Pieni pala kesää

Tervehdys pitkästä aikaa. Mihinkään en ole kadonnut, ja käsillä on ollut sekä puikot että ompelukone, mutta blogiin asti en ole saanut tuotoksia siirrettyä. Jospa tämä tästä taas käynnistyisi.

Monet ovat innostuneet keväällä ilmestyneestä Mekkotehdas-kirjasta ja esitelleet ihania mekkojaan. Ihan yhtä paljon innostuin minäkin, ja tässä vihdoin eka toteutus. Malli on superkesäinen Ruut, ja onneksi kuvat saatiin otettua kesäisessä paikassa kesälämpötilassa, nimittäin Pohjois-Italiassa Garda-järven lähellä.

Mekko oli helppo tehdä ja syntyi nopsasti. Ehkä liian nopsasti, sillä en todellakaan verrannut kaavojen mittasuhteita itseeni. Jos tekisin uuden version, säätäisin varmaan yläosan pussitusta himpun verran. Tosin jostain laskeutuvammasta kankaasta tehtynä pussitus voisi ehkä olla hyvä näinkin. Ja kun ei liikaa miettinyt, kyllä tämäkin mekko oli erittäin ok yli 30 asteen helteissä. Tosi mukavan väljä, ilmava ja kevyt. Saataisiinpa koti-Suomeenkin vielä kunnon intiaanikesä ja mekkoselle lisää käyttöä ennen kuin kalenterin mukaan päästään syksyyn.

Ihan muualla

Kutominen ei nyt nappaa, joten kerron muusta. Sain mieheltä kamalan hienon joululahjan, viikonloppumatkan Brysseliin + lipun mieleiseen konserttiin siellä. Joulusta saakka olen siis odottanut kesäkuun neljättätoista.

Kun opiskeluaikoina olimme interrail-matkalla sisareni kanssa, pidimme jostain syystä matkaoppaita turhina kapistuksina, ja niin meiltä jäi näkemättä - hädin tuskin kehtaan kertoa tätä - Gaudin Sagrada Familia -kirkko Barcelonassa. Tai näimmehän me kaukana torneja, mutta kun nälkä oli iso ja paikallissivistys pieni, valitsimme pitserian. Joopa joo. Nyt tankkasin Brysselin-matkaa varten tietoa sekä netistä että matkaopaskirjasta, ja kun lapsia nauratti moinen touhu parin päivän retkeä varten, kerroin tuon opettavaisen tarinan. He tuskin korvaansa lotkauttivat, mutta itse ajattelen nyt, että mitä lyhyempi pyrähdys, sitä suuremmalla syyllä kannattaa tutkia kokeneempien vinkit ja poimia kiinnostavat talteen. Niistä saan itselleni jonkinlaiset raamit, mutta koskaan en tee kaikkea listalla olevaa, vaan eksyilen vapaasti heti kun siltä tuntuu.

Mieleinen konsertti oli Elbow'n keikka. Bändi on sitten viime näkemän päässyt stadionkastiin, ja siinä samalla on ehkä kadonnut jotain intiimistä tunnelmasta. Vai johtuiko tunne vain siitä, että sali oli tosi iso ja istuin aika kaukana lavasta? Tiedä hänestä. Guyn ääni oli kuitenkin hienossa kunnossa ja paikoitellen musiikki vangitsi samaan tapaan kuin ennenkin. Konserttiretkeen liittyi myös ekstramauste: tapasimme konserttipaikalla Piilomajan Katin kanssa - kylläpä oli mukava tavata! Olimme sopineet tapaamisesta etukäteen, mutta kuka tietää, ehkä olisimme tunnistaneet toisemme ilman sopimistakin, sillä meillä oli ihan sattumalta paikat samassa katsomossa peräkkäisillä riveillä.

Viikonlopun aikana ehdin muutakin. Kävin kolmessa museossa ja näin kolme pissaajaa. Kurkkasin pariin kirkkoon ja bongasin laumoittain hassuja violetti-punaisiin asuihin sonnustautuneita tätejä. (Punatukkaisten yhdistyksen kansainvälinen tapaaminen, kuulemma. Harvinaisen harmaatukkaisia olivat nämä punatukkaiset.) Kävelin sinne tänne, poikkesin kauppoihin ja löysin jazzia ja tangoon nojaavaa talvimusiikkia. Söin matka-oppaassa mainostetun simpukka-annoksen ja tajuttoman herkullisen jäätelö-marenkileivoksen.

Täyteläinen viikonloppu!

1

Talvi tuiskusi etelään. Tervetuloa joulukuu!