Näytetään tekstit, joissa on tunniste lyhennetyt kerrokset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lyhennetyt kerrokset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. tammikuuta 2016

Hulmuava töherrys


Minähän en ole ollenkaan yhteisneulontaihmisiä enkä varsinkaan mysteerineulontafakiireja. Mutta joskus pitää antaa mennä ja käydä reippaana rekkain alle, kuten muinaisen nuoruuteni hittibiisissä karjuttiin. Edellisessä postauksessa mainitsemani hurmostilan vallassa tuli siis liityttyä tähänkin hullutukseen, sillä kalistelun päällepäsmäri oli Stephen West (kuten kaikki varmasti tiesivät muutenkin).


Meininki oli, jos mahdollista, vieläkin pelottavampaa kuin olin kuvitellut. Langan ja värin valitseminen sokkona on todella vaikeaa. Kyllähän Steppe oli kirjoittanut ohjeet langanvalintaan, mutta ne olivat lievästi sanottuna monitulkintaiset: Väri A voi olla roiskevärjätty, muuten vaan monivärinen tai kaunis neutraali. Värin B pitää luoda kontrastia suhteessa väriin A, ja se voi suorastaan hypätä silmille tai ainakin olla tummempi tai vaaleampi kuin A. Värin C sanottiin liittyvän kemuihin muodikkaasti myöhään röyhkeänä ja dramaattisena. Jaahas. Ja siihen se ajatus sitten pysähtyikin. Kummasti helpottaisi, jos tietäisi, mitä on kutomassa, ajattelin, ja päätin tehdä huivin lankanöttösistä, joita löytyy omista varastoista kolmessa omaa silmää miellyttävässä värissä, olivat ne mitä tahansa. Ohjeenmukaista vahvuutta ei löytynyt, joten otin ohuempaa ja kompensoin asian paksuhkoilla puikoilla. Sen jälkeen ei auttanut kuin luottaa ja antaa mennä.



Alusta asti seurasin tiiviisti Ravelryn keskusteluketjuja aiheesta. Todellakin katsoin spoilauskuvat, luin ihmisten arvauksia ja ennsustuksia, tein omat tulkintani ja tikutin menemään. Aikamoisen erilaisia töherryksiä neulojat saivatkin aikaiseksi, ja niitä löytyy tuhansittain täältä. Minun retaleeni on erittäin kesy moneen muuhun verrattuna. Koska lanka oli ohutta, pelkäsin että huivista tulee nenäliina, mutta pelko oli turha. Löysä neulos piti siitä huolen. Neulos on myös ohuena todella kevyttä, mistä tykkään, joten loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen lankavalintaan. Ja mitä siihen dramaattiseen C-väriin tulee, se on tuo tumma viininpunaisen-violetihkonkukertava aaltoilu. Siihen en ole äärettömän tyytyväinen, kontrasti muihin väreihin on niin valtava, mutta ei sitä ainakaan epädramaattiseksi voi väittää. Ei ollut kaikkein rentouttavin projekti tämä, mutta loppujen lopuksi olen iloinen, että tämäkin tuli koettua.



Malli: Stephen Westin The Doodler
Lanka: Isager Strik Spinni (100% merinovilla), värit 2s (vaaleanharmaa), 3 (keltainen) ja erikoisväri Zeitgeist handpainted by Wollsinn
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Ps. Kiitokset kauniille mannekiinille eli poikani tyttöystävälle. :)


perjantai 1. tammikuuta 2016

Syksyn satoa & hurmoksenpoikasta

Uusi vuosi on koittanut, joten taitaa olla aika minunkin herätä horroksesta ja päivittää blogi lähemmäs tätä vuotta. Hyvää ja reipasta uutta vuotta vaan kaikille!

Kudoin syys-lokakuussa paidan, jota on siitä asti tullut käytettyä hyvin ahkerasti.


Malli on Ysolda Teaguen Blank Canvas, joka lähtökohtaisesti tuntui aika tylsältä neulottavalta ja tylsältä paidaltakin, mutta samalla juuri sellaiselta perusvaatteelta, jollaiselle perustylsällä tädillä on arjessaan tarvetta. Projektin siivitti liikkeelle Ysoldan (ja Stephen Westin) ensimmäinen Suomen-visiitti ja Kerän ja Titityyn järjestämä yhteisneulontakisa. Kalisteluun en tosin loppujen lopuksi virallisesti osallistunut, koska halusin käyttää lankaa, joka löytyisi omista varastoista eikä sitä sitten ollut kummankaan kaupan valikoimissa.


Tahdoin harmaan paidan, kuinkas muuten. Kun ollaan perus ja blank, ollaan sitten kunnolla. Nyssyköistäni löytyi paidallisen verran useampaakin harmaata laatua, mutta vain tällä kaikkein tylsimmällä, oikein peruslankojen isoäidillä sain aikaan tismalleen oikean tiheyden. Nappasin sitten sen, koska erityisesti kerrostiheydellä tuppaa olemaan iso merkitys näissä yhtenä kappaleena kudottavissa paidoissa, jos ei halua laskeskella miehustaosan muotoiluja uusiksi.


Lanka on DK-vahvuiseksi sangen paksua, ja neulottuna se tiivistyi tukevaksi viltiksi. Olen ostanut langan vuosia sitten Stockan hullujen päivien hullutuskorista, ja nopeasti myös selvisi, miksi lanka on päätynyt halpuutukseen: se höttööntyy ja nukkaantuu jo kutoessa. Jatkoin kuitenkin sinnillä työtä, sillä paita edistyi nopeasti ja halusin saada sen valmiiksi ennen maailmantähtien vierailua.


Ja kuten Ysoldan mallien kohdalla tuppaa käymään, niiden hillitty nerokkuus paljastuu vasta kutoessa. Malleissa ihan kaikki on mietitty loppuun asti, mitään ei hutaista helpon kautta. Ohjeet on myös kirjoitettu hyvin eikä virheitäkään taida juuri löytyä. Tässä paidassa tykkään erityisesti muotoilujen sijainnista edessä ja takana. Sijoittelu on sama kuin istuvassa paitapuserossa, ja sepä toimii tosi hyvin. Pidän myös hihamuotoiluista, joissa yhdistetään raglan ja satulaolkapää. Sekin ratkaisu istuu selvästi nätimmin kuin perusraglan. Hihat ovat suunnilleen 3/4-pituiset (minulla ehkä hieman pidemmät), ja sillekin ratkaisulle on syynsä, sillä paita toimii tosi kivasti ja käytännöllisesti paitapuseroiden kanssa. Minäkin olen tämän paidan myötä kaivanut pitkästä aikaa paitapuserot käyttöön. Tykkään valtavasti harmaasta peruspaidastani, höttöineen päivineen, ja luulenpa että samalla ohjeella tulee tehtyä jatkossa muunkin värisiä peruspaitoja.





Malli: Ysolda Teaguen Blank Canvas
Lanka: Wendy Merino Pure Ultra Soft Wool Double Knitting (100 % merino)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä


Hurmioitunut jälkikirjoitus

Mainitsin, että paidan tekemisen kimmoke oli Ysoldan vierailu Suomessa. Osallistuimme sisareni kanssa hänen Beyond the Raglan -kurssilleen Titityyssä, kummallakin juuri valmistunut Blank Canvas päällä. Ysoldaa vähän nauratti ja ihmetytti moinen hössötys, sillä hän hän kysyi että pukeudummeko aina samalla tavalla. Hah, Saijan paita oli sentään raidallinen! ;-) Kurssi oli joka tapauksessa aivan mahtava tietopläjäys erilaisista olkapäämuotoiluista monistenivaskoineen ja neulomis- ja laskuharjoituksineen. Ysolda oli kärsivällinen ja kiltti ope, ja emmeköhän jotakin kurssilla oppineetkin. Seuraavana päivänä matkustimme Tampereelle hypetysbileisiin, ja kylläpäs sielläkin oli hauskaa. Stephenin live-laulu Baby You're a Knitter -videon ensi-illassa jäi kyllä mieleen ikuisesti. Lisää viikon tapahtumista ja juhlista voi lukea esim. täältä. Aika pitkään kuljin pää pilvissä näiden kohtaamisten jälkeen!

maanantai 31. elokuuta 2015

Vaaleaa kamelia vai ripaus hiirtä?


Hurahdinpa minäkin alkukesästä osallistumaan Lankakauppa Kerän järjestämään Lemon-kalisteluun. En ollut osallistujien etujoukoissa, joten siinä vaiheessa, kun vihdoin rupesin valkkaamaan lankaa, värivalikoima oli jo huvennut sangen suppeaksi. Halusin jotain neutraalia ja päädyin tähän, jota kutsutaan sievästi vaaleaksi kameliksi. Kotoisemmin sitä voisi kutsua myös hiireksi. Kotihiireksi.


Isagerin Spinniin olin ehtinyt tykästyä jo aikaisemmin, ja tämä Lemon-paitakin oli houkutellut siitä asti, kun olin Helga Isagerin Finstickat-kirjaa selaillut. Kirkkain silmin siis lähdin liikkeelle, mutta voih, nopeasti selvisi, että paidan toteutustapa ei todellakaan ole niitä neulojaystävällisimpiä. Lipareita kudotaan erikseen, silmukoita poimitaan enemmän kuin laki sallii ja miten ihmeessä se pystylaskoksen poimintakerroksen merkkaavaa ompelulanka kuljetetaan mukana laskososan ensimmäisellä kerroksella? Jos se vain neulotaan työhön mukaan, kuten minä päänsisäisiä hälytyskelloja kuunnellen tein, lanka uppoaa tehokkaasti neuleeseen eikä merkkaa yhtään mitään. Toisella yrityksellä pujottelin langan jälkikäteen muutaman silmukan välein nurjien silmukoiden nypylöihin, mutta ei siitäkään iloa ollut. Lieneekö joku ratkaissut tämän arvoituksen? Minä päädyin laskemaan poimintavaiheessa silmukka silmukalta, kerros kerrokselta, minkä nurjan kanssa se silmukka pitikään yhteen neuloa. Ihan kamalaa hommaa. Ohjeessa on mielestäni myös pari aivan turhaa monimutkaistusta - kuten helman reunuksen kutominen edestakaisin, ei suljettuna - jotka oikaisin niin kuin parhaaksi katsoin. Ohjeessa on myös ainakin yksi virhe, jonka korjaus löytyy tanskaksi täältä.


Vaikka monta kertaa otti pattiin, periksi en antanut, ja valmistuihan hiiripaitani lopulta elokuun alkupuolella, selvästi kalistelukarkeloista myöhässä. Mutta ei se mitään. Siinä se nyt on vinoine raitoineen ja muutenkin vähän omituisena. Ihan kiva kai se on. Ja jos ei muuta, niin opinpa ainakin kivan näköistä pintaa synnyttävän tekniikan, mitä suomennoksessa nimitetään vaakaneuleeksi. Englanniksi se lienee vikkel braid ja melkein luulen, että tekniikalle voisi olla joku suhteellisen vakiintunut suomennoskin, mutta itse puhuisin mieluummin poikittaisesta raidasta tai poikittain asettuvista silmukoista kuin vaakaneuleesta. Vaakasuunnassahan se neulominen joka tapauksessa etenee. Oli miten oli, paita on valmis ja se on kivan ilmava ja kevyt, joten ehkäpä sitä tulee käytettyä syksyn ratoksi. Toivotaan niin!



Ohje: Lemon Helga Isagerin kirjasta Neuleiden neljä vuodenaikaa
Lanka: Isager Strikk Spinni (100 % villa), noin 1,5 vyyhtiä
Puikot: 2,0 ja 2,5 mm

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vihdoinkin tweediä


Kylläpä aika kuluu nopsasti. Mekko valmistui jo huhtikuun alussa ja kuvatkin otettiin lähes kuukausi sitten, ja vasta nyt sain istutettua itseni blogihommiin. Shame on me.


Mitäpä tästä sanoisin muuta kuin, että VIHDOINKIN TWEEDIÄ! Mekko on siis ohuempi versio talvimekosta, ja tarkoituksena oli korjata paitsi tweedin puuttuminen, myös pääntien muoto ja yleinen käytettävyys, sillä Dropsin Nepalista tehty mekko on kieltämättä ihan kamalan kuuma. Silmukkamäärät tuli tietysti myös rukattua uuteen uskoon, mutta muuten noudatin jumpperimekon reseptiä.


Ja ihan kivahan tästä tuli. Rowanin Felted Tweedistä syntyy mukavan tuntuista ja mukavan laskeutuvaa neulosta, joka sopii väljään mekkoon oikein hyvin. Ja väri sopii piiiitkääään kevääseen. Kai se kesäkin sieltä vielä tupsahtaa.


Ohje: omasta päästä
Lanka: Rowan Felted Twee DK, väri avocado (161), 10 kerää
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm ja HiyaHiyan teräspyöröt 2,75 mm


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tyttöystävälle kans


Loppusyksystä tein pojalleni Liuskeen Veeran Huivileikki-kirjasta. Sen jälkeen tyttöystävä toivoi itselleen samanlaista, joten eiku kutomaan. Huivi valmistui jo tammikuun alussa ja kuvat on otetu helmikuun alussa, joten maisema on nyt aika erilainen kuin kuvissa. Voi tätä etelän talvea, sanon vaan. Huivi lienee kuitenkin ollut ahkerassa käytössä. Kiva juttu.




Malli: Veera Välimäen Liuske
Lanka: Pirtin kehräämön kampalanka (100 % suomenlammasta), väri 3 (keskiharmaa) 140 g ja väri 2 (vaalea) 36 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt varmasti, mutta oisko olleet nelimilliset?
Ravelryssä

lauantai 21. helmikuuta 2015

Lämpöä maailmassa tarvitaan

 

Tytär toivoi paksua, pehmeää, korkeakauluksista ja isoa villapaitaa. Mallivaihtoehtoja oli monta, mutta lopulta päädyin tekemään omasta päästä. Värit ovat tyttären valitsemat.



Malli on jälleen kerran saumaton raglan kauluksesta helmaan, mutta tällä kertaa muotoilin pääntien pyöreäksi lyhennetyillä kerroksilla ja myös takahelmaa pidensin hieman samalla konstilla. Ja hiphei, tälläkin kertaa lyhennetyt kerrokset onnistuivat nätisti, ja jopa ne lopuksi "väärästä" suunnasta kursittavat kanjonit katosivat näkymättömiin. Nyt myös tajusin, mitä teen, joten enköhän nyt osaa ratkaista ongelman jatkossakin. Ihanaa!


Kun kerran kaivattiin ekstralämmitystä, kudoin hihojen resorit ylipitkiksi kämmekkäiksi ja tein myös peukaloille aukot. Siitä oli iloa kuvia otettaessa, sillä sää oli todella kylmä. Mittari näytti muutamaa plusastetta, mutta navakka itätuuli viilensi tuntuman hyytäväksi. Untuvatakki paksun paidan päällä ei todellakaan tuntunut liioittelulta. Kävellessämme vedin välillä jopa hupun päähän mössykän päälle.


Kuten kuvista varmasti tajuaa, kudoin suurimman osan paidasta kaksinkertaisella langalla. Tummanharmaa on villan ja alpakan sekoitusta ja mohairmaisessa syklaaminpunaisessakin (tai pinkissä, kuten tytär sanoisi) on sekä villaa että alpakkaa ja vahvikkeena keinokuitua. Neulos on paksuudestaan huolimatta sangen ilmavaa ja laskeutuvaa, ja suloisen pehmoista. Jos tytär ei olisi paitaa huolinut, olisinpa ilomielin ottanut sen omaan käyttöön.

Huomaa alaston merenneito vasemmassa yläkulmassa. Onkohan kukaan koskaan tehnyt raukalle villapaitaa tai edes kaulahuivia? 

Malli: Oma sovellus
Langat: Adriafil Lana Naturale Inca (50 % alpakkaa, 50 % villaa), noin yhdeksän kerää tummanharmaata; Lang Alpaca Superlight (54 % alpakkaa, 24 % polyamidia, 22 % villaa), noin neljä kerää pinkkiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 5 ja 6 mm
Ravelryssä

***


Kuvat otettiin Kööpenhamissa juuri sinä surullisena viikonloppuna, jona radikalisoitunut mies iski aseen kanssa sananvapauskokoukseen ja juutalaisen synagoogan tilaisuuteen. Lauantaina kävelimme koko päivän synagoogan tuntumassa ja läheltä piti, ettemme menneet illalla syömään juuri sille alueelle, jossa epäilty majaili. Sunnuntaina kaupungilla oli vaisu tunnelma, poliiseja näkyi kaikkialla ja kaupungin yläpuolella pörräsi helikoptereita. Matkalla lentokentälle taksikuski kertoi koskettavasti surullisista mietteistään. Hän oli Kosovon albaani ja muslimi, joka oli tullut Tanskaan turvapaikanhakijana yli 20 vuotta sitten. Hän sanoi, että pilakuvat ovat loukanneet myös häntä, mutta että henkilökohtaisen loukkaantumisen siirtäminen teoiksi, kostoksi, ei kuulu islamiin.


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Talvimekko!


Syksyllä sain vision ja päähänpinttymän: tahtoo ison ja paksun neulemekon. Kuin jättimäisen villapaidan, joka onkin mekko! Ajatusta siivittivät Toastin ja Cabbages & Rosesin jumpperimekot, ja hepo meinasi karata jopa nettishoppailun puolelle, mutta eipäs sentään.


Visiossani mekko oli tehty rouheapilkkuisesta tweedlangasta, ja aikamoisen tovin vietin selaillen eri firmojen lankavaihtoehtoja ja sitä, mistä saisi mitäkin ja mihin hintaan. Jonkun testikeränkin ostin, kun kohdalle sattui. Mutta kun en löytänyt mieleistä yhdistelmää spekseistä a) saatavissa lähiseudun kivijalkakaupasta (hypistely ja värivertailu), b) 100-prosenttista villaa (näitä on yllättävän vähän isojen firmojen valikoimissa) ja c) kohtuullinen hinta, päädyin hieman pitkin hampain Dropsin Nepaliin, jossa täyttyivät kaikki muut ehdot paitsi se muka ehdoton eli tweedin rouheus. Just. Mutta koska Nepal oli hyvässä tarjouksessa, tuntui miellyttävältä ja olin jo pitkään halunnut kokeilla, millaista neuletta siitä syntyy, hankin sitä ja annoin palaa. Tolkutin myös itselleni, että koska jättimekon onnistumisesta ei ole mitään takeita, on ihan hyvä tehdä eka versio edullisesta langasta.


Halusin tehdä mekon yhtenä kappaleena pääntiestä alaspäin. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja kuin raglania, mutta siihen päädyin ihan silkan helppouden takia. Pääntiestä piti tulla pyöreä eikä missään tapauksessa venepääntie - juu, ei ihan onnistunut. Tajusin asian kuitenkin vasta niin myöhään että en jaksanut lähteä purkamaan. Siirretään sekin korjauslistalle seuraavaa versiota varten.


Niskaosaa muotoilin lyhennetyillä kerroksilla, jotta sain takahelman hieman etuosaa pidemmäksi. On ihan pakko hehkuttaa, että lyhennetyt kerrokset onnistuivat tällä kertaa ihan älyttömän hyvin. Jopa se viimeinen ärsyttävä väärästä suunnasta kudottava inhotus istahti kiltisti paikalleen. Kiskaisin joustamattoman langankierron ilmeisesti eri kohdasta kuin aikaisemmin ja se sai sen joustamaan nätisti. Olispa kiva tietää, mitä tein. :D


Taskut halusin mekkoon myös ihan välttämättä. Nappien valitseminen oli kuitenkin vaikeaa ja vieläkin vähän epäröin. Luonnonväriset puiset ovat hollilla odottamassa, mutta en ainakaan ihan heti vaihda.



Neuloksen tiheys on 16 s/10 cm ja neule painaa noin 750 g. Aika raskasta kamaa mekko siis on, mutta samalla se on tosi lämmin ja pehmoinen. Kuvatulva kertokoon, kuinka paljon jättimekostani tykkään! Saattaapa se tweedversiokin vielä syntyä.




Malli: omasta päästä
Lanka: Dropsin Nepal (65 % villaa, 35 % alpakkaa), 75 m/50 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 ja 4,5 mm