Koiran hampaista pelastettua

Valmistuihan paita vihdoin kommellusten jälkeen! Veera latasi elokuussa Ravelryyn kuvia uudesta, kivasta paidastaan, ja minä ryntäsin heti kommentoimaan, että onpas kiva ja että ollut koko kesän mielessä kutoa samantyylinen neule, mutta aikomukseksi on jäänyt. Samantien Veera kysyi, haluaisinko koeneuloa paidan ja tottakai halusin. Uusi, kiinnostava projekti tuli sopivaan saumaan, kun olin ihan turhautunut kesän kutomisprojektien takia. Koko kesän kudoin sen, minkä koiravauvan hoitamiselta ehdin ja jaksoin, mutta mitään esittelykelpoista en saanut aikaiseksi. Yhdestä omasta päästä kudotusta paidasta tuli tyhmä ja se jäi odottamaan purkamista. Sitten aloitin neuletakin ohjeen mukaan, mutta sekin jymähti, kun olin posottaessani unohtanut tehdä napinläven 4 cm aikaisemmin, ja taas olisi pitänyt purkaa. Purkuintoa ei vaan löytynyt, ei sitten millään.

Aloitin siis toiveikkaana uuden projektin. Hitaasti työ toki eteni, koska kovin monta hetkeä en päivässä ehtinyt kutoa, mutta eteni kuitenkin. Kun olin omien sähläysteni takia kutomassa toistamiseen selän lyhennettyjen kerrosten osuutta, tapahtui se, mitä ei ainakaan pitänyt tapahtua. Olimme syömässä keittiössä ja Nalle-pentu oli siirretty eteiseen koiraportin taakse miettimään tekosiaan (pöydältä olisi ollut niin kiva nappailla ruokaa). Hetken se puuhaili eteisessä, mutta lähti pian olohuoneeseen. Oli sellainen aika, että odotin sen käyvän pian päiväunille. Hetken luulinkin ruusunpunaisesti, että Nalle tosiaan onkin käynyt kiltisti nukkumaan ja että kylläpäs se onkin ihanan hiljaa... Tai kamalan hiljaa, ajattelin seuraavaksi, ja menin olkkariin tutkimaan tilannetta. Nalle on kahdella tassulla seistessään todella ulottuvainen koira, ja iik, villahulluna se oli onnistunut nappaamaan olohuoneen ruokapöydän keskeltä sekä tämän neuleen tekeleen että purkamista odottavan tekeleen, ja natusti tyytyväisenä yhteen kietoutunutta lankamyttyä. Voi itku!

No nyt tuo hetki on enää muisto vain, ja neule on vihdoin valmis. Tykkään kovasti mallista, ja naisellinen pääntie tuo siihen mukavaa ekstraa verrattuna omaan A-linjaisen neuleen ideaani. Koska talvi on tulossa, tein neuleeseen pidemmät hihat kuin ohjeessa. Myös helma on hieman pidempi, jotta paita tuntuisi aavistuksen tunikamaisemmalta. Merinovillainen neulos myös laskeutuu mielestäni kauniisti ja tuntuu ihanan pehmeältä. Tämä on mahtava paita talven odotukseen. Kiitos, Veera, että sain koeneuloa tämän!

Malli: Veera Välimäen Flare, koko S
Lanka: Madelinetoshin Tosh Merino Light, väri composition book-grey, n. 3,5 vyyhtiä
Puikot: 2,75 ja 3,0 mm
Ravelryssä

Ps. Jos joku sattuu ihmettelemään monivärisestä tukkaani, kerronpa vaan, että true colors are coming through. Alkuperäinen värini on tummanruskea, mutta päähäni alkoi ilmaantua harmaita hiuksia todella nuorena. Kolmekymppisenä harmaata oli jo sen verran paljon, että kun entinen työkaveri sanoi, että oletpa harmaantunut kauniisti, ajattelin että en todellakaan halua vielä olla kauniisti harmaantunut ja rupesin värjäyttämään tukkaani. Nyt olen kuitenkin allergisoitunut yhdelle värien perusaineelle niin pahasti, että värjäämnen oli pakko lopettaa. Tämä poiskasvatusvaihe ottaa aika koville ja pohdin, josko leikkauttaisin hiukseni ihan lyhyiksi. Ei yhtään huvittaisi, mutta katsotaan, kuinka käy.