6 Vuorisukat

Isäni on kotoisin sellaisesta maailmasta ja sellaiselta ajalta, jossa jopa kengät saatettin tehdä itse. Yllä oleva lapsen kippurakärkikengän muotti on isäni isän eli ukin tekemä, ja luultavasti ukki teki sen avulla kenkiä koko poikaviisikolleen. Siitä maailmasta periytyy myös oma viehtymykseni kippurakärkikenkiin.

Näissä kengissä ei ole vuoria enkä heinääkään aio niihin pistää, joten kudoin tukevat sukat. Lanka on luonnonväristä suomenlampaan villaa Yliristniemen tilalta Sauvosta (en löytänyt heille nettisivua). Sukat ovat, kuten näkyy, perussukat, kärjestä aloitetut, ja varret mitoitin niin, että sileä osuus jää kengänvarren sisään ja sitten alkaa säärystimen virkaa toimittava joustinosa. Hyvin toimii ainakin pikkupakkasilla.

Leppoisaa itsenäisyyspäivää!

Sukat Ravelryssä

Terkut kuvausapulaiselta. Nalle odottaa lumitalvea yhtä innokkaasti kuin minä. :)

5 Saija-siskon jouluvalotaulu

Ensin oli Ikean joulukuvasto (sivu 6). Sitten Sisustuskärpänen jalosti idean oman näköisekseen.

Seuraavaksi minä jo kaivoin varaston vierelle hylätystä pinosta valkoista reikälevyä esiin. Ikean ja Sisustuskärpäsen levyt ovat nähtävästi jonkinlaista lastulevyä, minun levyni on metallinen, sellainen kiskoille asennettava autotallin seinälevyksi tarkoitettu. Varastomme seinä on päällystetty vastaavilla levyillä. Levyt ovat erään jo toimintansa lopettaneen huoltoaseman myymälän seinästä. Levyn reunassa on taitos, josta levy asennettaisiin kiskoon, joten levyn takana on muutaman sentin syvyydeltä tyhjää tilaa.

Halusin omasta levystäni valotaulun. Ostin pienilamppuisen led-valosarjan, jonka lamput sopivat täydellisesti levyn reikiin. Sopivan tekstin löytäminen aiheutti hieman päänvaivaa. Hyvää joulua oli liian pitkä ja esim Jul tuntui tyhmältä umpisuomenkielisessä kodissa, joten päädyin pelkkään J-kirjaimeen. 

Levy oli muutaman viikon paikallaan taulukiskolla pelkkänä valotauluna. Kirjontaa varten piti etsiä kätköistä sopivan värinen lanka (joulupallolangaksi hankittu Aade Löngin villa), keriä se ja kirkastaa ajatus halutusta kuviosta. Itse sydän syntyi sitten muutamassa hetkessä kaksinkertaisella langalla. Päivällä punainen sydän tuo hillitysti jouluista tunnelmaa ja iltaisin valokirjain valaisee työpistettä mukavasti.

Jouluterveisin,
Saija

4 Vinkki tv-neulojille

Olen vankkumaton tv-neuloja, ja yhdistelmä jännärisarja + kudin on peruskamaa. Sillan toinen tuotantokausi loppui juuri ja pieni aukkohan siitä jäi sohvaelämään, mutta sitten muistui mieleen, että Kate Davies mainosti taannoin, että hänen neuleitaan vilahtelee Skotlannin BBC:n tuottamassa kaksiosaisessa sarjassa Shetland. Ja hiphei, sarjan jaksot löytyvät kokonaan kokonaan Youtubesta. Sarja perustuu Ann Cleevesin dekkariin Punaista tomua, ja tämä sama kirjailija on kirjoittanut myös Vera Standhope -kirjat, joihin perustuvaa sarjaa on näytetty meilläkin tv:ssä. Siitäkin tykkäsin kovasti. Shetland-sarjan katsomista ehkä hiukkasen hidastaa, että suurin osa henkilöistä puhuu vahvaa murretta, ja vaikka korvat höristi äärimmileen, osa puheesta meni yhdellä kuulemalla ainakin minulta ohi, mutta ei se loppujen lopuksi haitannut yhtään. Tykkään kuunnella brittimurteita joka tapauksessa ja juonen kässää kyllä. Niin että jos tv:stä ei löydy joulun pyhinä mieleistä neuleajanvietettä, tätä voi kokeilla.

Tämä linkki johtaa sarjan ensimmäiseen osaan, ja kun videota katsoo Youtubessa, toinen jakso löytynee sivupalkista.

3 Liikutuskohtauksia

Joulu on eräille myös liikutuskohtausten aikaa. Eilisiltana olimme paikallisen musiikkiopiston pop/jazzlinjan perinteisissä joulujazzeissa, ja myös basistipoikani bändi esitti pari biisiä. Tässä he soittavat Brecker Brothersin Funky sea, funky dew -biisiä, ja kylläpä svengasi mahtavasti. Videoin esityksen, mutta enpä nyt sitten osaa muuntaa sitä sellaiseen muotoon, että pystyisin lataamaan sen tänne. Jos jotakuta kiinnostaa, täältä voi kuunnella Brecker Brothersien version.

On ihan mahtavaa, että poika on löytänyt oman musiikkimaailmansa ja pääsee toteuttamaan sitä.

2 Haalarinalle

Kudoin tyttärelle pari nallea, ja jouluisempi pääsi kiiltonahkalaukun koristeeksi. Pientä kontrastia. :)

Haalarinallukan ohje löytyy Mochimochin sivuilta. Langat ovat sitä sun tätä jämää, enimmäkseen Lopia.

1 Käpypiparit

Lievää käpyhullaannusta ilmassa täällä päin. Viime talven Sweet Paul -nettilehdessä oli käpypuuhia, ja erityisesti käpypiparit jäivät mieleen. Pitihän sellaisia kokeilla. Ensin ajattelin leikata leivinpaperista käpykaavan, mutta se tuntui loppujen lopuksi sen verran epätoivoiselta hommalta, että rupesin etsimään kaupasta käpymuottia. Helpommin sanottu kuin tehty. Yhdestäkään suomalaisesta kaupasta en sellaista löytänyt eikä edes Tampereen kässymessuilla tapaamallani muotintekijällä ollut sellaista valikoimassaan. Hän lupasi kyllä pohtia asiaa ensi jouluksi.

Tilasinpa sitten muotin ebayn kautta Ameriikasta asti, ja ehtihän se sentään perille ajoissa ennen pikkujoulua! Taikina on tehty tällä mureiden pipareiden ohjeella.

Tästä se lähtee. Mukavaa joulun odotusta!

Sydämenlämmittäjä I & II

Ystävä kysyi, voisinko kutoa hänelle jonkin ponchomaisen lämmikkeen, ja tottakai suostuin. Malliksi valikoitui loppujen lopuksi Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä, koska se on paitsi kaunis, myös monikäyttöisempi kuin varsinainen poncho. Ohjeen mukainen lanka, Louhittaren luolan Ahti, vaikutti sekin kiinnostavalta, koska se on BFL-lampaan villaa. Kokeilin viime syksynä samaista villalaatua toiselta lankamerkiltä, ja tykkäsin kovasti. Käyttöäkin neuleet ovat kestäneet todella hyvin. Edes kaulurissa ei ole nypyn nyppyä. Siksipä harmitti, kun olinkin sitten liian myöhään liikkeellä Ahtia haalimassa. Sopivaa väriä eli harmaata ei enää löytynyt eikä uuden erän saatavuudestakaan ollut tietoa. Niinpä valitsin toisen suhteellisen jämäkältä tuntuvan langan, ja aloin kutoa. Hyvin sujui, mutta viimeistään siivekkeitä kutoessani tajusin kunnolla, että neuleesta ei ollut syntymässä tarpeeksi laajaa härpäkettä. Pystysuuntainen tiheys oli ihan pielessä. Yritin korjata tilanteen tekemällä siivekkeiden kavennuskerrosten väliin useamman välikerroksen kuin ohjeessa, mutta eipä siivekkeistä sittenkään tullut niin pitkiä kuin ohjeen kuvissa. Päätin luovuttaa ja omia huiviksi sopivan version itselleni.

Ystävän lämmikettä varten hankin uuden langan, josta kauhean viisaana jopa ensin testasin tiheystiedot, ja sillä kertaa vihdoin syntyi sekä laaja että pitkä sydämenlämmittäjä. Neuleesta syntyi itse asiassa niin iso, että se mahtuisi muhkeammallekin tätöselle, mutta onpahan sitten lämpimiä kerroksia kiedottavaksi. Mona, toivottavasti tykkäät!

Malli: Mari Muinosen Sydämenlämmittäjä Taito-lehdestä 4/2013
Lanka: huiviversiossa Adriafil Regina (100 % merinovillaa, väri 082) ja sydämenlämmittäjässä Cascade 220 Heathers (100 % perulaista Highland-villaa, väri 9546)
Ravelryssä: versio I ja versio II

Ps. Huomenna avautuu Mustikan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Stay tuned. :)