Syksyn satoa & hurmoksenpoikasta

Uusi vuosi on koittanut, joten taitaa olla aika minunkin herätä horroksesta ja päivittää blogi lähemmäs tätä vuotta. Hyvää ja reipasta uutta vuotta vaan kaikille!

Kudoin syys-lokakuussa paidan, jota on siitä asti tullut käytettyä hyvin ahkerasti.

Malli on Ysolda Teaguen Blank Canvas, joka lähtökohtaisesti tuntui aika tylsältä neulottavalta ja tylsältä paidaltakin, mutta samalla juuri sellaiselta perusvaatteelta, jollaiselle perustylsällä tädillä on arjessaan tarvetta. Projektin siivitti liikkeelle Ysoldan (ja Stephen Westin) ensimmäinen Suomen-visiitti ja Kerän ja Titityyn järjestämä yhteisneulontakisa. Kalisteluun en tosin loppujen lopuksi virallisesti osallistunut, koska halusin käyttää lankaa, joka löytyisi omista varastoista eikä sitä sitten ollut kummankaan kaupan valikoimissa.

Tahdoin harmaan paidan, kuinkas muuten. Kun ollaan perus ja blank, ollaan sitten kunnolla. Nyssyköistäni löytyi paidallisen verran useampaakin harmaata laatua, mutta vain tällä kaikkein tylsimmällä, oikein peruslankojen isoäidillä sain aikaan tismalleen oikean tiheyden. Nappasin sitten sen, koska erityisesti kerrostiheydellä tuppaa olemaan iso merkitys näissä yhtenä kappaleena kudottavissa paidoissa, jos ei halua laskeskella miehustaosan muotoiluja uusiksi.

Lanka on DK-vahvuiseksi sangen paksua, ja neulottuna se tiivistyi tukevaksi viltiksi. Olen ostanut langan vuosia sitten Stockan hullujen päivien hullutuskorista, ja nopeasti myös selvisi, miksi lanka on päätynyt halpuutukseen: se höttööntyy ja nukkaantuu jo kutoessa. Jatkoin kuitenkin sinnillä työtä, sillä paita edistyi nopeasti ja halusin saada sen valmiiksi ennen maailmantähtien vierailua.

Ja kuten Ysoldan mallien kohdalla tuppaa käymään, niiden hillitty nerokkuus paljastuu vasta kutoessa. Malleissa ihan kaikki on mietitty loppuun asti, mitään ei hutaista helpon kautta. Ohjeet on myös kirjoitettu hyvin eikä virheitäkään taida juuri löytyä. Tässä paidassa tykkään erityisesti muotoilujen sijainnista edessä ja takana. Sijoittelu on sama kuin istuvassa paitapuserossa, ja sepä toimii tosi hyvin. Pidän myös hihamuotoiluista, joissa yhdistetään raglan ja satulaolkapää. Sekin ratkaisu istuu selvästi nätimmin kuin perusraglan. Hihat ovat suunnilleen 3/4-pituiset (minulla ehkä hieman pidemmät), ja sillekin ratkaisulle on syynsä, sillä paita toimii tosi kivasti ja käytännöllisesti paitapuseroiden kanssa. Minäkin olen tämän paidan myötä kaivanut pitkästä aikaa paitapuserot käyttöön. Tykkään valtavasti harmaasta peruspaidastani, höttöineen päivineen, ja luulenpa että samalla ohjeella tulee tehtyä jatkossa muunkin värisiä peruspaitoja.

Malli: Ysolda Teaguen Blank Canvas
Lanka: Wendy Merino Pure Ultra Soft Wool Double Knitting (100 % merino)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä


Hurmioitunut jälkikirjoitus

Mainitsin, että paidan tekemisen kimmoke oli Ysoldan vierailu Suomessa. Osallistuimme sisareni kanssa hänen Beyond the Raglan -kurssilleen Titityyssä, kummallakin juuri valmistunut Blank Canvas päällä. Ysoldaa vähän nauratti ja ihmetytti moinen hössötys, sillä hän hän kysyi että pukeudummeko aina samalla tavalla. Hah, Saijan paita oli sentään raidallinen! ;-) Kurssi oli joka tapauksessa aivan mahtava tietopläjäys erilaisista olkapäämuotoiluista monistenivaskoineen ja neulomis- ja laskuharjoituksineen. Ysolda oli kärsivällinen ja kiltti ope, ja emmeköhän jotakin kurssilla oppineetkin. Seuraavana päivänä matkustimme Tampereelle hypetysbileisiin, ja kylläpäs sielläkin oli hauskaa. Stephenin live-laulu Baby You're a Knitter -videon ensi-illassa jäi kyllä mieleen ikuisesti. Lisää viikon tapahtumista ja juhlista voi lukea esim. täältä. Aika pitkään kuljin pää pilvissä näiden kohtaamisten jälkeen!

Pellavaa + villaa

Hip hei ja rasti seinään! Monta monituista vuotta olen yrittänyt väkertää pellavaneuleita, ja yksi toisensa jälkeen on mennyt joko purkuun ennen valmistumistaan tai hautautunut blogikuvien ottamisen jälkeen unholaan. Mutta nyt on ihme tapahtunut. Olen saanut aikaan pellavapaidan, jota oli mukava tehdä ja jota tykkään käyttää.

Lanka on nauhamaista ja materiaali sataprosenttista pellavaa, vaikka ei melkein uskoisi. Niin kiiltävää, suorastaan viskoosimaista se on. Mutta kutomistuntuma oli miellyttävä: langasta ei irronnut säikeitä ja melkein tuntui, että lanka jousti, vaikka ei ehkä oikeasti joustanutkaan.

Paidan malli on arkinen, mutta siksi myös tosi helppo heittää päälle milloin vain. Ja kaipa reikäkujat ja pidennetty takahelma tuovat siihen pientä jujua. Mainio alkysyksyn arkineule.

 

Malli: Ankestrickin Holly

Lanka: Lang Yarns Lino (100 % pellava), 9 kerää

Puikot: Addin pyöröt 3,5 ja 3,75 mm

Ravelryssä

Pellavaneule valmistui jo syyskuussa, ja sen jälkeen olen rynnännyt villan kimppuun. TukuWoolilta tuli jokin aika sitten ensimmäinen sähköinen neulemallikokoelma TukuBook, ja siihen kuuluu mm. Kaarna-kämmekkäät. Minun sormeni ovat kuitenkin sen verran palelevaa sorttia, että päätin tehdä suosilla lapaset. Silmukkamäärät menivät minun käsialallani uusiksi, ja pikkuisen jouduin taiteilemaan siinäkin, että sain mallikerran ja kärkikavennukset edes jotenkin ojennukseen. Ja kaipa se ihan ok onnistui, vaikka kärjet eivät taida ihan peilikuvat toisilleen olla.

Lapaset ovat olleet valmistumisestaan asti lähes joka päivä kovassa käytössä, mm. koiralenkkilapasina, ja vaikka lanka on ohutta ja mallikerta herkkä, kylläpä suomenlampaan villa ja siitä tehty mainio lankaa kestää! Olen pessytkin kuraantuneet lapaset jo kerran eivätkä ne menneet miksikään. Tykkään kovasti!

Malli: Pauliina Hurmeen Kaarna lapasiksi muokattuna
Lanka: TukuWool Fingering, väri Auri (11), menekki vajaa vyyhti
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Vihdoinkin tweediä

Kylläpä aika kuluu nopsasti. Mekko valmistui jo huhtikuun alussa ja kuvatkin otettiin lähes kuukausi sitten, ja vasta nyt sain istutettua itseni blogihommiin. Shame on me.

Mitäpä tästä sanoisin muuta kuin, että VIHDOINKIN TWEEDIÄ! Mekko on siis ohuempi versio talvimekosta, ja tarkoituksena oli korjata paitsi tweedin puuttuminen, myös pääntien muoto ja yleinen käytettävyys, sillä Dropsin Nepalista tehty mekko on kieltämättä ihan kamalan kuuma. Silmukkamäärät tuli tietysti myös rukattua uuteen uskoon, mutta muuten noudatin jumpperimekon reseptiä.

Ja ihan kivahan tästä tuli. Rowanin Felted Tweedistä syntyy mukavan tuntuista ja mukavan laskeutuvaa neulosta, joka sopii väljään mekkoon oikein hyvin. Ja väri sopii piiiitkääään kevääseen. Kai se kesäkin sieltä vielä tupsahtaa.

Ohje: omasta päästä

Lanka: Rowan Felted Twee DK, väri avocado (161), 10 kerää

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm ja HiyaHiyan teräspyöröt 2,75 mm

Ravelryssä

Talvimekko!

Syksyllä sain vision ja päähänpinttymän: tahtoo ison ja paksun neulemekon. Kuin jättimäisen villapaidan, joka onkin mekko! Ajatusta siivittivät Toastin ja Cabbages & Rosesin jumpperimekot, ja hepo meinasi karata jopa nettishoppailun puolelle, mutta eipäs sentään.

Visiossani mekko oli tehty rouheapilkkuisesta tweedlangasta, ja aikamoisen tovin vietin selaillen eri firmojen lankavaihtoehtoja ja sitä, mistä saisi mitäkin ja mihin hintaan. Jonkun testikeränkin ostin, kun kohdalle sattui. Mutta kun en löytänyt mieleistä yhdistelmää spekseistä a) saatavissa lähiseudun kivijalkakaupasta (hypistely ja värivertailu), b) 100-prosenttista villaa (näitä on yllättävän vähän isojen firmojen valikoimissa) ja c) kohtuullinen hinta, päädyin hieman pitkin hampain Dropsin Nepaliin, jossa täyttyivät kaikki muut ehdot paitsi se muka ehdoton eli tweedin rouheus. Just. Mutta koska Nepal oli hyvässä tarjouksessa, tuntui miellyttävältä ja olin jo pitkään halunnut kokeilla, millaista neuletta siitä syntyy, hankin sitä ja annoin palaa. Tolkutin myös itselleni, että koska jättimekon onnistumisesta ei ole mitään takeita, on ihan hyvä tehdä eka versio edullisesta langasta.

Halusin tehdä mekon yhtenä kappaleena pääntiestä alaspäin. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja kuin raglania, mutta siihen päädyin ihan silkan helppouden takia. Pääntiestä piti tulla pyöreä eikä missään tapauksessa venepääntie - juu, ei ihan onnistunut. Tajusin asian kuitenkin vasta niin myöhään että en jaksanut lähteä purkamaan. Siirretään sekin korjauslistalle seuraavaa versiota varten.

Niskaosaa muotoilin lyhennetyillä kerroksilla, jotta sain takahelman hieman etuosaa pidemmäksi. On ihan pakko hehkuttaa, että lyhennetyt kerrokset onnistuivat tällä kertaa ihan älyttömän hyvin. Jopa se viimeinen ärsyttävä väärästä suunnasta kudottava inhotus istahti kiltisti paikalleen. Kiskaisin joustamattoman langankierron ilmeisesti eri kohdasta kuin aikaisemmin ja se sai sen joustamaan nätisti. Olispa kiva tietää, mitä tein. :D

Taskut halusin mekkoon myös ihan välttämättä. Nappien valitseminen oli kuitenkin vaikeaa ja vieläkin vähän epäröin. Luonnonväriset puiset ovat hollilla odottamassa, mutta en ainakaan ihan heti vaihda.

Neuloksen tiheys on 16 s/10 cm ja neule painaa noin 750 g. Aika raskasta kamaa mekko siis on, mutta samalla se on tosi lämmin ja pehmoinen. Kuvatulva kertokoon, kuinka paljon jättimekostani tykkään! Saattaapa se tweedversiokin vielä syntyä.

Malli: omasta päästä

Lanka: Dropsin Nepal (65 % villaa, 35 % alpakkaa), 75 m/50 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 ja 4,5 mm

Ravelryssä

Rennosti

Keväällä kudoin Isagerin Spinni-langasta ylisuuren, mutta kevyen villapaidan. Tykkäsin siitä kovasti ja halusin kokeilla, miten malli toimisi Holstin Supersoftista neulottuna. No kyllähän se toimi, mutta koska lanka on himpun paksumpaa kuin Spinni, S-koon silmukkamäärillä syntyi astetta isompi paita.

Tehdessäni paitoja ja kirjatessani ylös niiden speksejä mietin samalla, osaisinkohan sarjoittaa paidan useampaan kokoon, laskea eri kokojen langanmenekit ja kirjoittaa oikean ohjeen. Tein hommaa vähitellen silloin tällöin ja opettelin siinä sivussa käyttämään Exceliä. Ravelrystä löysin muutaman halukkaan neulojan testaamaan ohjetta ja kudoin itsekin vielä kolmannen version. Ja lopulta, voilà: tässä on Rento!

Rento on kevyt ja ilmava neule, jossa on vuorotellen yksinkertaisella ja kaksinkertaisella langalla neulottuja raitoja. Paita kudotaan yhtenä kappaleena kauluksesta helmaan, ja vaikka neule on iso, se syntyy nopeasti suhteellisen löyhän tiheyden ansiosta. Paita on sekä rentoa neulottavaa että rento pitoneule!

Koot: XS, S, M, L, XL, XXL

Paidan rinnanympärys: 99 (111) 121 (127) 137 (145,5) cm

Paidan on tarkoitus olla niin löysä, että rinnan kohdalla on noin 25 cm ylimääräistä väljyyttä.

Ohje on saatavissa sekä suomeksi että englanniksi.

4,90 €

Jotain pientä edes

Eipä tästä työstä ole sen ihmeempää sanottavaa kuin että ihan kivaa, helppoa kudottavaa. Ainoat hidasteet olivat aluksi valitsemani puupuikot ja oma neuletahmainen asenteeni. Aloitin työn edellisen postauksen matkalla puupuikoilla, mutta vaihdoin lennon jälkeen äkäisesti addeihin, koska puisilla jumitti ihan koko ajan. Ärs. Lankaa oli käytettävänä yhden vyyhdin verran, ja valitsin aika paksut puikot, jotta lanka varmasti riittäisi tarpeeksi leveään kauluriin. No riitti ja pituuttakin on ihan lörpsöttämään asti.

Sitä vaan ihmettelen, mikä kaulurin nimi oikeasti on. Ohjeessa, nääs, lukee Kirrakurra ja Ravelry-sivulla Kirrukurra. Tosin Ravelry-sivullakin kerrotaan kirrAkurra-sanan tarkoittavan syksyä Australian alkuperäisasukkaiden kielellä, ja se sana johtaa googlettamallakin Australiaan. Noh, eihän tämä iso asia ole, mutta takerruinpa taas tarkka tarkkasena pohtimaan. Oli nimi mikä vain, ihan kiva kauluri siitä syntyi Suomen syksyä odottamaan.

Edit. Pian sen jälkeen, kun  olin ladannut kaulurin Ravelryyn, sain suunnittelijalta kommentin, että se on Kirrakurra ja että näpsyttelyvirhe on korjattu. Kiitän kauniisti. Ja korjasinpa sitten yhden oman näpsyttelyvirheen tästä tekstistä. Saattaapa niitä olla lisääkin. :)

Malli: Judy Brienin Kirrakurra (vai Kirrukurra?)
Lanka: Handu HarmIlu, mutta sävystä ei tietoa, koska vyöte on kadonnut tipotiekkahans
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,5 mm
Ravelryssä

Pieniä ja kuivia ovat lähimetsikön mustikat.