Mustaa pellavaa

On tullut ommeltua: housut keväällä, paita loppukesästä. Mukavan ohuen, mutta riittävän tiiviin pellavakankaan ostin  Tallinnan Karnaluksista, kun visiteerasimme siellä Mian ja Helenan kanssa huhtikuussa.

Housuista ei nyt sitten ollutkaan kovin informatiivista kuvaa... Noh, ehkä tuosta selviää, että leveähköihin perushousuihin tähdättiin. Vetoketjun halusin kuitenkin olevan sivusaumassa, ja kun ihmettelin Tallinnasta palatessamme, mistä moinen kaava saattaisi löytyä, Mialla oli heti vastaus. Tämä muutaman vuoden takaisen Burdan kaava on kuulemma hänen luottokaavansa ja hyvin toimi minullakin, joten kiitos lainasta!

Paidan esikuvana oli yksi Boomerangin kesämalliston paita, jollaista en raaskinut ostaa. Ohjenuorana käytin Ottobre Woman -lehdestä löytämäni peruspaidan kaavaa, ja siitä sitten poistin ylimääräiset osat ja lisäilin ne, jotka tarvittiin tällaiseen repaleversioon. Lisäsin myös piilovetoketjun vasempaan sivuun. Reunoja ei ole huoliteltu sen kummemmin kuin ompelemalla lähelle reunaa vähän tavallista perussaumaa tiiviimpi suora ommel. Antaa kaikkien ripsujen ripsua.

Kun nyt katselen näitä kuvia, tulee mieleen, että olisi paita voinut vähän tyköistuvampikin olla, mutta mahdunpa heilumaan ja venkoilemaan, jos vaikka kuorolaulutilanne niin vaatii. :)

Jotain pientä edes

Eipä tästä työstä ole sen ihmeempää sanottavaa kuin että ihan kivaa, helppoa kudottavaa. Ainoat hidasteet olivat aluksi valitsemani puupuikot ja oma neuletahmainen asenteeni. Aloitin työn edellisen postauksen matkalla puupuikoilla, mutta vaihdoin lennon jälkeen äkäisesti addeihin, koska puisilla jumitti ihan koko ajan. Ärs. Lankaa oli käytettävänä yhden vyyhdin verran, ja valitsin aika paksut puikot, jotta lanka varmasti riittäisi tarpeeksi leveään kauluriin. No riitti ja pituuttakin on ihan lörpsöttämään asti.

Sitä vaan ihmettelen, mikä kaulurin nimi oikeasti on. Ohjeessa, nääs, lukee Kirrakurra ja Ravelry-sivulla Kirrukurra. Tosin Ravelry-sivullakin kerrotaan kirrAkurra-sanan tarkoittavan syksyä Australian alkuperäisasukkaiden kielellä, ja se sana johtaa googlettamallakin Australiaan. Noh, eihän tämä iso asia ole, mutta takerruinpa taas tarkka tarkkasena pohtimaan. Oli nimi mikä vain, ihan kiva kauluri siitä syntyi Suomen syksyä odottamaan.

Edit. Pian sen jälkeen, kun  olin ladannut kaulurin Ravelryyn, sain suunnittelijalta kommentin, että se on Kirrakurra ja että näpsyttelyvirhe on korjattu. Kiitän kauniisti. Ja korjasinpa sitten yhden oman näpsyttelyvirheen tästä tekstistä. Saattaapa niitä olla lisääkin. :)

Malli: Judy Brienin Kirrakurra (vai Kirrukurra?)
Lanka: Handu HarmIlu, mutta sävystä ei tietoa, koska vyöte on kadonnut tipotiekkahans
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,5 mm
Ravelryssä

Pieniä ja kuivia ovat lähimetsikön mustikat.

Ihan muualla

Kutominen ei nyt nappaa, joten kerron muusta. Sain mieheltä kamalan hienon joululahjan, viikonloppumatkan Brysseliin + lipun mieleiseen konserttiin siellä. Joulusta saakka olen siis odottanut kesäkuun neljättätoista.

Kun opiskeluaikoina olimme interrail-matkalla sisareni kanssa, pidimme jostain syystä matkaoppaita turhina kapistuksina, ja niin meiltä jäi näkemättä - hädin tuskin kehtaan kertoa tätä - Gaudin Sagrada Familia -kirkko Barcelonassa. Tai näimmehän me kaukana torneja, mutta kun nälkä oli iso ja paikallissivistys pieni, valitsimme pitserian. Joopa joo. Nyt tankkasin Brysselin-matkaa varten tietoa sekä netistä että matkaopaskirjasta, ja kun lapsia nauratti moinen touhu parin päivän retkeä varten, kerroin tuon opettavaisen tarinan. He tuskin korvaansa lotkauttivat, mutta itse ajattelen nyt, että mitä lyhyempi pyrähdys, sitä suuremmalla syyllä kannattaa tutkia kokeneempien vinkit ja poimia kiinnostavat talteen. Niistä saan itselleni jonkinlaiset raamit, mutta koskaan en tee kaikkea listalla olevaa, vaan eksyilen vapaasti heti kun siltä tuntuu.

Mieleinen konsertti oli Elbow'n keikka. Bändi on sitten viime näkemän päässyt stadionkastiin, ja siinä samalla on ehkä kadonnut jotain intiimistä tunnelmasta. Vai johtuiko tunne vain siitä, että sali oli tosi iso ja istuin aika kaukana lavasta? Tiedä hänestä. Guyn ääni oli kuitenkin hienossa kunnossa ja paikoitellen musiikki vangitsi samaan tapaan kuin ennenkin. Konserttiretkeen liittyi myös ekstramauste: tapasimme konserttipaikalla Piilomajan Katin kanssa - kylläpä oli mukava tavata! Olimme sopineet tapaamisesta etukäteen, mutta kuka tietää, ehkä olisimme tunnistaneet toisemme ilman sopimistakin, sillä meillä oli ihan sattumalta paikat samassa katsomossa peräkkäisillä riveillä.

Viikonlopun aikana ehdin muutakin. Kävin kolmessa museossa ja näin kolme pissaajaa. Kurkkasin pariin kirkkoon ja bongasin laumoittain hassuja violetti-punaisiin asuihin sonnustautuneita tätejä. (Punatukkaisten yhdistyksen kansainvälinen tapaaminen, kuulemma. Harvinaisen harmaatukkaisia olivat nämä punatukkaiset.) Kävelin sinne tänne, poikkesin kauppoihin ja löysin jazzia ja tangoon nojaavaa talvimusiikkia. Söin matka-oppaassa mainostetun simpukka-annoksen ja tajuttoman herkullisen jäätelö-marenkileivoksen.

Täyteläinen viikonloppu!

Sama mutta eri

Moni on vuosien varrella sekoittanut meidät siskokset, vaikka mehän ollaan ihan erinäköisiä, eikös ollakin? Tämä on siis sisareni Saija. Paidan malli sen sijaan on lähes sama kuin edellisessä postauksessa. Mutta ei ihan sama. Lankakin on eri laatua.

Halusin kokeilla, kuinka kehittelemäni laatikkopaita onnistuisi Holstin Supersoftista, joka on hieman paksumpaa kuin Isagerin Spinni. Tein koetilkun samanpaksuisilla puikoilla (3,5 mm) kuin edellisen paidan "pääpuikot", ja tilkkusessa tiheys osui hyvin lähelle alkuperäistä. Mutta eihän pieni tilkku kesää tee. Tosielämän röijyä tikuttelin sen verran rennolla meiningillä, että löysempää neulostahan siitä rupesi syntymään. Ja samalla vähän vähän isompaa paitaakin, koska olin käyttänyt samoja silmukkamääriä kuin Spinni-versiossa. Hihojen silmukkamäärää pienensin kuitenkin reippaasti. Ekassa paidassa hihojen yläosaan jäi turhaa väljyyttä ja lörpsötystä.

Valmistuihan paita lopulta pienten säätöjen jälkeen, ja ihan kiva siitä tulikin. Olisin hyvin voinut pitää sen itsekin, mutta kun Saijalla on sopivasti synttärit nyt toukokuussa ja malli tuntui miellyttävän pienen tiedustelun perusteella, päätin antaa paidan eteenpäin. Saija, toivottavasti löydät paidalle käyttöä!

Malli: laatikkopaita omasta päästä, versio 2

Lanka: Holst Supersoft (100% villa), yhteensä 324 g; värit Topaz (vaaleampi) 178 g ja Marlin 146 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 3,25 mm

Ravelryssä

Ps. Pahoittelen paidan ryppyjä. Joku oli käynyt pingotuksen aikana siirtämässä alustana toimivan, osiin leikatun jumppamaton palasia, ja kuvat piti silti vaan ottaa juuri silloin, kun satuimme olemaan Saijan kanssa samassa paikassa.

Kevyttä löysäilyä

Kävimme maaliskuun alussa Mian kanssa Wanhan sataman kässymessuilla, ja minulla oli missio: aioin ostaa jotain Isagerin lankaa ja sitten kutoa... jotain. Selvä kuin vesi.

Juutuin heti kierroksen alussa Kerän Isager-pöydän äärelle. Kaikki lankalaadut ja värit näyttivät ihanilta, ja hypistelin ja silittelin, vertailin ja pähkäilin, ja yritin antaa vision tulla, mutta eihän se käskemällä ja kiihkeässä mielentilassa tule. Mia ehti sillä aikaa kiertää TitiTyyt ja muut, mutta ihailtavan kärsivällisesti hän suhtautui päättämättömään retkikumppaniinsa.

Hikisen pohtimisen jälkeen päätin pilkkoa ongelman palasiin ja toteuttaa kauppapöydän ääressä vain ensimmäisen pähkäilykohdan. Annoin käsieni valita laadun ja värit, joita ne eniten hipelöitsivät. Pää yritti pitää huolen, että ostettava määrä riittäisi paitaan, jos toinen pähkäilynaihe sattuisi siihen suuntaan viemään. Ja sinnehän se vei. Juttelimme Mian kanssa messuilun lomassa erilaisten lankojen yhdistämisestä; Mian kokeiluja voi katsella täältä. Minä testasin heti messuiltana pienen tilkun verran, miltä juuri hankitut Spinni-langat näyttäisivät ja tuntuisivat yksinkertaisella ja kaksinkerttaisella langalla neulottuina, ja voisiko yksinkertaista ja kaksinkertaista neulosta yhdistää luontevasti samaan neuleeseen. Siitä syntyi ajatus raidallisesta ja reilun kokoisesta, mutta kevyestä ja ilmavasta paidasta.

Lähdin kutomaan paitaa yksinkertaisella harmaalla langalla kauluksesta alaspäin ja jo heti sangen leveänä, jotta laatikkomainen muoto jatkuisi siitä luontevasti ilman ylimääräistä säätämistä. Sitten rupesin tekemään raitoja harmaalla ja keltaisella kaksinkertaisena ja kummallakin värillä yksinkertaisena. Raitojen ohessa tein raglanlisäyksiä niin kauan, että varmasti syntyisi väljä paita. Helman kudoin aluksi ainaoikeinneuloksella niin, että takaosa oli pidempi kuin etuosa, mutta siitä syntyi höttöinen hännys. Pyrstö. Sen purin äkkiä pois, ja sen jälkeen jatkoin helmaa parilla lisäraidalla, nurjalla reunataitoskohdalla ja nurjalle puolelle jäävällä taitosliepeellä, jotta reuna olisi siisti eikä kiertyisi.

Matkan varrella oli myös jos jonkinlaista epäilystä - keskeneräinen neule sinne tänne sojottavine puikonpäineen kun ei asetu päälle kovin nätisti. Keltainen lankakin loppui kesken eikä sitä löytynyt enää Kerästä. Eikä TitiTyystä. Tähystelin sitten Tanskan suuntaan, ja Kööpenhaminan Sommerfuglen-kaupasta löytyi onneksi juuri oikeaa värierää. Huh helpotus. Mutta kyllä vaan maailma on muuttunut sitten entisaikojen, kun lähes koko maailma on avoinna lankahullun helposti tiedustella ja klikkailla.

Yllättäen paidasta syntyi eri vaiheiden jälkeen juuri sellainen kuin toivoinkin: väljä, mutta kevyt ja ilmava löysäilypaita kevättä varten. Tykkään!

Langat: Isager Spinni Tweed, vaaleanharmaa (nro 2S), noin 168 g + Isager Spinni, sinapinkeltainen (nro 3), noin 136 g.
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0, 3,25 ja 3,5 mm
Malli: omasta päästä
Ravelryssä

Melekomoinen hurtuuki!

Minäkin liityin Mesa-huumaan. Peruslangaksi valitsin vaaleaa kainuunharmasta ja mahdollisiksi raitalangoiksi ison kasan eri laatuisia puna-, oranssi-, ruskea- ja keltasävyisiä nöttösiä. Niistä sitten valikoin matkan varrella mieleiset itse neuleeseen, lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta.

Aika monta kertaa jouduin purkamaan ja tekemään uudelleen: välillä värivalinta ei näyttänytkään kivalta ja joskus lanka oli laadultaan liian haperoa (angora) tai suorastaan sekundaa, kun aivan iskemättömän kerän säikeet olivat katkeilleet muutaman metrin välein. Tosi kivaa.

Myös helmaa jouduin nysväämään sekä väriasioiden että lyhennettyjen kerrosten takia. Yritin päästä helpolla, ja kokeilin pariin kertaan sellaista, että vain käännän työn ilman kietomisia tai mitään. Reikiähän siitä syntyy, mutta syntyköön, ajattelin. Yhden puolen reiät olivatkin ihan nättejä, mutta toisella puolella lörpsötti löysää lankaa. Kokeilin myös saksalaisia lyhennettyjä ja varjotekniikkaa, mutta eivät toimineet nekään. Varjotekniikkaa kokeillessani tajusin ja Hepsi asian vielä vahvisti, että tekniikka ei edes voi toimia ainaoikeinneuleessa. Huoh. Kokeilujen jälkeen tuhlaajatyttö palasi perusasioiden äärelle ja aloitti vielä kerran uudelleen vanhalla kunnon kiedo ja käännä -tekniikalla. Ja ihme tapahtui, siitä versiosta syntyi sellainen, jonka kanssa pystyn elämään. Halleluuja.

Kuten kuvista näkyy, kauluksen tein ainaoikeinneuleella. Syy oli yksinkertaisesti se, että arvelin tykkääväni siitä enemmän kuin alkuperäisestä sileästä löpsykästä, ja näin on. Helman kudoin myös pikkuisen pidemmäksi kuin ihan ohjeen mukaan tehtynä olisi syntynyt.

Hihat lienevät huolenaihe tässä mallissa, ja aika moni on asettanut ne keskenään suunnilleen samalle korkeudelle (yksi kaunis toteutus löytyy täältä). Minä halusin kuitenkin kokeilla, miten epäsymmetrinen paita toimii käytössä, ja eihän se hassummalta tunnukaan. Jos käsiä kovin nostelee ja heiluttelee, paidan helma toki nousee, mutta enimmäkseen tuntuu ihan mukavalta. Salaisuus lienee, että hihat ovat melko pitkät ja että alhaaltakin alkavasta hihasta tehdään täyspitkä, jotta kainalo-osan voi nostaa ylemmäs takkia pukiessaan.

Tyytyväinen olen uuteen hurtuukiini*. Eikä ole harmaa!

Malli: Stephen Westin Enchanted Mesa

Langat: Kauluksen, helman ja toisen hihan vaalea lanka Kehräämö Christinan 2-säikeinen Harmaslanka, muut tiedot löytyvät Ravelrystä

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 4,0 mm

Ravelryssä

*Kiitokset Hurtuuki-sanamuistutuksesta menevät yhdelle Facebookin Neulonta-ryhmän ihmiselle, joka käytti sitä omasta Mesa-versiostaan. Sana kuuluu myös isäni kieleen ja sitä kautta omaan passiiviseen sanavarastooni.