Pieni pala kesää

Tervehdys pitkästä aikaa. Mihinkään en ole kadonnut, ja käsillä on ollut sekä puikot että ompelukone, mutta blogiin asti en ole saanut tuotoksia siirrettyä. Jospa tämä tästä taas käynnistyisi.

Monet ovat innostuneet keväällä ilmestyneestä Mekkotehdas-kirjasta ja esitelleet ihania mekkojaan. Ihan yhtä paljon innostuin minäkin, ja tässä vihdoin eka toteutus. Malli on superkesäinen Ruut, ja onneksi kuvat saatiin otettua kesäisessä paikassa kesälämpötilassa, nimittäin Pohjois-Italiassa Garda-järven lähellä.

Mekko oli helppo tehdä ja syntyi nopsasti. Ehkä liian nopsasti, sillä en todellakaan verrannut kaavojen mittasuhteita itseeni. Jos tekisin uuden version, säätäisin varmaan yläosan pussitusta himpun verran. Tosin jostain laskeutuvammasta kankaasta tehtynä pussitus voisi ehkä olla hyvä näinkin. Ja kun ei liikaa miettinyt, kyllä tämäkin mekko oli erittäin ok yli 30 asteen helteissä. Tosi mukavan väljä, ilmava ja kevyt. Saataisiinpa koti-Suomeenkin vielä kunnon intiaanikesä ja mekkoselle lisää käyttöä ennen kuin kalenterin mukaan päästään syksyyn.

Pellavaa!

Piipahdimme pääsiäisenä pohjoisessa. Matkustimme junalla Rovaniemelle ja siitä jatkoimme autolla, mutta koska meillä sattui olemaan luppoaikaa, päätin vihdoin käydä tutustumassa Ottobren kauppaan. Pellavat siinsivät mielessä.

Mutta enpä arvannut, millainen pellavataivas puoti todellakin on! Siis ihan uskomaton! Oli ohutta ja paksua, yksiväristä ja meleerattua, sileää ja ryppyistä, sekoitteita ja ihan sitä ihteään. Pieni pää meni jälleen kerran sekaisin. Myös keittovillaa löytyi runsaat valikoimat ja kaikenlaista muutakin, mitä en ehtinyt kunnolla tutkia. Pieni mutta kiva valikoima lankojakin oli ja nauhoja, nappeja ja muuta pikku sälää. Olisiko Rovaniemellä Suomen paras kangaskauppa? Ottobrella on myös Etsy-kauppa, mutta sieltä ei löydy kaikkea samaa, mitä hyllyistä, joten jos etsii jotain spesiaalia, heille kannattaa kuulemma soittaa ja kysyä.

Tässä vielä pari kuvaa mukaan tarttuneista kankaista. Housua, tunikaa ja hametta pukkaa ja toivottavasti mahdollisimman pian. Keittovillaakin ostin, joten josko saisin aikaiseksi ensi talveksi tämän tyylisen ihanuuden? 

Lämpöä maailmassa tarvitaan

 

Tytär toivoi paksua, pehmeää, korkeakauluksista ja isoa villapaitaa. Mallivaihtoehtoja oli monta, mutta lopulta päädyin tekemään omasta päästä. Värit ovat tyttären valitsemat.

Malli on jälleen kerran saumaton raglan kauluksesta helmaan, mutta tällä kertaa muotoilin pääntien pyöreäksi lyhennetyillä kerroksilla ja myös takahelmaa pidensin hieman samalla konstilla. Ja hiphei, tälläkin kertaa lyhennetyt kerrokset onnistuivat nätisti, ja jopa ne lopuksi "väärästä" suunnasta kursittavat kanjonit katosivat näkymättömiin. Nyt myös tajusin, mitä teen, joten enköhän nyt osaa ratkaista ongelman jatkossakin. Ihanaa!

Kun kerran kaivattiin ekstralämmitystä, kudoin hihojen resorit ylipitkiksi kämmekkäiksi ja tein myös peukaloille aukot. Siitä oli iloa kuvia otettaessa, sillä sää oli todella kylmä. Mittari näytti muutamaa plusastetta, mutta navakka itätuuli viilensi tuntuman hyytäväksi. Untuvatakki paksun paidan päällä ei todellakaan tuntunut liioittelulta. Kävellessämme vedin välillä jopa hupun päähän mössykän päälle.

Kuten kuvista varmasti tajuaa, kudoin suurimman osan paidasta kaksinkertaisella langalla. Tummanharmaa on villan ja alpakan sekoitusta ja mohairmaisessa syklaaminpunaisessakin (tai pinkissä, kuten tytär sanoisi) on sekä villaa että alpakkaa ja vahvikkeena keinokuitua. Neulos on paksuudestaan huolimatta sangen ilmavaa ja laskeutuvaa, ja suloisen pehmoista. Jos tytär ei olisi paitaa huolinut, olisinpa ilomielin ottanut sen omaan käyttöön.

Huomaa alaston merenneito vasemmassa yläkulmassa. Onkohan kukaan koskaan tehnyt raukalle villapaitaa tai edes kaulahuivia? 

Malli: Oma sovellus
Langat: Adriafil Lana Naturale Inca (50 % alpakkaa, 50 % villaa), noin yhdeksän kerää tummanharmaata; Lang Alpaca Superlight (54 % alpakkaa, 24 % polyamidia, 22 % villaa), noin neljä kerää pinkkiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 5 ja 6 mm
Ravelryssä

***

Kuvat otettiin Kööpenhamissa juuri sinä surullisena viikonloppuna, jona radikalisoitunut mies iski aseen kanssa sananvapauskokoukseen ja juutalaisen synagoogan tilaisuuteen. Lauantaina kävelimme koko päivän synagoogan tuntumassa ja läheltä piti, ettemme menneet illalla syömään juuri sille alueelle, jossa epäilty majaili. Sunnuntaina kaupungilla oli vaisu tunnelma, poliiseja näkyi kaikkialla ja kaupungin yläpuolella pörräsi helikoptereita. Matkalla lentokentälle taksikuski kertoi koskettavasti surullisista mietteistään. Hän oli Kosovon albaani ja muslimi, joka oli tullut Tanskaan turvapaikanhakijana yli 20 vuotta sitten. Hän sanoi, että pilakuvat ovat loukanneet myös häntä, mutta että henkilökohtaisen loukkaantumisen siirtäminen teoiksi, kostoksi, ei kuulu islamiin.

Ihan muualla

Kutominen ei nyt nappaa, joten kerron muusta. Sain mieheltä kamalan hienon joululahjan, viikonloppumatkan Brysseliin + lipun mieleiseen konserttiin siellä. Joulusta saakka olen siis odottanut kesäkuun neljättätoista.

Kun opiskeluaikoina olimme interrail-matkalla sisareni kanssa, pidimme jostain syystä matkaoppaita turhina kapistuksina, ja niin meiltä jäi näkemättä - hädin tuskin kehtaan kertoa tätä - Gaudin Sagrada Familia -kirkko Barcelonassa. Tai näimmehän me kaukana torneja, mutta kun nälkä oli iso ja paikallissivistys pieni, valitsimme pitserian. Joopa joo. Nyt tankkasin Brysselin-matkaa varten tietoa sekä netistä että matkaopaskirjasta, ja kun lapsia nauratti moinen touhu parin päivän retkeä varten, kerroin tuon opettavaisen tarinan. He tuskin korvaansa lotkauttivat, mutta itse ajattelen nyt, että mitä lyhyempi pyrähdys, sitä suuremmalla syyllä kannattaa tutkia kokeneempien vinkit ja poimia kiinnostavat talteen. Niistä saan itselleni jonkinlaiset raamit, mutta koskaan en tee kaikkea listalla olevaa, vaan eksyilen vapaasti heti kun siltä tuntuu.

Mieleinen konsertti oli Elbow'n keikka. Bändi on sitten viime näkemän päässyt stadionkastiin, ja siinä samalla on ehkä kadonnut jotain intiimistä tunnelmasta. Vai johtuiko tunne vain siitä, että sali oli tosi iso ja istuin aika kaukana lavasta? Tiedä hänestä. Guyn ääni oli kuitenkin hienossa kunnossa ja paikoitellen musiikki vangitsi samaan tapaan kuin ennenkin. Konserttiretkeen liittyi myös ekstramauste: tapasimme konserttipaikalla Piilomajan Katin kanssa - kylläpä oli mukava tavata! Olimme sopineet tapaamisesta etukäteen, mutta kuka tietää, ehkä olisimme tunnistaneet toisemme ilman sopimistakin, sillä meillä oli ihan sattumalta paikat samassa katsomossa peräkkäisillä riveillä.

Viikonlopun aikana ehdin muutakin. Kävin kolmessa museossa ja näin kolme pissaajaa. Kurkkasin pariin kirkkoon ja bongasin laumoittain hassuja violetti-punaisiin asuihin sonnustautuneita tätejä. (Punatukkaisten yhdistyksen kansainvälinen tapaaminen, kuulemma. Harvinaisen harmaatukkaisia olivat nämä punatukkaiset.) Kävelin sinne tänne, poikkesin kauppoihin ja löysin jazzia ja tangoon nojaavaa talvimusiikkia. Söin matka-oppaassa mainostetun simpukka-annoksen ja tajuttoman herkullisen jäätelö-marenkileivoksen.

Täyteläinen viikonloppu!

Hauska tavata!

Pitkästä aikaa iskimme puikkomme samaan kahvilapöytään Helenan ja Mian kanssa. Jutut kulkivat nauleista lapsiin, äiteihin, töihin ja monenmoiseen muuhun askarruttavaan. Schwartzwaldin kakku maistui, ja kuohuviiniä tai teetä tilattiin lisääkin.

Kaikilla oli tekeillä aika iso neule, ja sekä Mialla että Helenalla oli mahtavaa lankaa: Mialla kainuunharmasta ja Helenalla suomenlammasta Hailuodon viimeisistä lampaista. Langat olivat hämmentävän samanvärisiä.

Helena istuu oikealla, mutta kuka tuo toinen on? Tiuhti vai Viuhti?

Kiitos seurasta, oli tosi mukavaa!