Vihdoinkin tweediä

Kylläpä aika kuluu nopsasti. Mekko valmistui jo huhtikuun alussa ja kuvatkin otettiin lähes kuukausi sitten, ja vasta nyt sain istutettua itseni blogihommiin. Shame on me.

Mitäpä tästä sanoisin muuta kuin, että VIHDOINKIN TWEEDIÄ! Mekko on siis ohuempi versio talvimekosta, ja tarkoituksena oli korjata paitsi tweedin puuttuminen, myös pääntien muoto ja yleinen käytettävyys, sillä Dropsin Nepalista tehty mekko on kieltämättä ihan kamalan kuuma. Silmukkamäärät tuli tietysti myös rukattua uuteen uskoon, mutta muuten noudatin jumpperimekon reseptiä.

Ja ihan kivahan tästä tuli. Rowanin Felted Tweedistä syntyy mukavan tuntuista ja mukavan laskeutuvaa neulosta, joka sopii väljään mekkoon oikein hyvin. Ja väri sopii piiiitkääään kevääseen. Kai se kesäkin sieltä vielä tupsahtaa.

Ohje: omasta päästä

Lanka: Rowan Felted Twee DK, väri avocado (161), 10 kerää

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm ja HiyaHiyan teräspyöröt 2,75 mm

Ravelryssä

Pellavaa!

Piipahdimme pääsiäisenä pohjoisessa. Matkustimme junalla Rovaniemelle ja siitä jatkoimme autolla, mutta koska meillä sattui olemaan luppoaikaa, päätin vihdoin käydä tutustumassa Ottobren kauppaan. Pellavat siinsivät mielessä.

Mutta enpä arvannut, millainen pellavataivas puoti todellakin on! Siis ihan uskomaton! Oli ohutta ja paksua, yksiväristä ja meleerattua, sileää ja ryppyistä, sekoitteita ja ihan sitä ihteään. Pieni pää meni jälleen kerran sekaisin. Myös keittovillaa löytyi runsaat valikoimat ja kaikenlaista muutakin, mitä en ehtinyt kunnolla tutkia. Pieni mutta kiva valikoima lankojakin oli ja nauhoja, nappeja ja muuta pikku sälää. Olisiko Rovaniemellä Suomen paras kangaskauppa? Ottobrella on myös Etsy-kauppa, mutta sieltä ei löydy kaikkea samaa, mitä hyllyistä, joten jos etsii jotain spesiaalia, heille kannattaa kuulemma soittaa ja kysyä.

Tässä vielä pari kuvaa mukaan tarttuneista kankaista. Housua, tunikaa ja hametta pukkaa ja toivottavasti mahdollisimman pian. Keittovillaakin ostin, joten josko saisin aikaiseksi ensi talveksi tämän tyylisen ihanuuden? 

Villaa villakoiralle

Talvitunnelmilla jatketaan: Tässä on Make, meidän Nallen paras kaveri. Uskollinen keppileikkikaveri, iloinen rosmo ja pikkuveli. Kuten kuvasta näkyy, Make on villakoira (kaksivärinen), ja voisi kuvitella, että jos turkin antaa kasvaa melko pitkäksi lampaanturkiksi, se lämmittää talvipakkasilla, mutta eihän se niin mene. Villakoiran turkki on yksikerroksinen - ehkä kaikki sen tietävätkin - eikä eristävää alusvillaa ole ollenkaan. Tai jos olen ymmärtänyt oikein, sillä ei oikeastaan ole päällysvillaa, vaan pelkästään pehmeää alusvillaa. Niin tai näin, kun turkkia vähän haroo, alta paistaa paljas nahka, ja kylmähän sellaisella turkilla tulee Etelä-Suomenkin talvessa. 

Niinpä kudoin Makelle islanninvillasta paidan. Aika monta yritystä ja erehdystä tarvittiin, että koko ja muoto saatiin sopiviksi, mutta onnistuihan se lopulta. Tosin jos tekisin joskus vielä uuden, säätäisin muotoa lyennetyillä kerroksilla, jotta vältettäisiin selkämakkarat. Ja pyöristäisin peppuläpän kulmat pyöreiksi. Koiran paidan tekeminen on rakettitiedettä.

Ps. Make kävi muutama päivä sitten trimmauksessa, ja nyt se on niin laiha luikku ettei samaksi meinaa tunnistaa. Paitakin kuulemma pyörii päällä. Suosittelin pyöräyttämään paidan pesukoneessa, joten peukut pystyyn, että huovuttuu sopivaksi. Villakoiran paidan tekeminen on vaikeampaa kuin sekä rakettitiede että ydinfysiikka yhteensä. 

Malli: omasta päästä (karvaisen) Maken muotoja noudatellen
Lanka: Istex Lett-Lopi, väri 867, noin 3 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

Ja näin ne leikkivät. Nalle: "Kato, mulla on keppi. En varmana anna sitä sulle!" Make: "No en välittäiskään. Tai ehkä vähän välitän. Nyt tulen ja nappaan!"

Tyttöystävälle kans

Loppusyksystä tein pojalleni Liuskeen Veeran Huivileikki-kirjasta. Sen jälkeen tyttöystävä toivoi itselleen samanlaista, joten eiku kutomaan. Huivi valmistui jo tammikuun alussa ja kuvat on otetu helmikuun alussa, joten maisema on nyt aika erilainen kuin kuvissa. Voi tätä etelän talvea, sanon vaan. Huivi lienee kuitenkin ollut ahkerassa käytössä. Kiva juttu.

Malli: Veera Välimäen Liuske
Lanka: Pirtin kehräämön kampalanka (100 % suomenlammasta), väri 3 (keskiharmaa) 140 g ja väri 2 (vaalea) 36 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt varmasti, mutta oisko olleet nelimilliset?
Ravelryssä

Lämpöä maailmassa tarvitaan

 

Tytär toivoi paksua, pehmeää, korkeakauluksista ja isoa villapaitaa. Mallivaihtoehtoja oli monta, mutta lopulta päädyin tekemään omasta päästä. Värit ovat tyttären valitsemat.

Malli on jälleen kerran saumaton raglan kauluksesta helmaan, mutta tällä kertaa muotoilin pääntien pyöreäksi lyhennetyillä kerroksilla ja myös takahelmaa pidensin hieman samalla konstilla. Ja hiphei, tälläkin kertaa lyhennetyt kerrokset onnistuivat nätisti, ja jopa ne lopuksi "väärästä" suunnasta kursittavat kanjonit katosivat näkymättömiin. Nyt myös tajusin, mitä teen, joten enköhän nyt osaa ratkaista ongelman jatkossakin. Ihanaa!

Kun kerran kaivattiin ekstralämmitystä, kudoin hihojen resorit ylipitkiksi kämmekkäiksi ja tein myös peukaloille aukot. Siitä oli iloa kuvia otettaessa, sillä sää oli todella kylmä. Mittari näytti muutamaa plusastetta, mutta navakka itätuuli viilensi tuntuman hyytäväksi. Untuvatakki paksun paidan päällä ei todellakaan tuntunut liioittelulta. Kävellessämme vedin välillä jopa hupun päähän mössykän päälle.

Kuten kuvista varmasti tajuaa, kudoin suurimman osan paidasta kaksinkertaisella langalla. Tummanharmaa on villan ja alpakan sekoitusta ja mohairmaisessa syklaaminpunaisessakin (tai pinkissä, kuten tytär sanoisi) on sekä villaa että alpakkaa ja vahvikkeena keinokuitua. Neulos on paksuudestaan huolimatta sangen ilmavaa ja laskeutuvaa, ja suloisen pehmoista. Jos tytär ei olisi paitaa huolinut, olisinpa ilomielin ottanut sen omaan käyttöön.

Huomaa alaston merenneito vasemmassa yläkulmassa. Onkohan kukaan koskaan tehnyt raukalle villapaitaa tai edes kaulahuivia? 

Malli: Oma sovellus
Langat: Adriafil Lana Naturale Inca (50 % alpakkaa, 50 % villaa), noin yhdeksän kerää tummanharmaata; Lang Alpaca Superlight (54 % alpakkaa, 24 % polyamidia, 22 % villaa), noin neljä kerää pinkkiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 5 ja 6 mm
Ravelryssä

***

Kuvat otettiin Kööpenhamissa juuri sinä surullisena viikonloppuna, jona radikalisoitunut mies iski aseen kanssa sananvapauskokoukseen ja juutalaisen synagoogan tilaisuuteen. Lauantaina kävelimme koko päivän synagoogan tuntumassa ja läheltä piti, ettemme menneet illalla syömään juuri sille alueelle, jossa epäilty majaili. Sunnuntaina kaupungilla oli vaisu tunnelma, poliiseja näkyi kaikkialla ja kaupungin yläpuolella pörräsi helikoptereita. Matkalla lentokentälle taksikuski kertoi koskettavasti surullisista mietteistään. Hän oli Kosovon albaani ja muslimi, joka oli tullut Tanskaan turvapaikanhakijana yli 20 vuotta sitten. Hän sanoi, että pilakuvat ovat loukanneet myös häntä, mutta että henkilökohtaisen loukkaantumisen siirtäminen teoiksi, kostoksi, ei kuulu islamiin.

Talvimekko!

Syksyllä sain vision ja päähänpinttymän: tahtoo ison ja paksun neulemekon. Kuin jättimäisen villapaidan, joka onkin mekko! Ajatusta siivittivät Toastin ja Cabbages & Rosesin jumpperimekot, ja hepo meinasi karata jopa nettishoppailun puolelle, mutta eipäs sentään.

Visiossani mekko oli tehty rouheapilkkuisesta tweedlangasta, ja aikamoisen tovin vietin selaillen eri firmojen lankavaihtoehtoja ja sitä, mistä saisi mitäkin ja mihin hintaan. Jonkun testikeränkin ostin, kun kohdalle sattui. Mutta kun en löytänyt mieleistä yhdistelmää spekseistä a) saatavissa lähiseudun kivijalkakaupasta (hypistely ja värivertailu), b) 100-prosenttista villaa (näitä on yllättävän vähän isojen firmojen valikoimissa) ja c) kohtuullinen hinta, päädyin hieman pitkin hampain Dropsin Nepaliin, jossa täyttyivät kaikki muut ehdot paitsi se muka ehdoton eli tweedin rouheus. Just. Mutta koska Nepal oli hyvässä tarjouksessa, tuntui miellyttävältä ja olin jo pitkään halunnut kokeilla, millaista neuletta siitä syntyy, hankin sitä ja annoin palaa. Tolkutin myös itselleni, että koska jättimekon onnistumisesta ei ole mitään takeita, on ihan hyvä tehdä eka versio edullisesta langasta.

Halusin tehdä mekon yhtenä kappaleena pääntiestä alaspäin. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja kuin raglania, mutta siihen päädyin ihan silkan helppouden takia. Pääntiestä piti tulla pyöreä eikä missään tapauksessa venepääntie - juu, ei ihan onnistunut. Tajusin asian kuitenkin vasta niin myöhään että en jaksanut lähteä purkamaan. Siirretään sekin korjauslistalle seuraavaa versiota varten.

Niskaosaa muotoilin lyhennetyillä kerroksilla, jotta sain takahelman hieman etuosaa pidemmäksi. On ihan pakko hehkuttaa, että lyhennetyt kerrokset onnistuivat tällä kertaa ihan älyttömän hyvin. Jopa se viimeinen ärsyttävä väärästä suunnasta kudottava inhotus istahti kiltisti paikalleen. Kiskaisin joustamattoman langankierron ilmeisesti eri kohdasta kuin aikaisemmin ja se sai sen joustamaan nätisti. Olispa kiva tietää, mitä tein. :D

Taskut halusin mekkoon myös ihan välttämättä. Nappien valitseminen oli kuitenkin vaikeaa ja vieläkin vähän epäröin. Luonnonväriset puiset ovat hollilla odottamassa, mutta en ainakaan ihan heti vaihda.

Neuloksen tiheys on 16 s/10 cm ja neule painaa noin 750 g. Aika raskasta kamaa mekko siis on, mutta samalla se on tosi lämmin ja pehmoinen. Kuvatulva kertokoon, kuinka paljon jättimekostani tykkään! Saattaapa se tweedversiokin vielä syntyä.

Malli: omasta päästä

Lanka: Dropsin Nepal (65 % villaa, 35 % alpakkaa), 75 m/50 g

Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 ja 4,5 mm

Ravelryssä