Kevyttä löysäilyä

Kävimme maaliskuun alussa Mian kanssa Wanhan sataman kässymessuilla, ja minulla oli missio: aioin ostaa jotain Isagerin lankaa ja sitten kutoa... jotain. Selvä kuin vesi.

Juutuin heti kierroksen alussa Kerän Isager-pöydän äärelle. Kaikki lankalaadut ja värit näyttivät ihanilta, ja hypistelin ja silittelin, vertailin ja pähkäilin, ja yritin antaa vision tulla, mutta eihän se käskemällä ja kiihkeässä mielentilassa tule. Mia ehti sillä aikaa kiertää TitiTyyt ja muut, mutta ihailtavan kärsivällisesti hän suhtautui päättämättömään retkikumppaniinsa.

Hikisen pohtimisen jälkeen päätin pilkkoa ongelman palasiin ja toteuttaa kauppapöydän ääressä vain ensimmäisen pähkäilykohdan. Annoin käsieni valita laadun ja värit, joita ne eniten hipelöitsivät. Pää yritti pitää huolen, että ostettava määrä riittäisi paitaan, jos toinen pähkäilynaihe sattuisi siihen suuntaan viemään. Ja sinnehän se vei. Juttelimme Mian kanssa messuilun lomassa erilaisten lankojen yhdistämisestä; Mian kokeiluja voi katsella täältä. Minä testasin heti messuiltana pienen tilkun verran, miltä juuri hankitut Spinni-langat näyttäisivät ja tuntuisivat yksinkertaisella ja kaksinkerttaisella langalla neulottuina, ja voisiko yksinkertaista ja kaksinkertaista neulosta yhdistää luontevasti samaan neuleeseen. Siitä syntyi ajatus raidallisesta ja reilun kokoisesta, mutta kevyestä ja ilmavasta paidasta.

Lähdin kutomaan paitaa yksinkertaisella harmaalla langalla kauluksesta alaspäin ja jo heti sangen leveänä, jotta laatikkomainen muoto jatkuisi siitä luontevasti ilman ylimääräistä säätämistä. Sitten rupesin tekemään raitoja harmaalla ja keltaisella kaksinkertaisena ja kummallakin värillä yksinkertaisena. Raitojen ohessa tein raglanlisäyksiä niin kauan, että varmasti syntyisi väljä paita. Helman kudoin aluksi ainaoikeinneuloksella niin, että takaosa oli pidempi kuin etuosa, mutta siitä syntyi höttöinen hännys. Pyrstö. Sen purin äkkiä pois, ja sen jälkeen jatkoin helmaa parilla lisäraidalla, nurjalla reunataitoskohdalla ja nurjalle puolelle jäävällä taitosliepeellä, jotta reuna olisi siisti eikä kiertyisi.

Matkan varrella oli myös jos jonkinlaista epäilystä - keskeneräinen neule sinne tänne sojottavine puikonpäineen kun ei asetu päälle kovin nätisti. Keltainen lankakin loppui kesken eikä sitä löytynyt enää Kerästä. Eikä TitiTyystä. Tähystelin sitten Tanskan suuntaan, ja Kööpenhaminan Sommerfuglen-kaupasta löytyi onneksi juuri oikeaa värierää. Huh helpotus. Mutta kyllä vaan maailma on muuttunut sitten entisaikojen, kun lähes koko maailma on avoinna lankahullun helposti tiedustella ja klikkailla.

Yllättäen paidasta syntyi eri vaiheiden jälkeen juuri sellainen kuin toivoinkin: väljä, mutta kevyt ja ilmava löysäilypaita kevättä varten. Tykkään!

Langat: Isager Spinni Tweed, vaaleanharmaa (nro 2S), noin 168 g + Isager Spinni, sinapinkeltainen (nro 3), noin 136 g.
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0, 3,25 ja 3,5 mm
Malli: omasta päästä
Ravelryssä

Melekomoinen hurtuuki!

Minäkin liityin Mesa-huumaan. Peruslangaksi valitsin vaaleaa kainuunharmasta ja mahdollisiksi raitalangoiksi ison kasan eri laatuisia puna-, oranssi-, ruskea- ja keltasävyisiä nöttösiä. Niistä sitten valikoin matkan varrella mieleiset itse neuleeseen, lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta.

Aika monta kertaa jouduin purkamaan ja tekemään uudelleen: välillä värivalinta ei näyttänytkään kivalta ja joskus lanka oli laadultaan liian haperoa (angora) tai suorastaan sekundaa, kun aivan iskemättömän kerän säikeet olivat katkeilleet muutaman metrin välein. Tosi kivaa.

Myös helmaa jouduin nysväämään sekä väriasioiden että lyhennettyjen kerrosten takia. Yritin päästä helpolla, ja kokeilin pariin kertaan sellaista, että vain käännän työn ilman kietomisia tai mitään. Reikiähän siitä syntyy, mutta syntyköön, ajattelin. Yhden puolen reiät olivatkin ihan nättejä, mutta toisella puolella lörpsötti löysää lankaa. Kokeilin myös saksalaisia lyhennettyjä ja varjotekniikkaa, mutta eivät toimineet nekään. Varjotekniikkaa kokeillessani tajusin ja Hepsi asian vielä vahvisti, että tekniikka ei edes voi toimia ainaoikeinneuleessa. Huoh. Kokeilujen jälkeen tuhlaajatyttö palasi perusasioiden äärelle ja aloitti vielä kerran uudelleen vanhalla kunnon kiedo ja käännä -tekniikalla. Ja ihme tapahtui, siitä versiosta syntyi sellainen, jonka kanssa pystyn elämään. Halleluuja.

Kuten kuvista näkyy, kauluksen tein ainaoikeinneuleella. Syy oli yksinkertaisesti se, että arvelin tykkääväni siitä enemmän kuin alkuperäisestä sileästä löpsykästä, ja näin on. Helman kudoin myös pikkuisen pidemmäksi kuin ihan ohjeen mukaan tehtynä olisi syntynyt.

Hihat lienevät huolenaihe tässä mallissa, ja aika moni on asettanut ne keskenään suunnilleen samalle korkeudelle (yksi kaunis toteutus löytyy täältä). Minä halusin kuitenkin kokeilla, miten epäsymmetrinen paita toimii käytössä, ja eihän se hassummalta tunnukaan. Jos käsiä kovin nostelee ja heiluttelee, paidan helma toki nousee, mutta enimmäkseen tuntuu ihan mukavalta. Salaisuus lienee, että hihat ovat melko pitkät ja että alhaaltakin alkavasta hihasta tehdään täyspitkä, jotta kainalo-osan voi nostaa ylemmäs takkia pukiessaan.

Tyytyväinen olen uuteen hurtuukiini*. Eikä ole harmaa!

Malli: Stephen Westin Enchanted Mesa

Langat: Kauluksen, helman ja toisen hihan vaalea lanka Kehräämö Christinan 2-säikeinen Harmaslanka, muut tiedot löytyvät Ravelrystä

Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 4,0 mm

Ravelryssä

*Kiitokset Hurtuuki-sanamuistutuksesta menevät yhdelle Facebookin Neulonta-ryhmän ihmiselle, joka käytti sitä omasta Mesa-versiostaan. Sana kuuluu myös isäni kieleen ja sitä kautta omaan passiiviseen sanavarastooni.

Arvonta suoritettu!

Ensin pistetään Vintageneuleiden arvonta pystyyn. Sitten printataan, leikataan ja taitellaan. Lopuksi kutsutaan abipoika onnettareksi.

Voittaja on numero...

eli TiinaV! Onnittelut!

Tiinan kommentti kuului: "Mukana. Tänään just selailin kirjaa kaupassa."

Tiina, toivottavasti kirjasta löytyy mieleistä neulottavaa!

Kirjoneuletta kaksin käsin

Jo pariin kertaan ole lupaillut kirjoneuleasiaa, ja tässä sitä vihdoin tulee. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, kaivelin Fair Isle -tekniikan saloja Vintageneuleiden käännöstyön yhteydessä, koska alkuteoksen lyhyt selitys tuntui epäselvältä eikä kuviakaan ollut tarjolla. Kirjassa aihetta käsitellään vain siitä näkökulmasta, kuinka lankoja voi kuljettaa työn takana neulomalla ne työhön (engl. weaving in), mutta aihetta penkoessasi opin muutakin. Lienevätköhän nämä tekniikat ennestään tuttuja kaikille muille paitsi minulle? Jos ei, tässä muutama video, joissa näytän oman sovellukseni Fair Isle -tekniikasta. 

Kirjoneuletta kaksikätisesti

Tässä tekniikassa pohjavärilanka tulee työhön vasemmalta ja värilanka oikealta. Videossa heti ensimmäinen silmukka neulotaan värilangalla.

1. Työnnä oikean puikon kärki silmukan läpi ja jätä hetkeksi siihen.
2. Kuljeta värilanka oikealla kädellä takakautta oikean puikon kärjen alta.
3. Vedä värilanka oikean puikon avulla silmukan läpi.
4. Neulo pohjavärilanka tavalliseen, mannermaiseen tapaan.
5. Jos värilangalla neulottu silmukka on  jäänyt hieman löysäksi (kuten minulla tuppaa jäämään), kiristä se pienellä nykäisyllä ennen seuraavan värilangalla neulottavan silmukan neulomista.

Värilangan neulominen työhön

Kun tein Stasis-paitaa, neuloin värilangan työhön aina, kun langanjuoksusta olisi tullut viiden silmukan levyinen. Neuloin värilangan työhön kolmannen silmukan kohdalla, kuten arvata saattaa. Videolla neulon ensimmäisen silmukan värilangalla anglosaksiseen tyyliin, mutta sen jälkeen on viiden silmukan pohjaväriosuus, jonka aikana neulon värilangan työhön.

1. Työnnä oikean puikon kärki silmukan läpi ja jätä hetkeksi siihen.
2. Kuljeta värilanka oikealla kädellä takakautta oikean puikon kärjen alta.
3. Koukkaa vasemmalta tuleva pohjavärilanka oikean käden puikon kärjelle tavalliseen, mannermaiseen tapaan.
4. Vie värilanka oikean käden avulla puikon kärjen alta takaisin puikon taakse.
5. Vedä pohjavärilanka silmukan läpi.
6. Jos työhön neulottu värilanka on  jäänyt hieman löysäksi ja näkyy työn etupuolella (kuten minulla tuppaa tapahtumaan), kiristä se pienellä nykäisyllä yhden tai parin silmukan neulomisen jälkeen.

Langanpäiden päätteleminen neulomalla

Olen tekemässä parhaillaan Stephen Westin Enchanted Mesa -paitaa, ja siinähän riittää värejä ja langanvaihtokohtia (ja pähkäilyä ja purkamista, mutta se on ihan toinen juttu). Päätin kokeilla, miten edellistä langankuljetustapaa voisi soveltaa lankojen päättelemiseen, ja hyvinhän se onnistuu, jes! Pääteltävä lanka tulee työhön oikealta ja uusi lanka vasemmalta, mutta kummankaan langan häntää ei kannata päätellä vielä ensimmäisellä kerroksella värinvaihdon jälkeen. Minä olen tehnyt niin, että edellisen väriblokin langanpään päättelen uuden värin 2. kerroksella ja uuden langan 3. kerroksella.

1. Työnnä oikean puikon kärki silmukan läpi ja jätä hetkeksi siihen.
2. Kuljeta pääteltävä lanka oikealla kädellä takakautta oikean puikon kärjen alta.
3. Koukkaa työssä oleva, vasemmalta tuleva lanka oikean käden puikon kärjelle tavalliseen mannermaiseen tapaan.
4. Vie pääteltävä lanka oikean käden avulla puikon kärjen alta takaisin puikon taakse.
5. Vedä työssä oleva lanka silmukan läpi.
6. Neulo seuraava silmukka tavalliseen tapaan työssä olevalla langalla.
7. Toista kohtia 1-6 sopivan matkan verran, esim. noin 10 cm.

Kuten näkyy, minä en ole vielä, jos koskaan, mikään Fair Isle -mestari, mutta sujuu se jo sentään niin, että en sotkeudu omiin käsiini. Harjaantuneempia langankuljetustapoja voi katsastaa esimerkiksi täältä. Tykkään kuitenkin tekniikasta kovasti, koska langat pysyvät järjestyksessä ja kirjoneuleesta syntyy tosi siistiä. Myös työn nurja puoli on kaunis.

Vintageneuleet & arvonta!

Tammelta ilmestyi tällä viikolla Madeline Westonin ja Rita Taylorin kirja Vintageneuleet, suomennos by me. Alkuteoksen nimi on Knit Vintage.

Suurin osa kirjan malleista perustuu aitoihin 1930-1950-lukujen malleihin, joita kirjoittajat ovat kaivaneet arkistoistaan ja soveltaneet nykylangoille. Joukossa on myös muutama aivan uusi, vintagehengessä suunniteltu neule. Langat ovat enimmäkseen ohuita, ja monissa malleissa käytetään pitsiä, herkiä palmikoita tai muita pintaneuleita.

Kirjan kuvat ovat mielestäni sangen selkeitä, ja myös yksityiskohdista, kuten napituksista ja kauluksista löytyy lähikuvia.

Kirjan malleista omaan makuuni taitavat sopia parhaiten 30-luvulta peräisin oleva Wallis-neuletakki ja 50-luvun holkkihihainen paita. Takin esikuvana on ollut Wallis Simpsonin hääpuvun jakku, ja voisin kuvitella pitäväni takkia farkkujen tai A-linjaisen hameen kanssa. Holkkihihainen paita puolestaan voisi olla ihan uutta suunnittelua, vaikka sekin perustuu vanhaan ohjeeseen.

Kirjaa suomentaessani jouduin kaivamaan tietoa Fair Isle - kirjoneuletekniikasta ja innostuin valtavasti. Käytin sitä Stasis-paidassa ja kirjoittelen siitä tarkemmin piakkoin.

Arvon yhden Vintageneuleet-kirjan, ja jos haluat saada sen omaksesi, jätä kommentti tähään postaukseen viimeistään sunnuntaina 23. helmikuuta!

Ajatonta, kevyttä

Stasis-paidan ohje iski minuun heti ilmestyessään eikä jättänyt rauhaan. Meni kuitenkin melkein kaksi vuotta ennen kuin pääsin tositoimiin. Mallissa viehättää erityisesti herkkä, eleetön kirjoneulekuvio. Siitä tulee mieleen vanhojen posliiniastioiden siro kuviointi. Pidin myös alkuperäisestä värityksestä niin paljon, että en juuri muita vaihtoehtoja harkinnut. Hetken sentään pohdin, josko vaihtaisin tumman sävyn pohjaväriksi, mutta vaalea tuntui sittenkin paremmalta.

Ohje on kirjoitettu hyvin, mutta niskan lyhennettyjä kerroksia en saanut toimimaan nätisti. Ohjeessa ne tehdään ulkoa sisäänpäin eli ensin pisimmät kerrokset ja sen jälkeen asteittain lyhyemmät. Jokaisen lyhennetyn kerrosparin väliin neulotaan myös yksi välikerros, jonka aikana on tarkoitus kursia kääntymiskohtien aukot. Silloin jälkimmäinen kursittava aukko on kuitenkin aina tyyppiä silmukka-aukko-langankierto enkä saa kudottua sellaista kauniisti, vaikka mitä tekisin. Olen kaivanut netin syövereistä erilaisia lyhennettyjen kerrosten tekniikoita, lukenut muiden tuskailuja ja löytänyt mm. CocoKnitsin erittäin selkeältä ja loogiselta vaikuttavan ohjeen (3. kuva sivun alaosasta lähtien), mutta eipä sekään minulla toimi kuin niin kuin kuvissa. Langankierto on tuollaisessa tilanteessa täysin joustamaton umpisolmuhässäkkä, ja ssk:ta eli knk:ta (kahden noston kavennus) tehdessäni oikea silmukka lörtsähtää löysäksi jättisilmukaksi. Mur. Niinpä tein lyhennetyt kerrokset päinvastaisessa järjestyksessä eli aloitin lyhyimmistä. Jätin myös välikerrokset neulomatta ja kursin edellisten kerrosten aukot edestakaisin suhautellessani, ja sillä tavalla työhön jäi vain yksi ikävä, "väärästä suunnasta" kursittava rotko. Siitä syntyi ihan yhtä ruma kuin aina, mutta siistin sen jälkikäteen neulalla ja langalla. - Onko muilla vastaavaa ongelmaa? Miten selviätte siitä? Tämä asia tulee vastaan usein saumattomissa paidoissa.

Kirjoneuleosuuksia kutoessani käytin tekniikkaa, jossa lankoja kuljetetaan sekä vasemmalla että oikealla kädellä. Siitä kirjoittelen lisää lähipäivinä.

Ajatonta harmaata löytyy myös päälaelta.

Paita on hämmentävän kevyt, vain 130 g. Kevyt mutta lämmin villapaita - ei hullumpaa!

Malli: Leila Raaben Stasis Pullover Brooklyn Tweed Spring Thaw -kokoelmasta
Lanka: Holst Garn Supersoft 100% Uld, värit Silver Grey (114 g) ja Oxford (16 g)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 2,5 ja 3,0 mm
Ravelryssä

Hauska tavata!

Pitkästä aikaa iskimme puikkomme samaan kahvilapöytään Helenan ja Mian kanssa. Jutut kulkivat nauleista lapsiin, äiteihin, töihin ja monenmoiseen muuhun askarruttavaan. Schwartzwaldin kakku maistui, ja kuohuviiniä tai teetä tilattiin lisääkin.

Kaikilla oli tekeillä aika iso neule, ja sekä Mialla että Helenalla oli mahtavaa lankaa: Mialla kainuunharmasta ja Helenalla suomenlammasta Hailuodon viimeisistä lampaista. Langat olivat hämmentävän samanvärisiä.

Helena istuu oikealla, mutta kuka tuo toinen on? Tiuhti vai Viuhti?

Kiitos seurasta, oli tosi mukavaa!