Talven helpoin

Ompelinpa tunikan keittovillasta. Kaava oli Noshin tunikakaava Suuresta käsityöstä ja siitä vedin vielä mutkat suoriksi: jätin pois selän vetoketjun enkä taittanut tai edes huolitellut helmaa tai muita reunoja. Ihan siisteyden ja pienen mielenkiinnon nimissä ompelin reunoihin pykäpistoja villalangalla.

Tunika oli siis sangen aivoton tekele, mutta sen verran olin hereillä, että lyhensin hihakaavat. Muuten hihat olisivat ulottuneet polviin, suunnilleen. Mutta niin pitkälle ei älli riittänyt, että olisin tehnyt muita muokkauksia. Yläpuolella olevasta kuvasta näkeekin hyvin, mitä olisi kannattanut tehdä. Jep, hartialinja on minulle ihan liian leveä. Noh, näillä spekseillä on menty sujuvasti tunikan valmistumisesta asti. Helppo tehdä, helppo käyttää. Tykkään. :)

Kaava: Noshin tunikakaava Suuri käsityö 5-6/2015, nykyään ilmaiskaavana täällä, koko S
Kangas: Keittovillaa Ottobren kivijalkakaupasta (100% villa)

Pieni pala kesää

Tervehdys pitkästä aikaa. Mihinkään en ole kadonnut, ja käsillä on ollut sekä puikot että ompelukone, mutta blogiin asti en ole saanut tuotoksia siirrettyä. Jospa tämä tästä taas käynnistyisi.

Monet ovat innostuneet keväällä ilmestyneestä Mekkotehdas-kirjasta ja esitelleet ihania mekkojaan. Ihan yhtä paljon innostuin minäkin, ja tässä vihdoin eka toteutus. Malli on superkesäinen Ruut, ja onneksi kuvat saatiin otettua kesäisessä paikassa kesälämpötilassa, nimittäin Pohjois-Italiassa Garda-järven lähellä.

Mekko oli helppo tehdä ja syntyi nopsasti. Ehkä liian nopsasti, sillä en todellakaan verrannut kaavojen mittasuhteita itseeni. Jos tekisin uuden version, säätäisin varmaan yläosan pussitusta himpun verran. Tosin jostain laskeutuvammasta kankaasta tehtynä pussitus voisi ehkä olla hyvä näinkin. Ja kun ei liikaa miettinyt, kyllä tämäkin mekko oli erittäin ok yli 30 asteen helteissä. Tosi mukavan väljä, ilmava ja kevyt. Saataisiinpa koti-Suomeenkin vielä kunnon intiaanikesä ja mekkoselle lisää käyttöä ennen kuin kalenterin mukaan päästään syksyyn.

Mustaa pellavaa

On tullut ommeltua: housut keväällä, paita loppukesästä. Mukavan ohuen, mutta riittävän tiiviin pellavakankaan ostin  Tallinnan Karnaluksista, kun visiteerasimme siellä Mian ja Helenan kanssa huhtikuussa.

Housuista ei nyt sitten ollutkaan kovin informatiivista kuvaa... Noh, ehkä tuosta selviää, että leveähköihin perushousuihin tähdättiin. Vetoketjun halusin kuitenkin olevan sivusaumassa, ja kun ihmettelin Tallinnasta palatessamme, mistä moinen kaava saattaisi löytyä, Mialla oli heti vastaus. Tämä muutaman vuoden takaisen Burdan kaava on kuulemma hänen luottokaavansa ja hyvin toimi minullakin, joten kiitos lainasta!

Paidan esikuvana oli yksi Boomerangin kesämalliston paita, jollaista en raaskinut ostaa. Ohjenuorana käytin Ottobre Woman -lehdestä löytämäni peruspaidan kaavaa, ja siitä sitten poistin ylimääräiset osat ja lisäilin ne, jotka tarvittiin tällaiseen repaleversioon. Lisäsin myös piilovetoketjun vasempaan sivuun. Reunoja ei ole huoliteltu sen kummemmin kuin ompelemalla lähelle reunaa vähän tavallista perussaumaa tiiviimpi suora ommel. Antaa kaikkien ripsujen ripsua.

Kun nyt katselen näitä kuvia, tulee mieleen, että olisi paita voinut vähän tyköistuvampikin olla, mutta mahdunpa heilumaan ja venkoilemaan, jos vaikka kuorolaulutilanne niin vaatii. :)