Poikani on yhtäkkiä kasvanut niin isoksi, että siitä on tullut teekkari ja se on muuttannut tyttöystävänsä kanssa opiskelijakämppään. Apuva! Onneksi se sentään pyytää äidiltä neuleita. Tällä kertaa oli vuorossa uusi kaulaliina, sillä ikävä äiti oli heittänyt vanhan ja jo reikäiseksi kuluneen roskikseen. Kuvat otettiin juuri ennen lumitalven tuloa. Vain kylmä tuuli ja jäätyneet lätäköt enteilivät talvea.
Malli on Liuske Veeran Huivileikki-kirjasta. Tutkailin monia malleja, mutta päädyin pojan hyväksynnän jälkeen tähän, koska kirjan kuvissa kaposelta kolmiohuivilta näyttävää huivia on kivempi kutoa kuin kapoista mutta kaamean pitkää kaulaliinaa. Yritin aluksi kyllä yhtä tosi tyylikästä kaulaliinamalliakin, mutta jo alkumetreillä rupesi tuskastuttamaan hidas tikuttaminen edestakaisin kaikkine mallikerta- ja suuntavaihteluineen. Tai itse asiassa purin tekeleen atomeiksi ennen kuin edes pääsin siihen ensimmäiseen suunnanvaihdoskohtaan.
Ihan tuskitta ei tämäkään syntynyt, sillä ohjeessa on muutama virhe, mutta Veeralta sain onneksi nopeasti vahvistuksen epäilyilleni. Korjaukset löytyvät täältä.
Käytin paksumpia lankoja kuin ohjeessa, joten huivista tuli iso. Pelkäsin, että huivi on liian iso jopa 187-senttiselle pojalleni, mutta ei. Hänpä tykkää siitä, että huiviin voi kietoutua kunnolla. Pientä asettelua se toki vaatii. Äiti olisi tietysti voinut vähän säätää lopputulosta edes kuvaa varten, heh, mutta tärkeintä on, että huivi on pojalle mieleinen. Ja on se mieleinen tyttöystävällekin, sillä hän on tilannut itselleen oman kappaleen. Kiva!
Malli: Veera Välimäen Liuske Huivileikki-kirjasta
Langat: Harmaa: Dansk Pelsuld 5,5/2 (100 % gotlanninturkislammasta), 2 vyyhteä; valkoinen: Woolgreyn Alku (100 % kainuunharmasta), 1 vyyhti
Puikot: Addin pyöröt 4,0 mm
Ravelryssä
Voi hurja miten ne (muiden) lapset kasvaa niin älytöntä vauhtia!
VastaaPoistaMä olen myös tuota Kexiä aloittanu joskus, ja siellähän se nyt lojuu jossain laatikon pohjalla keskeneräisenä... ei tullu uuttei kystä.
Juu. Erityisesti tässä järkyttää vieläkin se, että että se meni tosta vaan muuttamaan pois kotoa! Ja siis oikeastihan olen tosi iloinen, että kaikki asiat ovat hienosti mallillaan ja etenevät ja kaikkea. Ja silti... Ei auta kuin työstää asiaa itsensä kanssa. :)
VastaaPoista