Talven helpoin

Ompelinpa tunikan keittovillasta. Kaava oli Noshin tunikakaava Suuresta käsityöstä ja siitä vedin vielä mutkat suoriksi: jätin pois selän vetoketjun enkä taittanut tai edes huolitellut helmaa tai muita reunoja. Ihan siisteyden ja pienen mielenkiinnon nimissä ompelin reunoihin pykäpistoja villalangalla.

Tunika oli siis sangen aivoton tekele, mutta sen verran olin hereillä, että lyhensin hihakaavat. Muuten hihat olisivat ulottuneet polviin, suunnilleen. Mutta niin pitkälle ei älli riittänyt, että olisin tehnyt muita muokkauksia. Yläpuolella olevasta kuvasta näkeekin hyvin, mitä olisi kannattanut tehdä. Jep, hartialinja on minulle ihan liian leveä. Noh, näillä spekseillä on menty sujuvasti tunikan valmistumisesta asti. Helppo tehdä, helppo käyttää. Tykkään. :)

Kaava: Noshin tunikakaava Suuri käsityö 5-6/2015, nykyään ilmaiskaavana täällä, koko S
Kangas: Keittovillaa Ottobren kivijalkakaupasta (100% villa)

Pellavaa + villaa

Hip hei ja rasti seinään! Monta monituista vuotta olen yrittänyt väkertää pellavaneuleita, ja yksi toisensa jälkeen on mennyt joko purkuun ennen valmistumistaan tai hautautunut blogikuvien ottamisen jälkeen unholaan. Mutta nyt on ihme tapahtunut. Olen saanut aikaan pellavapaidan, jota oli mukava tehdä ja jota tykkään käyttää.

Lanka on nauhamaista ja materiaali sataprosenttista pellavaa, vaikka ei melkein uskoisi. Niin kiiltävää, suorastaan viskoosimaista se on. Mutta kutomistuntuma oli miellyttävä: langasta ei irronnut säikeitä ja melkein tuntui, että lanka jousti, vaikka ei ehkä oikeasti joustanutkaan.

Paidan malli on arkinen, mutta siksi myös tosi helppo heittää päälle milloin vain. Ja kaipa reikäkujat ja pidennetty takahelma tuovat siihen pientä jujua. Mainio alkysyksyn arkineule.

 

Malli: Ankestrickin Holly

Lanka: Lang Yarns Lino (100 % pellava), 9 kerää

Puikot: Addin pyöröt 3,5 ja 3,75 mm

Ravelryssä

Pellavaneule valmistui jo syyskuussa, ja sen jälkeen olen rynnännyt villan kimppuun. TukuWoolilta tuli jokin aika sitten ensimmäinen sähköinen neulemallikokoelma TukuBook, ja siihen kuuluu mm. Kaarna-kämmekkäät. Minun sormeni ovat kuitenkin sen verran palelevaa sorttia, että päätin tehdä suosilla lapaset. Silmukkamäärät menivät minun käsialallani uusiksi, ja pikkuisen jouduin taiteilemaan siinäkin, että sain mallikerran ja kärkikavennukset edes jotenkin ojennukseen. Ja kaipa se ihan ok onnistui, vaikka kärjet eivät taida ihan peilikuvat toisilleen olla.

Lapaset ovat olleet valmistumisestaan asti lähes joka päivä kovassa käytössä, mm. koiralenkkilapasina, ja vaikka lanka on ohutta ja mallikerta herkkä, kylläpä suomenlampaan villa ja siitä tehty mainio lankaa kestää! Olen pessytkin kuraantuneet lapaset jo kerran eivätkä ne menneet miksikään. Tykkään kovasti!

Malli: Pauliina Hurmeen Kaarna lapasiksi muokattuna
Lanka: TukuWool Fingering, väri Auri (11), menekki vajaa vyyhti
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Talvimekko!

Syksyllä sain vision ja päähänpinttymän: tahtoo ison ja paksun neulemekon. Kuin jättimäisen villapaidan, joka onkin mekko! Ajatusta siivittivät Toastin ja Cabbages & Rosesin jumpperimekot, ja hepo meinasi karata jopa nettishoppailun puolelle, mutta eipäs sentään.

Visiossani mekko oli tehty rouheapilkkuisesta tweedlangasta, ja aikamoisen tovin vietin selaillen eri firmojen lankavaihtoehtoja ja sitä, mistä saisi mitäkin ja mihin hintaan. Jonkun testikeränkin ostin, kun kohdalle sattui. Mutta kun en löytänyt mieleistä yhdistelmää spekseistä a) saatavissa lähiseudun kivijalkakaupasta (hypistely ja värivertailu), b) 100-prosenttista villaa (näitä on yllättävän vähän isojen firmojen valikoimissa) ja c) kohtuullinen hinta, päädyin hieman pitkin hampain Dropsin Nepaliin, jossa täyttyivät kaikki muut ehdot paitsi se muka ehdoton eli tweedin rouheus. Just. Mutta koska Nepal oli hyvässä tarjouksessa, tuntui miellyttävältä ja olin jo pitkään halunnut kokeilla, millaista neuletta siitä syntyy, hankin sitä ja annoin palaa. Tolkutin myös itselleni, että koska jättimekon onnistumisesta ei ole mitään takeita, on ihan hyvä tehdä eka versio edullisesta langasta.

Halusin tehdä mekon yhtenä kappaleena pääntiestä alaspäin. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja kuin raglania, mutta siihen päädyin ihan silkan helppouden takia. Pääntiestä piti tulla pyöreä eikä missään tapauksessa venepääntie - juu, ei ihan onnistunut. Tajusin asian kuitenkin vasta niin myöhään että en jaksanut lähteä purkamaan. Siirretään sekin korjauslistalle seuraavaa versiota varten.

Niskaosaa muotoilin lyhennetyillä kerroksilla, jotta sain takahelman hieman etuosaa pidemmäksi. On ihan pakko hehkuttaa, että lyhennetyt kerrokset onnistuivat tällä kertaa ihan älyttömän hyvin. Jopa se viimeinen ärsyttävä väärästä suunnasta kudottava inhotus istahti kiltisti paikalleen. Kiskaisin joustamattoman langankierron ilmeisesti eri kohdasta kuin aikaisemmin ja se sai sen joustamaan nätisti. Olispa kiva tietää, mitä tein. :D

Taskut halusin mekkoon myös ihan välttämättä. Nappien valitseminen oli kuitenkin vaikeaa ja vieläkin vähän epäröin. Luonnonväriset puiset ovat hollilla odottamassa, mutta en ainakaan ihan heti vaihda.

Neuloksen tiheys on 16 s/10 cm ja neule painaa noin 750 g. Aika raskasta kamaa mekko siis on, mutta samalla se on tosi lämmin ja pehmoinen. Kuvatulva kertokoon, kuinka paljon jättimekostani tykkään! Saattaapa se tweedversiokin vielä syntyä.

Malli: omasta päästä

Lanka: Dropsin Nepal (65 % villaa, 35 % alpakkaa), 75 m/50 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 ja 4,5 mm

Ravelryssä

Ajatonta, kevyttä

Stasis-paidan ohje iski minuun heti ilmestyessään eikä jättänyt rauhaan. Meni kuitenkin melkein kaksi vuotta ennen kuin pääsin tositoimiin. Mallissa viehättää erityisesti herkkä, eleetön kirjoneulekuvio. Siitä tulee mieleen vanhojen posliiniastioiden siro kuviointi. Pidin myös alkuperäisestä värityksestä niin paljon, että en juuri muita vaihtoehtoja harkinnut. Hetken sentään pohdin, josko vaihtaisin tumman sävyn pohjaväriksi, mutta vaalea tuntui sittenkin paremmalta.

Ohje on kirjoitettu hyvin, mutta niskan lyhennettyjä kerroksia en saanut toimimaan nätisti. Ohjeessa ne tehdään ulkoa sisäänpäin eli ensin pisimmät kerrokset ja sen jälkeen asteittain lyhyemmät. Jokaisen lyhennetyn kerrosparin väliin neulotaan myös yksi välikerros, jonka aikana on tarkoitus kursia kääntymiskohtien aukot. Silloin jälkimmäinen kursittava aukko on kuitenkin aina tyyppiä silmukka-aukko-langankierto enkä saa kudottua sellaista kauniisti, vaikka mitä tekisin. Olen kaivanut netin syövereistä erilaisia lyhennettyjen kerrosten tekniikoita, lukenut muiden tuskailuja ja löytänyt mm. CocoKnitsin erittäin selkeältä ja loogiselta vaikuttavan ohjeen (3. kuva sivun alaosasta lähtien), mutta eipä sekään minulla toimi kuin niin kuin kuvissa. Langankierto on tuollaisessa tilanteessa täysin joustamaton umpisolmuhässäkkä, ja ssk:ta eli knk:ta (kahden noston kavennus) tehdessäni oikea silmukka lörtsähtää löysäksi jättisilmukaksi. Mur. Niinpä tein lyhennetyt kerrokset päinvastaisessa järjestyksessä eli aloitin lyhyimmistä. Jätin myös välikerrokset neulomatta ja kursin edellisten kerrosten aukot edestakaisin suhautellessani, ja sillä tavalla työhön jäi vain yksi ikävä, "väärästä suunnasta" kursittava rotko. Siitä syntyi ihan yhtä ruma kuin aina, mutta siistin sen jälkikäteen neulalla ja langalla. - Onko muilla vastaavaa ongelmaa? Miten selviätte siitä? Tämä asia tulee vastaan usein saumattomissa paidoissa.

Kirjoneuleosuuksia kutoessani käytin tekniikkaa, jossa lankoja kuljetetaan sekä vasemmalla että oikealla kädellä. Siitä kirjoittelen lisää lähipäivinä.

Ajatonta harmaata löytyy myös päälaelta.

Paita on hämmentävän kevyt, vain 130 g. Kevyt mutta lämmin villapaita - ei hullumpaa!

Malli: Leila Raaben Stasis Pullover Brooklyn Tweed Spring Thaw -kokoelmasta
Lanka: Holst Garn Supersoft 100% Uld, värit Silver Grey (114 g) ja Oxford (16 g)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 2,5 ja 3,0 mm
Ravelryssä

22 Villasienen uudet kuviot

Viime vuonna kudoin villasieniä, ja nyt halusin kokeilla lakkiin jotain uutta kuviota. Suunnitelmat olivat suuret, kun mallailin erilaisia perinnekaavioita, mutta lopulta päädyin lakin pienten silmukkamäärien takia tosi yksinkertaiseen. Jos sattuu sienettämään, kaavio löytyy alta ja linkki itse ohjeeseen sivupalkista.

2 o yht. = neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen
knk = kahden noston kavennus: nosta 1 silmukka oikein neulomatta, nosta seuraava silmukka oikein neulomatta, siirrä silmukat yhtäaikaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan oikein yhteen

Sydämenlämmittäjä I & II

Ystävä kysyi, voisinko kutoa hänelle jonkin ponchomaisen lämmikkeen, ja tottakai suostuin. Malliksi valikoitui loppujen lopuksi Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä, koska se on paitsi kaunis, myös monikäyttöisempi kuin varsinainen poncho. Ohjeen mukainen lanka, Louhittaren luolan Ahti, vaikutti sekin kiinnostavalta, koska se on BFL-lampaan villaa. Kokeilin viime syksynä samaista villalaatua toiselta lankamerkiltä, ja tykkäsin kovasti. Käyttöäkin neuleet ovat kestäneet todella hyvin. Edes kaulurissa ei ole nypyn nyppyä. Siksipä harmitti, kun olinkin sitten liian myöhään liikkeellä Ahtia haalimassa. Sopivaa väriä eli harmaata ei enää löytynyt eikä uuden erän saatavuudestakaan ollut tietoa. Niinpä valitsin toisen suhteellisen jämäkältä tuntuvan langan, ja aloin kutoa. Hyvin sujui, mutta viimeistään siivekkeitä kutoessani tajusin kunnolla, että neuleesta ei ollut syntymässä tarpeeksi laajaa härpäkettä. Pystysuuntainen tiheys oli ihan pielessä. Yritin korjata tilanteen tekemällä siivekkeiden kavennuskerrosten väliin useamman välikerroksen kuin ohjeessa, mutta eipä siivekkeistä sittenkään tullut niin pitkiä kuin ohjeen kuvissa. Päätin luovuttaa ja omia huiviksi sopivan version itselleni.

Ystävän lämmikettä varten hankin uuden langan, josta kauhean viisaana jopa ensin testasin tiheystiedot, ja sillä kertaa vihdoin syntyi sekä laaja että pitkä sydämenlämmittäjä. Neuleesta syntyi itse asiassa niin iso, että se mahtuisi muhkeammallekin tätöselle, mutta onpahan sitten lämpimiä kerroksia kiedottavaksi. Mona, toivottavasti tykkäät!

Malli: Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä Taito-lehdestä 4/2013
Lanka: huiviversiossa Adriafil Regina (100 % merinovillaa, väri 082) ja sydämenlämmittäjässä Cascade 220 Heathers (100 % perulaista Highland-villaa, väri 9546)
Ravelryssä: versio I ja versio II

Ps. Huomenna avautuu Mustikan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Stay tuned. :)

Kesänkevyttä

Brooklyn Tweedin Wool People 5 -mallisto ilmestyi jokunen aika sitten, ja kun olin juuri sillä hetkellä ristiriitaisissa tunnelmissa seuraavan neuleprojektin suhteen, päätin selvittää pääni kutomalla "jotain ihan muuta". Langan kaivoin kaapin uumenista (matkamuistolankaa Italiasta muutaman vuoden takaa) ja niiden kaverina käytin paksuhkoja puikkoja, jotta lanka varmasti riittäisi. Muuten louskuttelin ohjeen mukaan, mutta pitsiosuuksien alapuolelle tarkoitetut luuppihässäkät jätin tekemättä: tälle perinnöllisyystieteilijälle tuli liian elävästi mieleen monikertaisesti kiertyneet kromatiiniloopit. No se siitä.

Kukas se siinä...

Hus, linssilude.

Lanka riitti hyvin ja huivista tuli iso, kevyt ja pehmoinen, mutta nyt on taas edessä se sama dilemma, mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina on omaa sovellusta tai valmiin ohjeen säätämistä, kun vaan saisin päätettyä tai rohjettua tai jotain. Ei voi olla näin vaikeaa.

Malli: Hiroko Fukatsun Frida

Lanka: Aufburg Alpaca Fina (100-prosenttinen vauva-alpakka), noin 2,7 kerää

Puikot: Addin pitsipyöröt 4,0 mm

Ravelryssä

Realistin vappuneule

Tämä olis niinku kevätneule, vaikka Tuijan harmaa senkun tummenee talvesta ja hihatkin ovat pitkät (toisin kuin ohjeessa). Väri tosin sopii yksiin paljaan, keväisen luonnon kanssa ja hihan pituus lämpötilojen kanssa, joten olkoon neule realistin vappuneule. Kyllä se sentään liehuu tuulessa.

Lanka eli Quince & Co:n Finch kuului taas pakko kokeilla -hurahduskategoriaan. Hypistelin viime kesän Lontoon-reissulla Loopissa Quince & Co:n lankoja, mutta jätin ostamatta, koska hyllystä löytyi vain itselleni vieraita pastellisia sävyjä. Kaupassa roikkui kuitenkin kauniista siniharmaasta sävystä neulottu Whisper-takki, ja se jäi mieleen niin, että otin jälkikäteen selvää, mistä lankalaadusta ja värisävystä takki oli tehty, ja tilasin sitä syksyllä heti, kun sitä oli taas tarjolla. Tämän uuden värierän sävy on erilainen kuin kaupassa näkemäni, mutta ei haittaa.

Vyyhdillä Finch-lanka näytti tiukkakierteiseltä ja tuntui pehmeältä, ja  kutoessa se tuntui juuri sopivan joustavalta. Langassa on vyötteen mukaan merino-, rambouillet- ja columbia-lampaan villaa, ja neulos on pehmeää ja ilmavaa. En osaa vielä sanoa, miten se kestää käyttöä, mutta juuri nyt olen tosi tyytyväinen sekä lankaan että takkiin.

Malli: Heidi Kirrmaier Vitamin D
Lanka: Quince & Co. Finch, 100-prosenttista amerikkalaista villaa, 6 vyyhteä
Puikot: Addin pitsipyöröt 3,25 mm ja Addin alumiinipyöröt 3,00 mm
Ravelryssä