lauantai 9. helmikuuta 2013

Talven keveyttä



Näitä kuvia on otettu kahdessa erässä. Ensimmäiset kuvat otti poika, mutta minä näytin kuvissa lähinnä Siperian viimoisssa värjöttelevältä pululta. Naamakin rutussa. Toiset kuvat otti tytär, jolle annoin kaksi neuvoa: pidä horsontti (+ äiti) suorassa ja sano, jos joku kohta römpsöttää (neuleessa tai äidissä). Tarkoitin tietysti, että yritän sitten korjata römpsötykset, mutta pitihän se arvata, että tytär sekä tähtää mahdollisimman pöhköihin kohtiin että kääntää kamerankin tarkoituksella vinksalleen. Näin meillä, eikä kolmansia kuvia enää jaksettu ottaa. :)



Ensimmäisen Still Lightini kudoin syystalvella 2010, ja käytin sitä tosi ahkerasti. Joskus, ehkä viime talvena, huomasin, että rintamukseen on ilmaantunut reikiä, ja voi sitä surkua. En osaa sanoa, johtuvatko ne langansäikeen katkeamisesta, neuloksen kulumisesta vai ötököistä (iik), mutta ne ovat kuitenkin niin isoja että en ruvennut edes haaveilemaan korjaamisesta. Onneksi Veeran malli tuntuu yhä niin tuoreelta ja mieleiseltä, että rupesin kypsyttelemään ajatusta uudesta Still Lightista.



Ravelryssä olin törmännyt Holstin lankoihin ja niistä tehtyihin ihaniin neuleisiin, ja onnistuinpa jälleen kerran kehittämään itselleni lankapakkomielteen. Tilasin Holstilta lankakartat, mutta itse langan tilaaminen jäi siinä vaiheessa, koska kartat haisivat epäilyttävästi homeelta (olen homeherkkä, ikävä kyllä). Kun niin moni kuitenkin tuntui kutovan tyytyväisenä Holstin langoista, ja Titityykin otti paria lankalaatua valikoimiinsa, päätin antaa sille mahdollisuuden. Kun sitten sovimme viime syksynä Helenan ja Mian kanssa kässymessuretkestä Wanhan sataman messuille ja keittiönperäyrittäjien markkinoille, minulla oli selkeä missio hankkia Holstin villalankaa harmahtavan sinisenä uutta Still Lightia varten. Hah, toisin kävi. Helena ja Mia löysivät nopsasti omat lempilaatunsa ja -värinsä, ja Helena on jo kutonut oman iki-ihanan Holst-tunikansa, mutta sitä minun haaveideni väriä ei sitten ollutkaan hyllyssä tarpeeksi. Noh, sitä tilattiin ja se saapui vihdoin parin kuukauden odottelun jälkeen mamman hoiviin. Pai pai. Eikä haissut homeelta.



Mitäs sanoisin tämän talven versiosta? Lanka on ensinnäkin tosi ihanaa, vaikka siltä ei ehkä ihan ensituntumalta tuntunut, ainakaan minun löysällä käsialallani. Lanka ei jousta ja neuloksesta syntyy aika reikäistä, mutta kuten monet ovat sanoneet, pesu tekee ihmeitä. Lanka pörhistyy ja neulos pehmenee suloiseksi.



Malli on minusta ihana sellaisenaankin, mutta talvi on yhä sen verran voimissaan, että halusin tähän versioon pitkät hihat. Pääntiestä tuli myös tosi laaja, ja kun lankaa jäi muutamaa grammaa vaille kerällinen jäljelle, kudoin siitä kaulurin.

Kyllä kelpaa!



Malli: Veera Välimäen Still Light
Lanka: Holst Garn Supersoft 100% Uld, väri Denim, 254 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm
Ravelryssä


Edit: Myös Mian Holst-neule on jo valmis, se valmistui jo joulukuussa! Se löytyy täältä.


11 kommenttia:

  1. Onnistunut neule ja ihana lanka! Onnitteluni! Muistan hyvin messuretkemme, sillä sytytit minuunkin Holst-himon, eikä tämä päivitys helpota sitä yhtään. Jäin nimittäin harmittelemaan hitauttani Holst-hyllyllä ja Supersoftin tilalle ostin Coast -lankaa, joka on puuvillan ja villan sekoitetta. Coast ei pörhisty yhtä paljon (tai ollenkaan) kuin Superssoft, joten lopputulos on melkein liian harvaa, kun käsiala on löysää niinkuin minulla. Holst-neuleeni valmistui jo joulukuussa ja on nähtävissä täällä: http://www.lepopuikko.blogspot.fi/2012/12/not-so-basic-sweater.html

    VastaaPoista
  2. Kaunis tunika ja ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  3. Mia, kiitos! Olisiko ollut niin, että Supersoftin valikoima oli jo huvennut aika tehokkaasti siinä vaiheessa, kun ne hyllyjä nuuskuttelimme? Anyway, päivitin sinun kauniin Coast-neuleesi linkin postauksen loppuun. :)

    Hepsi, kiitoksia! Välitän kiitokset myös kuvaajille. :)

    VastaaPoista
  4. Ihaillaan vielä täälläkin: upea on! Ja kuten tiedämme, lanka on herkkua! Kuinka paljon sulla meni tuohon kauluriin? Pitänee tilata yksi kerä ihan vaan tuota varten tai sitten odottaa niitä WS:n messuja, jotka ovatkin jo taas lähellä :)

    VastaaPoista
  5. Ihana! Himoitsen juuri tuota lankaa ja tuota mallia, ja nyt tuntuu että "kaikki" neulovat niitä :D

    VastaaPoista
  6. Helena, tattis! Käytin kauluriin sen, mitä tunikasta jäi jäljelle eli tarkalleen 46 g. Loin noin 10 silmukkaa vähemmän kuin tunikan kaula-aukossa oli silmukoita, käytin puolta numeroa paksumpia puikkoja kuin tunikassa ja posotin menemään 2 o, 2 n niin pitkälle kuin lankaa riitti. Ja lopuksi tietysti pesin kaulurin myös.

    Niin, WS:n messut taas tulossa... Apuva. ;-)

    Minna, kiitos sinullekin! Taidan olla laumasielu. ;-) Ei vaan, Still Light on ihana tunikamalli ja kiva kutoa, ainakin minusta, vannoutuneesta tv-neulojasta (sileä neule rulettaa). Ja Holstin Supersoft on kaikkien kehujen arvoista. Ja vielä edullista ja riittoisaakin.

    VastaaPoista
  7. Jaa, no mun pitää punnita paljonko jää kun rannekkeet on valmiit ja miettiä mihin se riittää. Kiitti vinkeistä!

    VastaaPoista
  8. No niin, mulle jäi vain 17g lankaa rannekkeiden jälkeen, eli ostoksille Wanhaan Satamaan...

    VastaaPoista
  9. Ja sehän on vaan kiva juttu. :)

    VastaaPoista
  10. Höö, luulin että kävin kommentoimassa täällä eli kehumassa neuletta ja kuvia. No teen sen nyt. Aivan riemastuttavia kuvia ja tuo neulehan on ihana ja irtokauluri kuin piste iin päällä :)

    VastaaPoista
  11. Höö höö, kyllähän sinä kävitkin, mutta kommentti tuli minulle jostain syystä vain meilinä. Joku blogger-häiriö varmaan. Mutta kiitos!

    VastaaPoista