Piposamikset

Jatketaan samoissa tunnelmissa kuin viime kerralla. Ysoldan Knitworthy 2 -kokoelmassa ilmestyi syksyllä kaunis pipomalli, josta tuli heti hitti meidän huushollissa. Ensiksi tein pojalle sinisen, sitten tyttärelle vihreän (tytär ei ehtinyt kuvaussessioon). Sitten oli tarkoitus tehdä pojan tyttöystävän versio, mutta langan valinta oli vaikeaa ja tulin tehneeksi yhden piposen itselleni. Lopulta löytyi sopiva lanka tyttöystävän myssyyn ja sekin valmistui.

Tätä mössykkää on kiva kutoa, mutta sopivan langan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ohjeen versiossa on käytetty Brooklyn Tweedin Shelteriä, jota ei tietääkseni myydä Suomessa. Olen tehnyt siitä aikaisemmin Sammaljakun, ja kuvittelin, että lankaa olisi jäänyt jäljelle edes pieni nöttönen, mutta eipä sitä löytynyt mistään. Kaivoin sitten varastoista sitä sun tätä suurin piirtein sopivaa, ja kikkailin kokovalinnalla ja puikkokoolla sen mukaan, oliko syntymässä liian löysää tai tiheää neulosta tai liian pientä tai isoa mössykkää. Minkään pipon tiheys ei vastaa ohjetta ihan tismalleen, mutta eipä sillä väliä. Riittävän hyviä ja saajansa päähän sopivia näistä silti tuli.

Malli: Ysolda Teaguen Cúram
Langat: Silke by Arvier Peo 30, Rowan Felted Tweed DK ja Riihivillan Aarni
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 ja 3,5 mm

Ravelryssä:

Tyttöystävän pipo

Pojan pipo

Minun pipo

Hulmuava töherrys

Minähän en ole ollenkaan yhteisneulontaihmisiä enkä varsinkaan mysteerineulontafakiireja. Mutta joskus pitää antaa mennä ja käydä reippaana rekkain alle, kuten muinaisen nuoruuteni hittibiisissä karjuttiin. Edellisessä postauksessa mainitsemani hurmostilan vallassa tuli siis liityttyä tähänkin hullutukseen, sillä kalistelun päällepäsmäri oli Stephen West (kuten kaikki varmasti tiesivät muutenkin).

Meininki oli, jos mahdollista, vieläkin pelottavampaa kuin olin kuvitellut. Langan ja värin valitseminen sokkona on todella vaikeaa. Kyllähän Steppe oli kirjoittanut ohjeet langanvalintaan, mutta ne olivat lievästi sanottuna monitulkintaiset: Väri A voi olla roiskevärjätty, muuten vaan monivärinen tai kaunis neutraali. Värin B pitää luoda kontrastia suhteessa väriin A, ja se voi suorastaan hypätä silmille tai ainakin olla tummempi tai vaaleampi kuin A. Värin C sanottiin liittyvän kemuihin muodikkaasti myöhään röyhkeänä ja dramaattisena. Jaahas. Ja siihen se ajatus sitten pysähtyikin. Kummasti helpottaisi, jos tietäisi, mitä on kutomassa, ajattelin, ja päätin tehdä huivin lankanöttösistä, joita löytyy omista varastoista kolmessa omaa silmää miellyttävässä värissä, olivat ne mitä tahansa. Ohjeenmukaista vahvuutta ei löytynyt, joten otin ohuempaa ja kompensoin asian paksuhkoilla puikoilla. Sen jälkeen ei auttanut kuin luottaa ja antaa mennä.

Alusta asti seurasin tiiviisti Ravelryn keskusteluketjuja aiheesta. Todellakin katsoin spoilauskuvat, luin ihmisten arvauksia ja ennsustuksia, tein omat tulkintani ja tikutin menemään. Aikamoisen erilaisia töherryksiä neulojat saivatkin aikaiseksi, ja niitä löytyy tuhansittain täältä. Minun retaleeni on erittäin kesy moneen muuhun verrattuna. Koska lanka oli ohutta, pelkäsin että huivista tulee nenäliina, mutta pelko oli turha. Löysä neulos piti siitä huolen. Neulos on myös ohuena todella kevyttä, mistä tykkään, joten loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen lankavalintaan. Ja mitä siihen dramaattiseen C-väriin tulee, se on tuo tumma viininpunaisen-violetihkonkukertava aaltoilu. Siihen en ole äärettömän tyytyväinen, kontrasti muihin väreihin on niin valtava, mutta ei sitä ainakaan epädramaattiseksi voi väittää. Ei ollut kaikkein rentouttavin projekti tämä, mutta loppujen lopuksi olen iloinen, että tämäkin tuli koettua.

Malli: Stephen Westin The Doodler
Lanka: Isager Strik Spinni (100% merinovilla), värit 2s (vaaleanharmaa), 3 (keltainen) ja erikoisväri Zeitgeist handpainted by Wollsinn
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Ps. Kiitokset kauniille mannekiinille eli poikani tyttöystävälle. :)

Villaa villakoiralle

Talvitunnelmilla jatketaan: Tässä on Make, meidän Nallen paras kaveri. Uskollinen keppileikkikaveri, iloinen rosmo ja pikkuveli. Kuten kuvasta näkyy, Make on villakoira (kaksivärinen), ja voisi kuvitella, että jos turkin antaa kasvaa melko pitkäksi lampaanturkiksi, se lämmittää talvipakkasilla, mutta eihän se niin mene. Villakoiran turkki on yksikerroksinen - ehkä kaikki sen tietävätkin - eikä eristävää alusvillaa ole ollenkaan. Tai jos olen ymmärtänyt oikein, sillä ei oikeastaan ole päällysvillaa, vaan pelkästään pehmeää alusvillaa. Niin tai näin, kun turkkia vähän haroo, alta paistaa paljas nahka, ja kylmähän sellaisella turkilla tulee Etelä-Suomenkin talvessa. 

Niinpä kudoin Makelle islanninvillasta paidan. Aika monta yritystä ja erehdystä tarvittiin, että koko ja muoto saatiin sopiviksi, mutta onnistuihan se lopulta. Tosin jos tekisin joskus vielä uuden, säätäisin muotoa lyennetyillä kerroksilla, jotta vältettäisiin selkämakkarat. Ja pyöristäisin peppuläpän kulmat pyöreiksi. Koiran paidan tekeminen on rakettitiedettä.

Ps. Make kävi muutama päivä sitten trimmauksessa, ja nyt se on niin laiha luikku ettei samaksi meinaa tunnistaa. Paitakin kuulemma pyörii päällä. Suosittelin pyöräyttämään paidan pesukoneessa, joten peukut pystyyn, että huovuttuu sopivaksi. Villakoiran paidan tekeminen on vaikeampaa kuin sekä rakettitiede että ydinfysiikka yhteensä. 

Malli: omasta päästä (karvaisen) Maken muotoja noudatellen
Lanka: Istex Lett-Lopi, väri 867, noin 3 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Ja näin ne leikkivät. Nalle: "Kato, mulla on keppi. En varmana anna sitä sulle!" Make: "No en välittäiskään. Tai ehkä vähän välitän. Nyt tulen ja nappaan!"

Tyttöystävälle kans

Loppusyksystä tein pojalleni Liuskeen Veeran Huivileikki-kirjasta. Sen jälkeen tyttöystävä toivoi itselleen samanlaista, joten eiku kutomaan. Huivi valmistui jo tammikuun alussa ja kuvat on otetu helmikuun alussa, joten maisema on nyt aika erilainen kuin kuvissa. Voi tätä etelän talvea, sanon vaan. Huivi lienee kuitenkin ollut ahkerassa käytössä. Kiva juttu.

Malli: Veera Välimäen Liuske
Lanka: Pirtin kehräämön kampalanka (100 % suomenlammasta), väri 3 (keskiharmaa) 140 g ja väri 2 (vaalea) 36 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt varmasti, mutta oisko olleet nelimilliset?
Ravelryssä

Lisää huiveja

Poikani on yhtäkkiä kasvanut niin isoksi, että siitä on tullut teekkari ja se on muuttannut tyttöystävänsä kanssa opiskelijakämppään. Apuva! Onneksi se sentään pyytää äidiltä neuleita. Tällä kertaa oli vuorossa uusi kaulaliina, sillä ikävä äiti oli heittänyt vanhan ja jo reikäiseksi kuluneen roskikseen. Kuvat otettiin juuri ennen lumitalven tuloa. Vain kylmä tuuli ja jäätyneet lätäköt enteilivät talvea.

Malli on Liuske Veeran Huivileikki-kirjasta. Tutkailin monia malleja, mutta päädyin pojan hyväksynnän jälkeen tähän, koska kirjan kuvissa kaposelta kolmiohuivilta näyttävää huivia on kivempi kutoa kuin kapoista mutta kaamean pitkää kaulaliinaa. Yritin aluksi kyllä yhtä tosi tyylikästä kaulaliinamalliakin, mutta jo alkumetreillä rupesi tuskastuttamaan hidas tikuttaminen edestakaisin kaikkine mallikerta- ja suuntavaihteluineen. Tai itse asiassa purin tekeleen atomeiksi ennen kuin edes pääsin siihen ensimmäiseen suunnanvaihdoskohtaan.

Ihan tuskitta ei tämäkään syntynyt, sillä ohjeessa on muutama virhe, mutta Veeralta sain onneksi nopeasti vahvistuksen epäilyilleni. Korjaukset löytyvät täältä.

Käytin paksumpia lankoja kuin ohjeessa, joten huivista tuli iso. Pelkäsin, että huivi on liian iso jopa 187-senttiselle pojalleni, mutta ei. Hänpä tykkää siitä, että huiviin voi kietoutua kunnolla. Pientä asettelua se toki vaatii. Äiti olisi tietysti voinut vähän säätää lopputulosta edes kuvaa varten, heh, mutta tärkeintä on, että huivi on pojalle mieleinen. Ja on se mieleinen tyttöystävällekin, sillä hän on tilannut itselleen oman kappaleen. Kiva!

Malli: Veera Välimäen Liuske Huivileikki-kirjasta
Langat: Harmaa: Dansk Pelsuld 5,5/2 (100 % gotlanninturkislammasta), 2 vyyhteä; valkoinen: Woolgreyn Alku (100 % kainuunharmasta), 1 vyyhti
Puikot: Addin pyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

12 Turvasukka

Tää on MUN!

Nalle tykkää villasta, ja mikäs sen parempi sukkamateriaali islanninlammaskoiralle kuin islanninvilla. Kudoin sukan jo kesällä sillä mielellä, että josko pentu jättäisi ihmisten sukat vähemmälle nappailulle ja pureskelisi ikiomaa sukkaansa. Toiveajattelua. Sukantekele kyllä kiinnosti, mutta heti kun sukka oli valmis, huovutettu turvalliseksi ja luvallinen, suurin kiinnostus lopahti. Tietysti. No nyt Nalle on kuitenkin löytänyt sukkansa ja kanniskelee sitä ihmisten luokse retuutusleluksi hämmästyttävän usein. Joulun ihme?

Ravelryssä

Pitihän se arvata

Sehän onkin islanninvillakoira! Tässä kohtaa nauratti, mutta silloin ei naurattanut, kun pikku hampaiden käsittelyssä oli Tärkeä Neuletyö ja yli 300 metriä lankaa. Sotku on sentään jo selvitetty ja sitä myötä elää pieni toivo, että blogiin saadaan vielä joskus neulesisältöä. Tai ylipäätään jotain sisältöä.

Ai niin, koiraherran ikä lähentelee nyt viittä kuukautta. Nimeksi annettiin  Nalle.