keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Villaa villakoiralle


Talvitunnelmilla jatketaan: Tässä on Make, meidän Nallen paras kaveri. Uskollinen keppileikkikaveri, iloinen rosmo ja pikkuveli. Kuten kuvasta näkyy, Make on villakoira (kaksivärinen), ja voisi kuvitella, että jos turkin antaa kasvaa melko pitkäksi lampaanturkiksi, se lämmittää talvipakkasilla, mutta eihän se niin mene. Villakoiran turkki on yksikerroksinen - ehkä kaikki sen tietävätkin - eikä eristävää alusvillaa ole ollenkaan. Tai jos olen ymmärtänyt oikein, sillä ei oikeastaan ole päällysvillaa, vaan pelkästään pehmeää alusvillaa. Niin tai näin, kun turkkia vähän haroo, alta paistaa paljas nahka, ja kylmähän sellaisella turkilla tulee Etelä-Suomenkin talvessa. 


Niinpä kudoin Makelle islanninvillasta paidan. Aika monta yritystä ja erehdystä tarvittiin, että koko ja muoto saatiin sopiviksi, mutta onnistuihan se lopulta. Tosin jos tekisin joskus vielä uuden, säätäisin muotoa lyennetyillä kerroksilla, jotta vältettäisiin selkämakkarat. Ja pyöristäisin peppuläpän kulmat pyöreiksi. Koiran paidan tekeminen on rakettitiedettä.

Ps. Make kävi muutama päivä sitten trimmauksessa, ja nyt se on niin laiha luikku ettei samaksi meinaa tunnistaa. Paitakin kuulemma pyörii päällä. Suosittelin pyöräyttämään paidan pesukoneessa, joten peukut pystyyn, että huovuttuu sopivaksi. Villakoiran paidan tekeminen on vaikeampaa kuin sekä rakettitiede että ydinfysiikka yhteensä. 


Malli: omasta päästä (karvaisen) Maken muotoja noudatellen
Lanka: Istex Lett-Lopi, väri 867, noin 3 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,0 mm
Ravelryssä



Ja näin ne leikkivät. Nalle: "Kato, mulla on keppi. En varmana anna sitä sulle!" Make: "No en välittäiskään. Tai ehkä vähän välitän. Nyt tulen ja nappaan!"



2 kommenttia:

  1. Mites välisovitukset...? Onnistuitko vai luotitko onneesi? Kuulin tutulta joka teki kissallee takin että hän sai turpaansa aika monta kertaa kun yritti sovittaa.

    VastaaPoista
  2. Hahhah, Kati! Nuttua todellakin sovitettiin joka välissä, ja silti eka versio oli niin kikkana, että se meni loppujen lopuksi tuttavan kääpiömäyräkoiralle. Sille se oli kuulemma just eikä melkeen. Ekaa versiota lähdin tekemään valmiista ohjeesta, mutta sen toimimattomuus selvisi hyvin pian ja niin rupesin soveltamaan omasta päästä. Make onneksi suhtautui sovituksiin melko suopeasti, mitä nyt meni aluksi pakoon, kun tulin paikalle neulevehkeineni. Antoi sitten kuitenkin pukea tekeleen päälleen.

    VastaaPoista