lauantai 21. helmikuuta 2015

Lämpöä maailmassa tarvitaan

 

Tytär toivoi paksua, pehmeää, korkeakauluksista ja isoa villapaitaa. Mallivaihtoehtoja oli monta, mutta lopulta päädyin tekemään omasta päästä. Värit ovat tyttären valitsemat.



Malli on jälleen kerran saumaton raglan kauluksesta helmaan, mutta tällä kertaa muotoilin pääntien pyöreäksi lyhennetyillä kerroksilla ja myös takahelmaa pidensin hieman samalla konstilla. Ja hiphei, tälläkin kertaa lyhennetyt kerrokset onnistuivat nätisti, ja jopa ne lopuksi "väärästä" suunnasta kursittavat kanjonit katosivat näkymättömiin. Nyt myös tajusin, mitä teen, joten enköhän nyt osaa ratkaista ongelman jatkossakin. Ihanaa!


Kun kerran kaivattiin ekstralämmitystä, kudoin hihojen resorit ylipitkiksi kämmekkäiksi ja tein myös peukaloille aukot. Siitä oli iloa kuvia otettaessa, sillä sää oli todella kylmä. Mittari näytti muutamaa plusastetta, mutta navakka itätuuli viilensi tuntuman hyytäväksi. Untuvatakki paksun paidan päällä ei todellakaan tuntunut liioittelulta. Kävellessämme vedin välillä jopa hupun päähän mössykän päälle.


Kuten kuvista varmasti tajuaa, kudoin suurimman osan paidasta kaksinkertaisella langalla. Tummanharmaa on villan ja alpakan sekoitusta ja mohairmaisessa syklaaminpunaisessakin (tai pinkissä, kuten tytär sanoisi) on sekä villaa että alpakkaa ja vahvikkeena keinokuitua. Neulos on paksuudestaan huolimatta sangen ilmavaa ja laskeutuvaa, ja suloisen pehmoista. Jos tytär ei olisi paitaa huolinut, olisinpa ilomielin ottanut sen omaan käyttöön.

Huomaa alaston merenneito vasemmassa yläkulmassa. Onkohan kukaan koskaan tehnyt raukalle villapaitaa tai edes kaulahuivia? 

Malli: Oma sovellus
Langat: Adriafil Lana Naturale Inca (50 % alpakkaa, 50 % villaa), noin yhdeksän kerää tummanharmaata; Lang Alpaca Superlight (54 % alpakkaa, 24 % polyamidia, 22 % villaa), noin neljä kerää pinkkiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 5 ja 6 mm
Ravelryssä

***


Kuvat otettiin Kööpenhamissa juuri sinä surullisena viikonloppuna, jona radikalisoitunut mies iski aseen kanssa sananvapauskokoukseen ja juutalaisen synagoogan tilaisuuteen. Lauantaina kävelimme koko päivän synagoogan tuntumassa ja läheltä piti, ettemme menneet illalla syömään juuri sille alueelle, jossa epäilty majaili. Sunnuntaina kaupungilla oli vaisu tunnelma, poliiseja näkyi kaikkialla ja kaupungin yläpuolella pörräsi helikoptereita. Matkalla lentokentälle taksikuski kertoi koskettavasti surullisista mietteistään. Hän oli Kosovon albaani ja muslimi, joka oli tullut Tanskaan turvapaikanhakijana yli 20 vuotta sitten. Hän sanoi, että pilakuvat ovat loukanneet myös häntä, mutta että henkilökohtaisen loukkaantumisen siirtäminen teoiksi, kostoksi, ei kuulu islamiin.


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Talvimekko!


Syksyllä sain vision ja päähänpinttymän: tahtoo ison ja paksun neulemekon. Kuin jättimäisen villapaidan, joka onkin mekko! Ajatusta siivittivät Toastin ja Cabbages & Rosesin jumpperimekot, ja hepo meinasi karata jopa nettishoppailun puolelle, mutta eipäs sentään.


Visiossani mekko oli tehty rouheapilkkuisesta tweedlangasta, ja aikamoisen tovin vietin selaillen eri firmojen lankavaihtoehtoja ja sitä, mistä saisi mitäkin ja mihin hintaan. Jonkun testikeränkin ostin, kun kohdalle sattui. Mutta kun en löytänyt mieleistä yhdistelmää spekseistä a) saatavissa lähiseudun kivijalkakaupasta (hypistely ja värivertailu), b) 100-prosenttista villaa (näitä on yllättävän vähän isojen firmojen valikoimissa) ja c) kohtuullinen hinta, päädyin hieman pitkin hampain Dropsin Nepaliin, jossa täyttyivät kaikki muut ehdot paitsi se muka ehdoton eli tweedin rouheus. Just. Mutta koska Nepal oli hyvässä tarjouksessa, tuntui miellyttävältä ja olin jo pitkään halunnut kokeilla, millaista neuletta siitä syntyy, hankin sitä ja annoin palaa. Tolkutin myös itselleni, että koska jättimekon onnistumisesta ei ole mitään takeita, on ihan hyvä tehdä eka versio edullisesta langasta.


Halusin tehdä mekon yhtenä kappaleena pääntiestä alaspäin. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja kuin raglania, mutta siihen päädyin ihan silkan helppouden takia. Pääntiestä piti tulla pyöreä eikä missään tapauksessa venepääntie - juu, ei ihan onnistunut. Tajusin asian kuitenkin vasta niin myöhään että en jaksanut lähteä purkamaan. Siirretään sekin korjauslistalle seuraavaa versiota varten.


Niskaosaa muotoilin lyhennetyillä kerroksilla, jotta sain takahelman hieman etuosaa pidemmäksi. On ihan pakko hehkuttaa, että lyhennetyt kerrokset onnistuivat tällä kertaa ihan älyttömän hyvin. Jopa se viimeinen ärsyttävä väärästä suunnasta kudottava inhotus istahti kiltisti paikalleen. Kiskaisin joustamattoman langankierron ilmeisesti eri kohdasta kuin aikaisemmin ja se sai sen joustamaan nätisti. Olispa kiva tietää, mitä tein. :D


Taskut halusin mekkoon myös ihan välttämättä. Nappien valitseminen oli kuitenkin vaikeaa ja vieläkin vähän epäröin. Luonnonväriset puiset ovat hollilla odottamassa, mutta en ainakaan ihan heti vaihda.



Neuloksen tiheys on 16 s/10 cm ja neule painaa noin 750 g. Aika raskasta kamaa mekko siis on, mutta samalla se on tosi lämmin ja pehmoinen. Kuvatulva kertokoon, kuinka paljon jättimekostani tykkään! Saattaapa se tweedversiokin vielä syntyä.




Malli: omasta päästä
Lanka: Dropsin Nepal (65 % villaa, 35 % alpakkaa), 75 m/50 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 ja 4,5 mm

perjantai 26. joulukuuta 2014

Lisää huiveja


Poikani on yhtäkkiä kasvanut niin isoksi, että siitä on tullut teekkari ja se on muuttannut tyttöystävänsä kanssa opiskelijakämppään. Apuva! Onneksi se sentään pyytää äidiltä neuleita. Tällä kertaa oli vuorossa uusi kaulaliina, sillä ikävä äiti oli heittänyt vanhan ja jo reikäiseksi kuluneen roskikseen. Kuvat otettiin juuri ennen lumitalven tuloa. Vain kylmä tuuli ja jäätyneet lätäköt enteilivät talvea.


Malli on Liuske Veeran Huivileikki-kirjasta. Tutkailin monia malleja, mutta päädyin pojan hyväksynnän jälkeen tähän, koska kirjan kuvissa kaposelta kolmiohuivilta näyttävää huivia on kivempi kutoa kuin kapoista mutta kaamean pitkää kaulaliinaa. Yritin aluksi kyllä yhtä tosi tyylikästä kaulaliinamalliakin, mutta jo alkumetreillä rupesi tuskastuttamaan hidas tikuttaminen edestakaisin kaikkine mallikerta- ja suuntavaihteluineen. Tai itse asiassa purin tekeleen atomeiksi ennen kuin edes pääsin siihen ensimmäiseen suunnanvaihdoskohtaan.


Ihan tuskitta ei tämäkään syntynyt, sillä ohjeessa on muutama virhe, mutta Veeralta sain onneksi nopeasti vahvistuksen epäilyilleni. Korjaukset löytyvät täältä.


Käytin paksumpia lankoja kuin ohjeessa, joten huivista tuli iso. Pelkäsin, että huivi on liian iso jopa 187-senttiselle pojalleni, mutta ei. Hänpä tykkää siitä, että huiviin voi kietoutua kunnolla. Pientä asettelua se toki vaatii. Äiti olisi tietysti voinut vähän säätää lopputulosta edes kuvaa varten, heh, mutta tärkeintä on, että huivi on pojalle mieleinen. Ja on se mieleinen tyttöystävällekin, sillä hän on tilannut itselleen oman kappaleen. Kiva!


Malli: Veera Välimäen Liuske Huivileikki-kirjasta
Langat: Harmaa: Dansk Pelsuld 5,5/2 (100 % gotlanninturkislammasta), 2 vyyhteä; valkoinen: Woolgreyn Alku (100 % kainuunharmasta), 1 vyyhti
Puikot: Addin pyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

tiistai 16. joulukuuta 2014

Pikkuruinen

 

Tämän huivin piti mennä synttärilahjaksi ystävälle, mutta en ehtinyt tikuttaa sitä määräpäivään mennessä. Ja koska juhla oli sen verran tärkeä, että en kehdannut antaa keskeneräistä, sain huivin myöhemmin ikään kuin itse lahjaksi.



Huivia oli tosi mukava kutoa. Ohje oli todella selkeä - Ysolda Teaguen taattua laatua - ja reunan pintaneule rakentui virkistävän jänskällä tavalla. Olisi jäänyt minulta moinen keksimättä. Huivin pieni koko kuitenkin hieman yllätti. Tai yllätti ja yllätti. Yllätti samaan tapaan kuin talvi yllättää autoilijat, sillä kyllähän ohjeessa annetaan huivin mitat, ja langan vahvuus oli hyvin lähellä ohjeessa annettua... Eli minä en vaan hahmottanut tai edes ajatellut asiaa tosissani. Mutta ei se mitään. Tämä on kiva pieni huivi pienten huivien tilanteisiin.



Malli: Ysolda Teaguen Marin
Lanka: Hedgehog Fibres Sock Yarn (90 % superwash merino, 10 % nylon), väri Pilgrim, noin 350 m
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm (tai sinne päin)
Ravelryssä

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulu on täällä!




Minä tykkään nauttia joulun iloista jo hyvissä ajoin ennen ihan oikeaa joulua. Muuten joulu vilahtaa ohi. Siksi tykkään niin kovasti joulukalentereistakin. Tänä vuonna ei Mustikasta kuitenkaan löydy omaa joulukalenteria, sillä aion seurata täysin rinnoin ainakin Missä neuloimme kerran -blogin
jämälankavillasukkajoulukalenteria ja Veeran Knit You -kalenteria. Jei!

Muita hauskoja kalenterilöytöjä:

24 askelta jouluun, mistä löytyy herkkuja ja puuhia. WSOY:ltä ilmestyi myös viime vuonna kirja 24 askelta jouluun, jonka toinen tekijä on mukana tässäkin. Mutta kukahan minulle tekisi teekalenterin? Taidan kyllä ihan itse toteuttaa sitä joka päivä ilman kalenteriyllätystäkin. Pitääkin haastaa itse itsensä maistelemaan joulukuussa kaikkia teelaatuja, joita olen kaappiin haalinut.

Touhukalenteri patistaa arkiliikuntaan. Reipas idea. :)

Ylen Porokuiskaajan arvoitus. Joo, lapsillehan se on tarkoitettu, mutta taitaa olla pakko minunkin seurata, koska siinä on hyviä näyttelijöitä, kivoja neuleita (mm. Väinö-joulunrakentajan neuletakki!) ja tosi söpö koiruus. Taitaa olla shiba inu?

perjantai 28. marraskuuta 2014

Pitkitettyä sijaistoimintaa



Tämä on taas näitä. Langasta piti tulla yhtä, sitten toista, mutta tulikin jotain kolmatta. Tai neljättä.


Ostin langan kesäkuumalla, ja mielessä oli hihaton kesäpaita matkaneuleeksi kuumiin olosuhteisiin. Ensin yritin omasta päästä, sitten ohjeesta, mutta hyvin pian selvisi, että reilusta metrimäärästään huolimatta lankaa ei kannata kutoa tiheäksi neulokseksi, koska tuloksena on peltiä. Sitten yritin nättiä neuletakkia, mutta ei sekään pelittänyt, koska kerrostiheys oli pielessä. Niinpä valitsin huivimallin, jonka piti taata lomaneulontarauha. Mutta ei sekään ihan rennosti sujunut, koska bongasin ohjeesta virheitä tai ainakin epäloogisuuksia... Puuh.



Neule lähti silti etenemään nopeasti, mutta valmistumista hidastivat välityön välityöt tai ne varsinaiset, miten vaan. Mutta maaliin päästiin lopulta. Ja huivista tuli iso ja pehmeä ja simppeli, kuten nimi lupaa. Mukava lämmike etelän pitkiin syksyihin.


Ohje: Maanelin Simple Lines
Lanka: Isager Strik Merilin, 4 kerää
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 mm
Ravelryssä