Islantia ja islanninvillaa

Heippa pitkästä aikaa. Puikot ovat heiluneet entiseen malliin sitten viime päivityksen, mutta blogin päivittäminen tai edes muiden blogien seuraaminen ei ole jostain syystä napannut. Olen siirtynyt käyttämään Instagramia ja siellä tulvii nähtäville neuleinspiraatiota niin runsaasti, että se on tuntunut riittävän. Katsotaan nyt, lähtisikö bloggaaminen taas rullaamaan. En lupaa mitään.

Asiaan. Toteutimme viime keväänä Saija-siskoni kanssa monivuotisen tai paremminkin monivuosikymmenisen haaveemme ja matkustimme Islantiin. Majailimme Reykjavikissa ja tahdoimme kokea "kaiken". Näimme tulivuoria, vesiputouksia ja geyshireita, kuvasimme toisiamme jäätikön reunalla, ihmettelimme mannerlaattojen rajakohtaa Þingvellirissä ja mustaa rantaa Víkissä, hemmottelimme itseämme Blue Lagoonissa, uimme hyisessä järvessä ja saunoimme kummallisissa saunoissa (hm), kävimme konsertissa Harpassa ja katsomassa euroviisuja Gaukurinn-baarissa, bongasimme ryhävalaita ja lunneja, ratsastimme islanninhevosilla, rapsuttelimme islanninkoiria (minä), kävimme taidenäyttelyssä Alvar Aallon suunnittelemassa Pohjolan-talossa, kiipesimme Hallgrimskírkjan huipulle, kolusimme Reykjavikin kivoja kauppoja, söimme maailman parasta lammasta ja vähintään yhtä hyvää kalaa, ahmimme islantilaista lakusuklaata ja tietysti myös nuuskutimme villapaita- ja lankatarjontaa sekä keskustassa että pääkallonpaikalla Álafossin tehtaanmyymälässä Mosfellsbærissa. Meillä oli mahtava matka ja lähtisin takaisin milloin tahansa!

Saija osti paitansa Reykjavik's Cutest -puodista.

Kirjakaupan kahvilassa oli mukava neuloskella.

Saija osti itselleen kauniin kaarrokepaidan, sen minustakin kaikkein ihanimman, mutta koska en halunnut matkia, tyydyin kuljeskelemaan jokunen vuosi sitten tekemässäni islanninvillatakissa, kutomaan kirjopipoa Lett Lopista ja hankkimaan lankaa pariin uuteen paitaan. Ohuempi paita odottaa vielä kutomista, mutta tämän tein pian matkan jälkeen.

Kyllä omaakin islanninkoiraa on kiva rapsutella.

Kesäisissä tunnelmissa ollaan, joo. Viimeistä, ihan tuoretta otosta lukuun ottamatta kuvat otettiin jo viime kesäkuussa. Paita on Dianna Wallan Moon Pulls. Muuten noudatin ohjetta, muistaakseni, mutta sivuihin tein hienoiset muotoilut ja kudoin helman pidemmäksi kuin ohjeessa. Muut speksit löytyvät Ravelrystä.

Huomaa jäätikkö. Sinne ei meillä tavisturisteilla ollut asiaa.

Lopipipokin valmistui matkan aikana ja sekin on Dianna Wallan malli, The North Sea nimeltään. Ohje ilmestyi juuri ennen matkaa. Tein piposen suojaamaan hiuksia Blue Lagoonissa, koska olin kuullut että paikan ihmevesi, joka parantaa kaikki ihmisen vaivat, saa hiukset kamalaan kuntoon. Noh, tiedä häntä, monet huitelivat kylpylässä menemään ilman mitään päähinettä, mutta eipä mössykkä haitannutkaan. Myös piponen löytyy Ravelrystä.

Kippis, Islanti!

Mennen talven lumia

Täällä jo vihertää! Viimeistään nyt pitää siis esitellä pari tosi talvista tekelettä.

Patenttikuume levisi talvella tännekin, ja verryttelynä tikutin menemään peruskaulaliinan tyttärelle. Ei ohjetta, ei mitään ihmeellistä. Vain paksua, pehmeää lankaa ja peruspatenttia. Lämmin on kuulemma ollut.

Paksu ja pitkä kaulaliina peruspatentilla
Lanka: Drops Nepal, väri 01, noin 7,5 kerää
Puikot: Addin alumiinipyöröt 6,00 mm
Ravelryssä

Tämä mössykkä on kaksinkertaisesti sitä ihteään eli kaksiväristä patenttia ja Stepheniä. Heti on pakko sanoa, että sori, en tykkää briossi-sanasta tässä yhteydessä, vaikka se mukavan lyhyt onkin. Puhun siis ainakin toistaiseksi sitkeästi kak-si-vä-ri-ses-tä pa-ten-tis-ta. Joo, huh.

Monella on ollut aluksi hankalaa sekä luomisen että aloituskerrosten kanssa ja niin oli minullakin. Ohjeessa neuvotaan luomaan silmukat italialaisella tavalla ja käyttöpuikkoja selvästi paksummilla puikoilla. Monen yrityksen jälkeen oli todettava, että minulla se ei vaan toimi. Syntyy liian kireää, vaikka miten paksuja puikkoja käyttäisin. Googlettelin sitten vaihtoehtoja ja opin, että ihan tavallisen ristikkäin luomisen kaksivärinen versio voisi myös toimia. Neuvoa löytyy esim. täältä. Sillä se sitten alkoi pelittää. Ja ihan se sama puikkokoko toimii, jolla työn muutenkin aikoo tehdä. Hienoa!

Patenttihanat on avattu!


Stephen Westin Askews Me Hat
Langat: Cascade Yarns Cascade 220: Teal 9546, Fog Hatt 2442, Charcoal Grey 8400, Dark Gold 2415
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Talven helpoin

Ompelinpa tunikan keittovillasta. Kaava oli Noshin tunikakaava Suuresta käsityöstä ja siitä vedin vielä mutkat suoriksi: jätin pois selän vetoketjun enkä taittanut tai edes huolitellut helmaa tai muita reunoja. Ihan siisteyden ja pienen mielenkiinnon nimissä ompelin reunoihin pykäpistoja villalangalla.

Tunika oli siis sangen aivoton tekele, mutta sen verran olin hereillä, että lyhensin hihakaavat. Muuten hihat olisivat ulottuneet polviin, suunnilleen. Mutta niin pitkälle ei älli riittänyt, että olisin tehnyt muita muokkauksia. Yläpuolella olevasta kuvasta näkeekin hyvin, mitä olisi kannattanut tehdä. Jep, hartialinja on minulle ihan liian leveä. Noh, näillä spekseillä on menty sujuvasti tunikan valmistumisesta asti. Helppo tehdä, helppo käyttää. Tykkään. :)

Kaava: Noshin tunikakaava Suuri käsityö 5-6/2015, nykyään ilmaiskaavana täällä, koko S
Kangas: Keittovillaa Ottobren kivijalkakaupasta (100% villa)

Piposamikset

Jatketaan samoissa tunnelmissa kuin viime kerralla. Ysoldan Knitworthy 2 -kokoelmassa ilmestyi syksyllä kaunis pipomalli, josta tuli heti hitti meidän huushollissa. Ensiksi tein pojalle sinisen, sitten tyttärelle vihreän (tytär ei ehtinyt kuvaussessioon). Sitten oli tarkoitus tehdä pojan tyttöystävän versio, mutta langan valinta oli vaikeaa ja tulin tehneeksi yhden piposen itselleni. Lopulta löytyi sopiva lanka tyttöystävän myssyyn ja sekin valmistui.

Tätä mössykkää on kiva kutoa, mutta sopivan langan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ohjeen versiossa on käytetty Brooklyn Tweedin Shelteriä, jota ei tietääkseni myydä Suomessa. Olen tehnyt siitä aikaisemmin Sammaljakun, ja kuvittelin, että lankaa olisi jäänyt jäljelle edes pieni nöttönen, mutta eipä sitä löytynyt mistään. Kaivoin sitten varastoista sitä sun tätä suurin piirtein sopivaa, ja kikkailin kokovalinnalla ja puikkokoolla sen mukaan, oliko syntymässä liian löysää tai tiheää neulosta tai liian pientä tai isoa mössykkää. Minkään pipon tiheys ei vastaa ohjetta ihan tismalleen, mutta eipä sillä väliä. Riittävän hyviä ja saajansa päähän sopivia näistä silti tuli.

Malli: Ysolda Teaguen Cúram
Langat: Silke by Arvier Peo 30, Rowan Felted Tweed DK ja Riihivillan Aarni
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 ja 3,5 mm

Ravelryssä:

Tyttöystävän pipo

Pojan pipo

Minun pipo

Hulmuava töherrys

Minähän en ole ollenkaan yhteisneulontaihmisiä enkä varsinkaan mysteerineulontafakiireja. Mutta joskus pitää antaa mennä ja käydä reippaana rekkain alle, kuten muinaisen nuoruuteni hittibiisissä karjuttiin. Edellisessä postauksessa mainitsemani hurmostilan vallassa tuli siis liityttyä tähänkin hullutukseen, sillä kalistelun päällepäsmäri oli Stephen West (kuten kaikki varmasti tiesivät muutenkin).

Meininki oli, jos mahdollista, vieläkin pelottavampaa kuin olin kuvitellut. Langan ja värin valitseminen sokkona on todella vaikeaa. Kyllähän Steppe oli kirjoittanut ohjeet langanvalintaan, mutta ne olivat lievästi sanottuna monitulkintaiset: Väri A voi olla roiskevärjätty, muuten vaan monivärinen tai kaunis neutraali. Värin B pitää luoda kontrastia suhteessa väriin A, ja se voi suorastaan hypätä silmille tai ainakin olla tummempi tai vaaleampi kuin A. Värin C sanottiin liittyvän kemuihin muodikkaasti myöhään röyhkeänä ja dramaattisena. Jaahas. Ja siihen se ajatus sitten pysähtyikin. Kummasti helpottaisi, jos tietäisi, mitä on kutomassa, ajattelin, ja päätin tehdä huivin lankanöttösistä, joita löytyy omista varastoista kolmessa omaa silmää miellyttävässä värissä, olivat ne mitä tahansa. Ohjeenmukaista vahvuutta ei löytynyt, joten otin ohuempaa ja kompensoin asian paksuhkoilla puikoilla. Sen jälkeen ei auttanut kuin luottaa ja antaa mennä.

Alusta asti seurasin tiiviisti Ravelryn keskusteluketjuja aiheesta. Todellakin katsoin spoilauskuvat, luin ihmisten arvauksia ja ennsustuksia, tein omat tulkintani ja tikutin menemään. Aikamoisen erilaisia töherryksiä neulojat saivatkin aikaiseksi, ja niitä löytyy tuhansittain täältä. Minun retaleeni on erittäin kesy moneen muuhun verrattuna. Koska lanka oli ohutta, pelkäsin että huivista tulee nenäliina, mutta pelko oli turha. Löysä neulos piti siitä huolen. Neulos on myös ohuena todella kevyttä, mistä tykkään, joten loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen lankavalintaan. Ja mitä siihen dramaattiseen C-väriin tulee, se on tuo tumma viininpunaisen-violetihkonkukertava aaltoilu. Siihen en ole äärettömän tyytyväinen, kontrasti muihin väreihin on niin valtava, mutta ei sitä ainakaan epädramaattiseksi voi väittää. Ei ollut kaikkein rentouttavin projekti tämä, mutta loppujen lopuksi olen iloinen, että tämäkin tuli koettua.

Malli: Stephen Westin The Doodler
Lanka: Isager Strik Spinni (100% merinovilla), värit 2s (vaaleanharmaa), 3 (keltainen) ja erikoisväri Zeitgeist handpainted by Wollsinn
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Ps. Kiitokset kauniille mannekiinille eli poikani tyttöystävälle. :)

Syksyn satoa & hurmoksenpoikasta

Uusi vuosi on koittanut, joten taitaa olla aika minunkin herätä horroksesta ja päivittää blogi lähemmäs tätä vuotta. Hyvää ja reipasta uutta vuotta vaan kaikille!

Kudoin syys-lokakuussa paidan, jota on siitä asti tullut käytettyä hyvin ahkerasti.

Malli on Ysolda Teaguen Blank Canvas, joka lähtökohtaisesti tuntui aika tylsältä neulottavalta ja tylsältä paidaltakin, mutta samalla juuri sellaiselta perusvaatteelta, jollaiselle perustylsällä tädillä on arjessaan tarvetta. Projektin siivitti liikkeelle Ysoldan (ja Stephen Westin) ensimmäinen Suomen-visiitti ja Kerän ja Titityyn järjestämä yhteisneulontakisa. Kalisteluun en tosin loppujen lopuksi virallisesti osallistunut, koska halusin käyttää lankaa, joka löytyisi omista varastoista eikä sitä sitten ollut kummankaan kaupan valikoimissa.

Tahdoin harmaan paidan, kuinkas muuten. Kun ollaan perus ja blank, ollaan sitten kunnolla. Nyssyköistäni löytyi paidallisen verran useampaakin harmaata laatua, mutta vain tällä kaikkein tylsimmällä, oikein peruslankojen isoäidillä sain aikaan tismalleen oikean tiheyden. Nappasin sitten sen, koska erityisesti kerrostiheydellä tuppaa olemaan iso merkitys näissä yhtenä kappaleena kudottavissa paidoissa, jos ei halua laskeskella miehustaosan muotoiluja uusiksi.

Lanka on DK-vahvuiseksi sangen paksua, ja neulottuna se tiivistyi tukevaksi viltiksi. Olen ostanut langan vuosia sitten Stockan hullujen päivien hullutuskorista, ja nopeasti myös selvisi, miksi lanka on päätynyt halpuutukseen: se höttööntyy ja nukkaantuu jo kutoessa. Jatkoin kuitenkin sinnillä työtä, sillä paita edistyi nopeasti ja halusin saada sen valmiiksi ennen maailmantähtien vierailua.

Ja kuten Ysoldan mallien kohdalla tuppaa käymään, niiden hillitty nerokkuus paljastuu vasta kutoessa. Malleissa ihan kaikki on mietitty loppuun asti, mitään ei hutaista helpon kautta. Ohjeet on myös kirjoitettu hyvin eikä virheitäkään taida juuri löytyä. Tässä paidassa tykkään erityisesti muotoilujen sijainnista edessä ja takana. Sijoittelu on sama kuin istuvassa paitapuserossa, ja sepä toimii tosi hyvin. Pidän myös hihamuotoiluista, joissa yhdistetään raglan ja satulaolkapää. Sekin ratkaisu istuu selvästi nätimmin kuin perusraglan. Hihat ovat suunnilleen 3/4-pituiset (minulla ehkä hieman pidemmät), ja sillekin ratkaisulle on syynsä, sillä paita toimii tosi kivasti ja käytännöllisesti paitapuseroiden kanssa. Minäkin olen tämän paidan myötä kaivanut pitkästä aikaa paitapuserot käyttöön. Tykkään valtavasti harmaasta peruspaidastani, höttöineen päivineen, ja luulenpa että samalla ohjeella tulee tehtyä jatkossa muunkin värisiä peruspaitoja.

Malli: Ysolda Teaguen Blank Canvas
Lanka: Wendy Merino Pure Ultra Soft Wool Double Knitting (100 % merino)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 mm
Ravelryssä


Hurmioitunut jälkikirjoitus

Mainitsin, että paidan tekemisen kimmoke oli Ysoldan vierailu Suomessa. Osallistuimme sisareni kanssa hänen Beyond the Raglan -kurssilleen Titityyssä, kummallakin juuri valmistunut Blank Canvas päällä. Ysoldaa vähän nauratti ja ihmetytti moinen hössötys, sillä hän hän kysyi että pukeudummeko aina samalla tavalla. Hah, Saijan paita oli sentään raidallinen! ;-) Kurssi oli joka tapauksessa aivan mahtava tietopläjäys erilaisista olkapäämuotoiluista monistenivaskoineen ja neulomis- ja laskuharjoituksineen. Ysolda oli kärsivällinen ja kiltti ope, ja emmeköhän jotakin kurssilla oppineetkin. Seuraavana päivänä matkustimme Tampereelle hypetysbileisiin, ja kylläpäs sielläkin oli hauskaa. Stephenin live-laulu Baby You're a Knitter -videon ensi-illassa jäi kyllä mieleen ikuisesti. Lisää viikon tapahtumista ja juhlista voi lukea esim. täältä. Aika pitkään kuljin pää pilvissä näiden kohtaamisten jälkeen!

Pellavaa + villaa

Hip hei ja rasti seinään! Monta monituista vuotta olen yrittänyt väkertää pellavaneuleita, ja yksi toisensa jälkeen on mennyt joko purkuun ennen valmistumistaan tai hautautunut blogikuvien ottamisen jälkeen unholaan. Mutta nyt on ihme tapahtunut. Olen saanut aikaan pellavapaidan, jota oli mukava tehdä ja jota tykkään käyttää.

Lanka on nauhamaista ja materiaali sataprosenttista pellavaa, vaikka ei melkein uskoisi. Niin kiiltävää, suorastaan viskoosimaista se on. Mutta kutomistuntuma oli miellyttävä: langasta ei irronnut säikeitä ja melkein tuntui, että lanka jousti, vaikka ei ehkä oikeasti joustanutkaan.

Paidan malli on arkinen, mutta siksi myös tosi helppo heittää päälle milloin vain. Ja kaipa reikäkujat ja pidennetty takahelma tuovat siihen pientä jujua. Mainio alkysyksyn arkineule.

 

Malli: Ankestrickin Holly

Lanka: Lang Yarns Lino (100 % pellava), 9 kerää

Puikot: Addin pyöröt 3,5 ja 3,75 mm

Ravelryssä

Pellavaneule valmistui jo syyskuussa, ja sen jälkeen olen rynnännyt villan kimppuun. TukuWoolilta tuli jokin aika sitten ensimmäinen sähköinen neulemallikokoelma TukuBook, ja siihen kuuluu mm. Kaarna-kämmekkäät. Minun sormeni ovat kuitenkin sen verran palelevaa sorttia, että päätin tehdä suosilla lapaset. Silmukkamäärät menivät minun käsialallani uusiksi, ja pikkuisen jouduin taiteilemaan siinäkin, että sain mallikerran ja kärkikavennukset edes jotenkin ojennukseen. Ja kaipa se ihan ok onnistui, vaikka kärjet eivät taida ihan peilikuvat toisilleen olla.

Lapaset ovat olleet valmistumisestaan asti lähes joka päivä kovassa käytössä, mm. koiralenkkilapasina, ja vaikka lanka on ohutta ja mallikerta herkkä, kylläpä suomenlampaan villa ja siitä tehty mainio lankaa kestää! Olen pessytkin kuraantuneet lapaset jo kerran eivätkä ne menneet miksikään. Tykkään kovasti!

Malli: Pauliina Hurmeen Kaarna lapasiksi muokattuna
Lanka: TukuWool Fingering, väri Auri (11), menekki vajaa vyyhti
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm
Ravelryssä