä ja meleerattua, sileää ja ryppyistä, sekoitteita ja ihan sitä ihteään. Pieni pää meni jälleen kerran sekaisin. Myös keittovillaa löytyi runsaat valikoimat ja kaikenlaista muutakin, mitä en ehtinyt kunnolla tutkia. Pieni mutta kiva valikoima lankojakin oli ja nauhoja, nappeja ja muuta pikku sälää. Olisiko Rovaniemellä Suomen paras kangaskauppa? Ottobrella on myös Etsy-kauppa, mutta sieltä ei löydy kaikkea samaa, mitä hyllyistä, joten jos etsii jotain spesiaalia, heille kannattaa kuulemma soittaa ja kysyä.

Tässä vielä pari kuvaa mukaan tarttuneista kankaista. Housua, tunikaa ja hametta pukkaa ja toivottavasti mahdollisimman pian. Keittovillaakin ostin, joten josko saisin aikaiseksi ensi talveksi tämän tyylisen ihanuuden? 

Joulu on täällä!

Minä tykkään nauttia joulun iloista jo hyvissä ajoin ennen ihan oikeaa joulua. Muuten joulu vilahtaa ohi. Siksi tykkään niin kovasti joulukalentereistakin. Tänä vuonna ei Mustikasta kuitenkaan löydy omaa joulukalenteria, sillä aion seurata täysin rinnoin ainakin Missä neuloimme kerran -blogin
jämälankavillasukkajoulukalenteria ja Veeran Knit You -kalenteria. Jei!

Muita hauskoja kalenterilöytöjä:

24 askelta jouluun, mistä löytyy herkkuja ja puuhia. WSOY:ltä ilmestyi myös viime vuonna kirja 24 askelta jouluun, jonka toinen tekijä on mukana tässäkin. Mutta kukahan minulle tekisi teekalenterin? Taidan kyllä ihan itse toteuttaa sitä joka päivä ilman kalenteriyllätystäkin. Pitääkin haastaa itse itsensä maistelemaan joulukuussa kaikkia teelaatuja, joita olen kaappiin haalinut.

Touhukalenteri patistaa arkiliikuntaan. Reipas idea. :)

Ylen Porokuiskaajan arvoitus. Joo, lapsillehan se on tarkoitettu, mutta taitaa olla pakko minunkin seurata, koska siinä on hyviä näyttelijöitä, kivoja neuleita (mm. Väinö-joulunrakentajan neuletakki!) ja tosi söpö koiruus. Taitaa olla shiba inu?

Hauska tavata!

Pitkästä aikaa iskimme puikkomme samaan kahvilapöytään Helenan ja Mian kanssa. Jutut kulkivat nauleista lapsiin, äiteihin, töihin ja monenmoiseen muuhun askarruttavaan. Schwartzwaldin kakku maistui, ja kuohuviiniä tai teetä tilattiin lisääkin.

Kaikilla oli tekeillä aika iso neule, ja sekä Mialla että Helenalla oli mahtavaa lankaa: Mialla kainuunharmasta ja Helenalla suomenlammasta Hailuodon viimeisistä lampaista. Langat olivat hämmentävän samanvärisiä.

Helena istuu oikealla, mutta kuka tuo toinen on? Tiuhti vai Viuhti?

Kiitos seurasta, oli tosi mukavaa!

21 Tulkoon valkeus

Säästä on ihan turha valittaa, tiedän, mutta silti parkaisen etelän mustuudesta ilmoille lumenkaipuuni. Syksy on kestänyt jo riittävän kauan.

13 Lucia

Siinä hän makaa, pyhä Lucia lasiarkussaan Santi Geremia e Lucia -kirkossa Venetsiassa. Konsertoimme kuoromme kanssa kirkossa viime keväänä, ja nappasin kuvan, vaikka se taisi olla kiellettyä. En haluaisi loukata katolilaisia, mutta tuohon kokonaisuuteen on ainakin minun, epäileväisen luterilaisen, vaikea suhtautua. Mieleen tulee ihan muuta kuin mitä ilmeisesti olisi tarkoitus.

Pohjoismaalainen valon tuojan perinne on kuitenkin herkistävä tuikahdus vuoden pimeimpänä aikana. Tässä kaunis ruotsalainen Lucia-laulu kansanmusiikkimeiningillä.

10 Tv-neulontaa Norjasta

(Kuva on napattu ohjelman nettisivuilta.)

Norjan tv:ssä vietettiin marraskuun alussa kansallista neulontailtaa. Voi että! Neulontaohjelma oli 13 tunnin maratonlähetys, jossa muun muassa opetettiin neulonnan perusasioita, esiteltiin norjalaisia perinteisiä ja uusia paitamalleja, kudottiin Selbu-lapasia ja puettiin Harley-Davidson neuleeseen. Ja hei, kerittiin lammas, kehrättiin villa langaksi ja kudottiin langasta kokonainen paita yhden ja saman lähetyksen aikana. Neuleista puhuttiin siis puhumasta päästyäkin, ja myös Arne ja Carlos lähettivät terveisensä katsojille. Ohjelmaa seurasi lähetyksen sivujen mukaan 1,3 miljoonaa katsojaa - vau! Ohjelma löytyy netistä täältä. Videon alta löytyy linkit eri osuuksiin, joten pitkästä lähetyksestä on helppo löytää ne kohdat, jotka kiinnostavat. Eikä norjaa tarvitse osata, en minäkään osaa. Ruotsin kautta selviää jotakin, ja elävästä kuvasta selviää loput.

7 Bay City Rollers Christmas Special

Meinasin laittaa otsikoksi "joulun nolot" tai jotain vastaavaa. Mutta ei, 12-vuotiaana saa fanittaa täysin rinnoin (ja aikuisenakin, jos siltä tuntuu). Olisinpa nähnyt BCR:n jouluspektaakkelin tuolloin!

Pitihän se arvata

Sehän onkin islanninvillakoira! Tässä kohtaa nauratti, mutta silloin ei naurattanut, kun pikku hampaiden käsittelyssä oli Tärkeä Neuletyö ja yli 300 metriä lankaa. Sotku on sentään jo selvitetty ja sitä myötä elää pieni toivo, että blogiin saadaan vielä joskus neulesisältöä. Tai ylipäätään jotain sisältöä.

Ai niin, koiraherran ikä lähentelee nyt viittä kuukautta. Nimeksi annettiin  Nalle.

Uutta vanhaa, vanhaa uutta

Harakan lauluja -blogin Minna haastoi jo jokunen aika sitten listaamaan kivoja blogeja, joilla on alle 100 lukijaa. Tämän ketjun idea lienee tuoda uusia tai muuten piiloon jääneitä blogeja useampien ihmisten tietoisuuteen, mutta minä olin heti pulassa. En seuraa blogilistoja enkä ole tarkasti kärryillä blogien lukijamääristä. En edes ollut aluksi varma, tarkoitetaanko lukijamäärällä postausten keskimääräistä lukijamäärää vai tilaajamäärää, mutta jees, tilaajamäärä tuntuu uskottavammalta. Kaivoinpa sitten esille pari blogilistaa, ja kurkkasin monia itselleni uusia blogeja, neuleblogeja lähinnä, mutta päädyin aika nopeasti siihen, että tuntuu hassulta esitellä aivan tuntemattomia suuruuksia, joihin minulla ei ole ennestään minkäänlaista suhdetta. Sovellan siis haastetta omalla tavallani, ja vinkkaan tässä muutamista ulkomaalaisista blogeista, joita olen haalinut vuosien varrella suosikkeihin, mutta joihin kurkkaan aivan liian harvoin. Blogit lienevät suhteellisen suosittuja, mutta ehkä  joukossa on edes yksi uusi blogi edes yhdelle lukijalle. Toivottavasti tämä on ok, Minna!

Dortheivalo: Blogia kirjoittaa Grönlannissa asuva nainen. Hän kutoo, pohtii erilaisia asioita ja esittelee silloin tällöin myös Grönlannin maisemia ja tunnelmia. Teksti on tanskaksi ja harvoin jaksan syventyä lukemaan niin, että ymmärtäisin kunnolla (jos sittenkään ymmärtäisin), mutta kurkistus grönlantilaisen ihmisen elämään tuntuu kiehtovalta.

The Domestic Soundscape: Britti Felicity Ford on kutoo ja tekee ihanan arkista ja kaunista äänitaidetta. Neule- ja villa-asioita löytyy sivuilta silloin tällöin (esim. täältä). Mutta voih ja höh, nyt vasta huomaan, että hänellähän oli ollut sivuillaan joulukalenteri! No onneksi luukut ovat tallessa. Tässä esim. luukku nro 9: kangaspuut.

Bleak Midwinter: Ruotsalainen Katarina kutoo, lukee kirjoja, katsoo elokuvia, kuuntelee musiikkia ja tykkää Nygårds Annasta. Heti blogin nimi vetoaa, sillä assosioin sen minulle tuttuun talviseen musiikkiin, mutta olen löytänyt blogista monta muutakin "omaa" asiaa.

The Panopticon: Tämän blogin kaikki varmasti tuntevat, mutta kunhan muistutan itseäni. Neulova miekkonen sekä kirjoittaa että piirtää mehukkaasti. Kurkkaan tänne, kun haluan teräviä näkökulmia tai hyvät naurut (usein molemmat saa samalla iskulla).

Lopuksi kaunista ja kaihomielistä musiikkia neulesisältöä odotellessa. Kyllä minä yhä kudon, uskokaa pois.

20

Tunnelmia tyttären tanssikoulun joulunäytöksestä.

17

Viisi ehjää, kolme rikki poikki. Melko hyvä saalis tällä kertaa, mutta miksi en koskaan onnistu saamaan kaikkia ehjänä kotiin? Toisaalta, rikkinäiset voi murskata lämpimän kaakaon joukkoon. Se on tyttären herkkua.

16

Islantilaiset ovat kyllä mainioita. Ja kekseliäitä. Ja ennakkoluulottomia muokkamaan perinteistään jotain uutta. Ihan heti en keksi, kuka varsinaisesti tarvitsisi pilkullista hylkeennahkaneuletta, mutta ihana tuo olisi, jos vaikka sattuisi kyyhöttämään kutomassa viileässä mökissä talvimyrskyn ulvoessa ulkona.

Neuleet ovat peräisin Vik Prjónsdóttir -yrityksestä. Tämä se vasta on söpö:

Neuleiden ideoiden takana ovat islantilaiset myytit ja saagat, ja hyljepuvun tausta kerrotaan täällä (videon alkuosassa). Villa on islanninvillaa ja kaikki työvaiheet tehdään Islannissa, niin ainakin olen ymmärtänyt. Semmoinen lähituottaminen lämmittää villaihmisen mieltä.

Jotain samantapaista hauskan hullua henkeä on minusta Aamu Songin ja Johan Olinin Salakaupan tuotteissa.

12

Harakan lauluja -blogin Minna haastoi vastaamaan jouluaiheiseen kyselyyn. Se lienee selvää, että olen jouluihminen kun joulukalenteriakin tänne blogiin väsään, mutta millainen jouluihminen?


1. Lempijoulukukka

Jaa-a. Jouluruusu on varmaan minusta se kaunein joulukukka. Paitsi, että mieluiten sanoisin talvikukka. Jouluruusuissa on vaan se hankala puoli, että vaikka lehtien ja kirjojen kuvissa näkyy tosi kauniita yksilöitä ja asetelmia, todellisuus tuntuu olevan jotain muuta. Ne pari onnetonta raukkaa, jotka olen meille joskus raahannut, ovat joko olleet huonossa kunnossa jo tullessaan tai olen onnistunut hoitamaan niitä heti niin huonosti, että kuolon kello on kumahtanut samantien. Hyasintit ovat paljon helpompia. Niistä pidän värin puolesta eniten tummista sinertävistä, mutta niissä ei ole sitä ihanaa tuoksua (ainakaan minun nenääni), joten  valitsen perusvärisen ja valkoisen hyasintin.

2. Joululaulu, joka virittää tunnelman?

Taas meinaa rysähtää pitkän selityksen puolelle... Yritän tiivistää. :) Kuten Mustikassa ja tyrnissä moneen kertaan tuli mainittua, olen laulanut kuorossa pikkutytöstä lähtien ja perinteisistä perinteisin jouluohjelmisto on vähän turhankin tuttua. Musiikki on minulle kuitenkin olennainen osa joulua, ja yksi teos, jota olen kuunnellut 90-luvulta lähtien, on Heinrich Schützin Weinachtshistorie 1600-luvulta. Stingin talvilevy If on a Winter's Night on minulle myös tosi rakas ja tuo juuri oikean talvitunelman, sillä joulu on minulle enemmän sydäntalven pimeyden ja valon juhlaa kuin sitä tontunpunaisinta joulua. Muuta mieleistä musiikkia olen jo sirotellut tähän kalenteriin ja sirottelen lisääkin.

3. Tätä jouluvalmistelua en ole jättänyt koskaan tekemättä.

Tämä kysymys tuntuu sisältävän ajatuksen, että jossain olisi olemassa yleispätevä jouluvalmistelulista ja auta armias, jos joku kohta jää ruksaamatta. Nooh, vaikka en usko sellaiseen listaan, on minulla varmaan joku sisäinen lista, joka vuosi vähän erilainen. Joku asia siltä sisäiseltä listalta jää myös aina tekemättä ja hyvä niin. Tänä vuonna en ole vielä tehnyt ainakaan uutta ovikranssia, vaikka on ollut aikeissa. Mutta hetkinen, tässähän kysyttiin, mitä en ole jättänyt tekemättä. Aina olen antanut lahjoja läheisille. Tykkään antaa lahjoja.

4. Joulun tuoksu

Kaneli, kardemumma, kynttilä, glühwein, pakkanen ja se hyasintti.


Olen huono haastamaan ketään ja aika monessa blogissa tämä haaste on jo kiertänytkin. Jos tunnet kysymykset omiksesi, ollos vapaa vastaamaan!

Vielä yksi Sting: Henry Purcellin Cold Song ihanan karheasti tulkittuna.

Uusi alku

Kuinkahan monta kertaa blogeissa on käytetty otsikkoa "uusi alku"? No monta ja tässä tulee yksi kaupan päälle. Sisareni eli Mustikan ja tyrnin Saija halusi siirtyä blogihommista takavasemmalle ja minä jatkan kutomista ja jutustelua tässä blogissa. Blogin nimesta voi tulla mieleen, että marjaroolit olisivat olleet kovinkin fiksattu juttu siskosten kesken, mutta ei se ihan niin mennyt. Nimi syntyi itse asiassa opiskeluaikoina tosielämän tilanteesta, kun joku jälleen kerran päivitteli, kuinka samanlaisia me siskokset olemmekaan. Kuin ne kuuluisat kaksi marjaa. Meitä ärsytti ja vastasimme että juu, kuin mustikka ja tyrni. Päivittelijältä taisi mennä vitsi ohi hilseen, mutta meitä nauratti. Kai meitä siis ainakin outo huumorintaju yhdistää. :)

Aion jatkaa Mustikassa tuttuja latuja eli tiedossa on neuleita ja muitakin käsitöitä, musiikkia sekä satunnaisia sivupolkuja. Saattaapa Saijakin täällä joskus kummitella. Jatkan myös joulukalenteriperinnettä. Tervetuloa!