sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Koiran hampaista pelastettua




Valmistuihan paita vihdoin kommellusten jälkeen! Veera latasi elokuussa Ravelryyn kuvia uudesta, kivasta paidastaan, ja minä ryntäsin heti kommentoimaan, että onpas kiva ja että ollut koko kesän mielessä kutoa samantyylinen neule, mutta aikomukseksi on jäänyt. Samantien Veera kysyi, haluaisinko koeneuloa paidan ja tottakai halusin. Uusi, kiinnostava projekti tuli sopivaan saumaan, kun olin ihan turhautunut kesän kutomisprojektien takia. Koko kesän kudoin sen, minkä koiravauvan hoitamiselta ehdin ja jaksoin, mutta mitään esittelykelpoista en saanut aikaiseksi. Yhdestä omasta päästä kudotusta paidasta tuli tyhmä ja se jäi odottamaan purkamista. Sitten aloitin neuletakin ohjeen mukaan, mutta sekin jymähti, kun olin posottaessani unohtanut tehdä napinläven 4 cm aikaisemmin, ja taas olisi pitänyt purkaa. Purkuintoa ei vaan löytynyt, ei sitten millään.


Aloitin siis toiveikkaana uuden projektin. Hitaasti työ toki eteni, koska kovin monta hetkeä en päivässä ehtinyt kutoa, mutta eteni kuitenkin. Kun olin omien sähläysteni takia kutomassa toistamiseen selän lyhennettyjen kerrosten osuutta, tapahtui se, mitä ei ainakaan pitänyt tapahtua. Olimme syömässä keittiössä ja Nalle-pentu oli siirretty eteiseen koiraportin taakse miettimään tekosiaan (pöydältä olisi ollut niin kiva nappailla ruokaa). Hetken se puuhaili eteisessä, mutta lähti pian olohuoneeseen. Oli sellainen aika, että odotin sen käyvän pian päiväunille. Hetken luulinkin ruusunpunaisesti, että Nalle tosiaan onkin käynyt kiltisti nukkumaan ja että kylläpäs se onkin ihanan hiljaa... Tai kamalan hiljaa, ajattelin seuraavaksi, ja menin olkkariin tutkimaan tilannetta. Nalle on kahdella tassulla seistessään todella ulottuvainen koira, ja iik, villahulluna se oli onnistunut nappaamaan olohuoneen ruokapöydän keskeltä sekä tämän neuleen tekeleen että purkamista odottavan tekeleen, ja natusti tyytyväisenä yhteen kietoutunutta lankamyttyä. Voi itku!



No nyt tuo hetki on enää muisto vain, ja neule on vihdoin valmis. Tykkään kovasti mallista, ja naisellinen pääntie tuo siihen mukavaa ekstraa verrattuna omaan A-linjaisen neuleen ideaani. Koska talvi on tulossa, tein neuleeseen pidemmät hihat kuin ohjeessa. Myös helma on hieman pidempi, jotta paita tuntuisi aavistuksen tunikamaisemmalta. Merinovillainen neulos myös laskeutuu mielestäni kauniisti ja tuntuu ihanan pehmeältä. Tämä on mahtava paita talven odotukseen. Kiitos, Veera, että sain koeneuloa tämän!



Malli: Veera Välimäen Flare, koko S
Lanka: Madelinetoshin Tosh Merino Light, väri composition book-grey, n. 3,5 vyyhtiä
Puikot: 2,75 ja 3,0 mm
Ravelryssä

Ps. Jos joku sattuu ihmettelemään monivärisestä tukkaani, kerronpa vaan, että true colors are coming through. Alkuperäinen värini on tummanruskea, mutta päähäni alkoi ilmaantua harmaita hiuksia todella nuorena. Kolmekymppisenä harmaata oli jo sen verran paljon, että kun entinen työkaveri sanoi, että oletpa harmaantunut kauniisti, ajattelin että en todellakaan halua vielä olla kauniisti harmaantunut ja rupesin värjäyttämään tukkaani. Nyt olen kuitenkin allergisoitunut yhdelle värien perusaineelle niin pahasti, että värjäämnen oli pakko lopettaa. Tämä poiskasvatusvaihe ottaa aika koville ja pohdin, josko leikkauttaisin hiukseni ihan lyhyiksi. Ei yhtään huvittaisi, mutta katsotaan, kuinka käy.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Pitihän se arvata




Sehän onkin islanninvillakoira! Tässä kohtaa nauratti, mutta silloin ei naurattanut, kun pikku hampaiden käsittelyssä oli Tärkeä Neuletyö ja yli 300 metriä lankaa. Sotku on sentään jo selvitetty ja sitä myötä elää pieni toivo, että blogiin saadaan vielä joskus neulesisältöä. Tai ylipäätään jotain sisältöä.



Ai niin, koiraherran ikä lähentelee nyt viittä kuukautta. Nimeksi annettiin  Nalle.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ärrrrs!


Nyt se on vasta 7-viikkoinen ja kasvaa vielä reilun viikon kasvattajan luona emänsä hoivassa, mutta sitten se muuttaa meille. Se on islanninlammaskoira ja aikamoinen susi koiranpennuksi. :)

Iloista juhannusta!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kesänkevyttä


Brooklyn Tweedin Wool People 5 -mallisto ilmestyi jokunen aika sitten, ja kun olin juuri sillä hetkellä ristiriitaisissa tunnelmissa seuraavan neuleprojektin suhteen, päätin selvittää pääni kutomalla "jotain ihan muuta". Langan kaivoin kaapin uumenista (matkamuistolankaa Italiasta muutaman vuoden takaa) ja niiden kaverina käytin paksuhkoja puikkoja, jotta lanka varmasti riittäisi. Muuten louskuttelin ohjeen mukaan, mutta pitsiosuuksien alapuolelle tarkoitetut luuppihässäkät jätin tekemättä: tälle perinnöllisyystieteilijälle tuli liian elävästi mieleen monikertaisesti kiertyneet kromatiiniloopit. No se siitä.

Kukas se siinä...
Hus, linssilude.

Lanka riitti hyvin ja huivista tuli iso, kevyt ja pehmoinen, mutta nyt on taas edessä se sama dilemma, mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina on omaa sovellusta tai valmiin ohjeen säätämistä, kun vaan saisin päätettyä tai rohjettua tai jotain. Ei voi olla näin vaikeaa.


Malli: Hiroko Fukatsun Frida
Lanka: Aufburg Alpaca Fina (100-prosenttinen vauva-alpakka), noin 2,7 kerää
Puikot: Addin pitsipyöröt 4,0 mm


tiistai 14. toukokuuta 2013

Neuleviisut

Euroviisut ovat tälle tätöselle pitkän ja hartaan kutomissession juhlaa, ja kiitän kauniisti myös huumorimomentista, sekä tahallisesta että tahattomasta. Islantikaan ei petä tänä vuonna: löytyy villapaita-animaatiota, mössykkää ja sadetakinkin alta pilkistävää ruskeaa neuletta. Ainoa asia, joka tarkka tarkkasta vähän häiritsee - jos asiaa jaksaa miettiä - on että piirrosukkelin paidan kirjoneule on rinnan kohdalla eikä kaarrokkeessa. Mikäs islantilaispaita se sellainen on? No tämän enempää en mieti, vaan antaudun kevään höpsöviikon tunnelmiin.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Realistin vappuneule


Tämä olis niinku kevätneule, vaikka Tuijan harmaa senkun tummenee talvesta ja hihatkin ovat pitkät (toisin kuin ohjeessa). Väri tosin sopii yksiin paljaan, keväisen luonnon kanssa ja hihan pituus lämpötilojen kanssa, joten olkoon neule realistin vappuneule. Kyllä se sentään liehuu tuulessa.




Lanka eli Quince & Co:n Finch kuului taas pakko kokeilla -hurahduskategoriaan. Hypistelin viime kesän Lontoon-reissulla Loopissa Quince & Co:n lankoja, mutta jätin ostamatta, koska hyllystä löytyi vain itselleni vieraita pastellisia sävyjä. Kaupassa roikkui kuitenkin kauniista siniharmaasta sävystä neulottu Whisper-takki, ja se jäi mieleen niin, että otin jälkikäteen selvää, mistä lankalaadusta ja värisävystä takki oli tehty, ja tilasin sitä syksyllä heti, kun sitä oli taas tarjolla. Tämän uuden värierän sävy on erilainen kuin kaupassa näkemäni, mutta ei haittaa.


Vyyhdillä Finch-lanka näytti tiukkakierteiseltä ja tuntui pehmeältä, ja  kutoessa se tuntui juuri sopivan joustavalta. Langassa on vyötteen mukaan merino-, rambouillet- ja columbia-lampaan villaa, ja neulos on pehmeää ja ilmavaa. En osaa vielä sanoa, miten se kestää käyttöä, mutta juuri nyt olen tosi tyytyväinen sekä lankaan että takkiin.




Malli: Heidi Kirrmaier Vitamin D
Lanka: Quince & Co. Finch, 100-prosenttista amerikkalaista villaa, 6 vyyhteä
Puikot: Addin pitsipyöröt 3,25 mm ja Addin alumiinipyöröt 3,00 mm
Ravelryssä

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kuoromatkalla Venetsiassa


Kyllä kuorossa on mukavaa, kun saa laulaa ja pääsee joskus matkallekin. Olin viime viikolla kuoron kanssa Venetsiassa. Konsertoimme valtavan suuressa ja jäätävän kylmässä Basilica dei Frarissa ja lähes yhtä isossa ja kylmässä Santi Geremia e Lucia -kirkossa. Lauloimme myös Pyhän Markuksen kirkon jumalanpalveluksessa - se lienee ollut aika harvinainen tilaisuus suomalaiselle kuorolle. Nukuin koko matkan todella huonosti milloin mistäkin syystä, ja naamassani oli sen verran pussukoita (ruotsinkielisen huonekaverini sanoin), että kuorokaverit kävivät kyselemässä, onko kaikki hyvin, mutta kyllä kaikki oli unenpuutetta lukuun ottamatta oikein hyvin. Laulaminen oli mukavaa, seura hilpeää ja Venetsia ja Italia - sitä aitoa itseään.









Laulamisen lomassa ehdin myös piipahtaa Lellabella-lankakaupassa, jonka löysin jo edellisellä Venetsian-vierailulla; kauppaa pitävät tosi viehättävät ja ystävälliset äiti ja tytär. Siellä myydään italialaisia lankamerkkejä, ja nappasin tuliaisiksi kaksi vyyhteä ohuen ohutta huivikashmiria. Ihan epätyypillistä materiaalia minulle, mutta en voinut vastustaa kiusausta, niin pehmeää se oli. Yhdellä vaporettomatkalla bongasin myös japanilaisilta vaikuttaneet tytöt neulekuvauspuuhissa: toppatakkityttö kuvasi pitkään neulemekkoon sonnustautunutta tyttöä.

Minä se en saa tarpeekseni Italiasta.