Innostuin himmeleistä jo joskus opiskeluaikoina. Hankin olkia ja pitkän neulan, ja jokunen ohjekin minulla oli lehdistä repäistynä, mutta ikinä en päässyt aikomuksesta eteenpäin. Viime vuonna oli himmelitaitaja Eija Koskella oma osasto Tampereen kässämessuilla, ja silloin tapahtui toinen herätys. Katselin kauniita himmeleitä silmät ymmyrkäisinä ja sydän pamppaillen. Eijalta oli juuri ilmestynyt myös himmelikirja, ja se oli pakko ostaa omaksi. Ja kynnystä madaltaakseni ostin myös Eijan suunnitteleman Pohjalaasen himmelin tekemispaketin, jossa oli valmiiksi pätkityt oljet, ohje ja neula. Mutta ei, en vieläkään uskaltanut yrittää. Mutta kun paikallisessa Kauppa ja Galleria Tallissa mainostettiin tänä syksynä Eijan himmeli-iltaa, tartuin viivana tilaisuuteen, ja sen illan aikana syntyi ihkaensimmäinen himmelini, se pohjalaanen himmeli. Ja voi että oli hauskaa eikä ollenkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Taituri en tietenkään ole, mutta innostuin niin, että hommaan tuli suorastaan himo!
Kuinkas muuten sattuikaan, että viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli pieni juttu Eijasta. Nettisivuilta löytyy myös video, jossa Eija opastaa himmelinteon alkuun.
Lisää himmeli- ja muuta olkiasiaa löytyy myös Pirjo Väisäsen alkusyksynä ilmestyneestä kirjasta Olkityöt. Sekin on todella kaunis, ja mukavasti erilainen kuin Eijan kirja.
Oih! Tuo pohjalainen himmeli on todella kaunis! Mies ehdotti, että "askartele näistä tuikkukynttilöiden alumiinikupeista jotain, tee niistä himmeli" :-D.
VastaaPoistaHahhah tuikkukuppihimmelille. Kovasti miehesi sun näpräystaitoihin uskoo ja luottaa. :)
VastaaPoista