Meni muutaman päivän joulukuun puolelle ennen kuin sain väkerrettyä ovikranssin, ja täytyy sanoa, että vasta sitten alkoi tuntua siltä, että ehkä se joulu sieltä pikku hiljaa.
Minulla oli suunnitelmia Strömsön tai Sweet Paulin kranssi-ideoiden soveltamisesta tai risteyttämisestä, mutta ei lähtenyt onnistumaan kuin siellä kuuluisassa strömsössä tai edes sweetpaulilassa. Epätoivoissani katselin jo kauppojen valmiskransseja, mutta eipä niistäkään löytynyt mieleistä. Sitten kaivoin esille joulukoristelootan (yhden niistä), ja siitä se ajatus sitten lähti. Piparimuotti on toiminut alun perin piparimuottina, sitten kukkaistutuksen koristeena ja nyt se löysi tiensä kranssin keskelle vanhoine nauhoine päivineen. Kranssinpohjan meinasin jo heittää roskiin, koska Nallukka oli ehtinyt sitä kurmoottaa, mutta katkoin pahimmat harsut ja loput pujottelin takaisin kranssiin, ja tällainen siitä sitten tuli. Jostain syystä tykkään kovasti ajatuksesta, että kaikki osaset ovat enemmän tai vähemmän nukkavieruja raatoja oman kodin kätköistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti